"Olen Berliinin munkki", kaikki vapaat ihmiset lausuis noin? Varsinkin kylmän sodan länsimaista pikkuveljeä puolustaessaan. Kaupunkilegendoista huolimatta vapaus on edelleen hiipuva luonnonvara. Mistä lienet vapaa? Kurssikehityksestä, inflaatiosta, uudesta ii-podista, iii-podista, ei siitä ookkaan kyse. Kyse on vaikkapa Tiergartenin tai Friedrichshainin vihreydestä tai tasavallan palatsin säätämisestä facebook kuninkaiden, kadunkulkijoiden käyttöön. Ripaus arvokkuutta ja unelma oikeesta sananvapaudesta? Samalla vastuuta sanoistaan ja toisaalta myös niiden hulvattomimpien provojen pohtimista. Pienistä paloista ja siemenistä muodostuu rikkautta. Yhteiseen hyvään pyrittäessä ne kaikista käyttökelvottomimmat ideat kuihtunee kuitenkin ihan luonnostaan.

Berliinin muuri rakennettiin 50 vuotta sitten, vuonna 1961, erottamaan Ossit ja Wessit. Jos tänä päivänä piipahtaa Tiergardenin puiston vanhassa eläintarhassa, vois peilata noita samanmoisia ajatuksia tarhan muureihin (eli aitoihin). Vietetäänkö me vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä perheen vapaa-aikaa eläintarhoissa, tutustuen tilanpuutteesta stressaantuneisiin eläimiin? Vai jokohan jo tuolloin noille luontokappaleille ymmärrettäis luovuttaa alkuperäisempiä reviirejä, eli jos yhteinen kieli vieläkin puuttuis, tutustuttais toisiimme sitten virtuaalisemmin? Hiukan karrikoiden ja nuoruuden voimalla provoten, eläinten sanavapaus kiinnostanee suunnilleen saman verran kuin kolmansien maiden sananvapaudet. Tunnumme edelleen kiinnostuvan vain hyödyistä, chillaten, viileessä menossa haitat on mukava kipata naapurimantereen pihoille, poissa silmistä, poissa mielestä.

Alexanderplats, ainakin yks noista pukimoista myy pintaliitovaatteita alkaen 2,95 euroa! Yläruumista peittävä vaatekappale tuollaiseen hintaan vaatii jossain vaiheessa kunnon nipistystä. Jostain syystä alennukset eivät olleet purreet jalkineisiin, reiluutta ilmassa? Tästäpä taas nettiin, ja lisätietoa hakeen. Samalla kun vaimo ettii sopivaa vaatekappaletta (ilmeiseen tarpeeseen), ja jos sää sitte tavaratalossa huilalet, löysäät selkäreppus siihen lattialle ja jaloittelet ilman reppuas. Vartija rupee pyöriin siinä ympärilläs, ja kävelee ohitsesi määrävälein niin kauan, kunnes nostat taas reppus selkääs. Vapautta on tietysti aina vaalittava.

East side gallery, matkusta vaikkapa U1 metrolla Warshauer strassen asemalle tai sitte enempi maan pinnalla viihtyvällä S-linjalla Ostbahnhof:ille, josta heti joen rantaan, ja siellä rupee värittyyn pätkä purkamatonta muuria.

Tutuin taaki

Jo lentoasemalle tultaessa kannattanee hankkia joku kahden, kolmen tai viiden päivän matkustuskortti (Berlin Welcome Card tai kilpaileva laitos. Noilla eri korttiyhtiöillä on tarjota vähän toisistaan poikkeavia alennusprosentteja eri museoihin tai nähtävyyksien äärelle). Kolmen päivän lipusta sitte tiskiin semmoset 23 euroa. Tuolla pääsee U ja S baanojen lisäksi vapaasti myös ratikoihin tai busseihin. Esim: Lännen Zoo:lta lähtevä bussi numero 200 kulkee monen mielenkiintoisen kohteen läheltä ja päätyy itäberliinin Friedrichshainin puistosta jonkin matkaa eteenpäin. Vielä kun sisään astuessaan kiipeää bussin kakkoskerrokseen ja mahdollisesti ihan etupenkkiin, kyseessä lienee edullisin ja vapaamuotoisin sightseeing. Pysähdy alkuun vaikkapa Potsdamerin sony centerissä, ja tuon jälkeen jossain itä-berliinin suoraviivaisempaan rakennetussa lähiössä, kunnon kontrastia.

Tekniikan museo imee insinööriä tai teknikkoa ihan luonnostaan, nooh, hiipuvana piikkinä lihassa. Kaikkee aikansa. Ihan laajasti esittelevät rautatie-kehitystämme (väliosan kakkos- ja kolmoskerroksessa myös valo- /filmikuvausta), päärakennuksessa sitte pääosin ilmailua ja laivailua ihan useemmassa kerroksessa. Useempi tunti tuolla tuhraantuu pakostakin.