Vaimo kun tuntui viihtyvän enempi töissä, pyörähdettiin pikaisesti tyttären kanssa Lontoossa. Mikäpä siellä, värikkäässä suurkaupungissa. Punainen ja musta jäivät mieleen kaupungin pääväreinä. Ihmisvilinässä vilahti ihan mukavasti pari päivää.
Ohessa valokuvat.

Kehiteltiin kesäkuista kesälomaa tuttavaperheen kanssa. Kohteeksi valittu Kreeta on sen verta iso saari, jotta autolla tai jollain muulla kulkupelillä matkustaessa kerkee näkeen viikon aikana enempi maisemia. Jalkapelilläkin tietysti kattelee lähimaisemat, mutta tuolloin saaren eri kulmat jää helposti näkemättä. Ohessa matkan valokuvat.

Kun saapuu Visbyyhyn, pistelee ensimmäisenä silmään saaren edustalta puuttuva saaristo, ei ainuttakaan pientä saarta siinä edustalla. Aallot syö pikkuhiljaa salakavalasti rannan kymmenen, kahdenkymmenen metrin korkuista kalkkikivitörmää.

Itse Gotlanti on saarena kohtalaisen pannukakkumainen, saaren korkein kohta kohoaa kuitenkin vaan n. 80 metrin korkeuteen. Tästäpä lie seurauksena, jotta melkeen kaikki saaren rakennuksetkin on sopusuhtaisesti matalia, kaikki rakennelmat (kirkkoja lukuun ottamatta) näyttää olevan pääosin yhden tai kahden kerroksen korkuisia.

Visbyn vanhakaupunki on ihan mielenkiintoinen, kaupunkia ympäröivät muurit ja tornit on säilyneet meikäläisten vuosiin asti ihan hyvässä kunnossa. Visby:yhän oli yks 1300-luvun tärkee hansakaupunki, oman aikansa kukoistava markkinapaikka.

Saaren sisämaassa myös puusto näytti pysyneen kohtuu matalana (valehtelisko n. 10 metrin korkuisena). Tällä reissulla maassaoloaikaa oli siis tuollaiset 7 tuntia ja valitsin taas laiskuuksissani helpon opastetun maaseutukierroksen. No, pikkasen ilmeni loppuun päin painottuvaa turhahkoa kiirusta tuolla retkellä. Olisin mieluusti pysähtynyt Gnisvärd:in kalastajakylässä (n. 25 km Visbyystä etelään). Pieniä kalastajien mökkejä kylki kyljessään kiinni toisissaan siinä rannassa. Näinä päivinä nuo tosin olivat käytössä kesämökkeinä. Myös bussin ikkunasta ohi lipuvilla laivahaudoilla ois voinu piipahtaa.

Tytär ja äitee kävivät samaan aikaan Kneippbyn kesämaassa, jonkinmoista huvitusta pienemmille lapsille, yhdistettyä Peppi Pitkätossu-taloa ja vesipuistoa. Kuulemani mukaan vesipuiston laitteissa tuli pienen tuulen takia välillä vähän vilu, vaikkakin päällänsä oli pilvetön taivas ja 22 asteen kesälämpö.

Mukavaa tulipaloauringonlaskua (ja kiitokset viimeiseen kuvaan eksyneille muukalaisille)
         

2004 - Italia - Adrianmeren rannikolla

Vaimo sai vaihdettua liian raskaaksi muuttuneen, alimiehitetyn sekavuorotyönsä normaalimpaan. Eli lentolippujen alennuskuponkiedut menetettiin. Viikon-, kahden mittaiset lomamatkamme siis saattavat muuttua jatkossa osin myös pakettimatkoiksi. Mitäpä tuosta, nyt ainakin jää pois se epävarmuus, jotta onko koneessa tilaa vai ei? Aiemmat lentolippuedut perustuivat siis mahdolliseen tyhjään tilaan koneessa, just ihan siinä lähtöhetkellä. Turhan monta kertaa palattiinkin lentokentältä pää painuksissa takaisin kotiin. Enää ei tartte myöskään palata lomiltaan takaisin liian aikaisin (paluuta ei voinut varsinkaan sesonkina jättää viimeisten koneiden varaan). Varmojen, etukäteen buukattujen lentojen ansiosta voi nauttia sen koko lomansa auringon lämmöstä.

Sain tingattua pomoltani myös viikon lomaa, pidän etukäteen tulevan joululomani, siis nokka kohti iltaliaa, Pesaroa. Pesaro sijaitsee Italian itärannikolla kolmisensataa kilometriä Venetsiasta etelään. Siinä Adrianmeren rannikollahan on niitä muitakin kuuluisia turistikohteita, Rimini, Riccione ja Cattolica. Tuon suomalaisen matkanjärjestäjän varaamasta hotellista löytyi myös ihan mukavaa kotimaista matkaseuraa, erimoista persoonaa pitkin suomen maakuntia. Myös tuon samaisen matkanjärjestäjän retkillä oli mukana ihan asiansa tuntevia oppaita. Nuo retket siinä matkakohteen ympäristössä onkin monesti sen koko matkan suola.

Ihan mukavan aurinkoisia kelejäkin piteli. Jos vertailisi, ja ajattelisi lomansa ajankohdaksi toukokuuta, syyskuussa merivesi tuntuu olevan jälkijättöisesti vielä lämpimämpää. Mikäli mahdollista, aina kuuluis matkustella vähän sesonkien ulkopuolella, tuolloin tukee (varsinkin kehitysmaissa matkustellessaan) paikallista matkailuelinkeinoa parhaiten, eikä tartte ryysiä hiestä märkänä sesonkien tungoksissa. On tietysti aina huomioitava, jotta ainakin täällä Pesaron suunnalla monet hotellit tai ruokapaikat sulkevat ovensa kokonaan sesonkien ulkopuolella.

Näin syyskuun alussa Pesarossa ei vielä kuitenkaan ollut ihan kuollutta, Italialaiset eläkeläiset tuntuivat miehittäneen Pesaron huvilakaupungin hotellit ;-), nuorempi porukka kuulemma viihtyisi enempi Riccionen diskoissa ja baareissa, siis Pesarosta jonkin matkaa pohjoiseen.

Ihan siitä itärannikolta löytyy vehreetä, tasaisempaa maastoa, mutta vähänkin sisämaahan poiketessaan maastot muuttuvat vaihtelevimmiksi. Kukkulakaupunkia tulee vastaan vähän väliä. Oma valtionsa, San Marino on erikoistunut matkamuistoon ja verovapaaseen turismiin, tuolla kannattaa piipahtaa kyllä vaikkapa ihan vaan maisemien takia. Jos maiseman lisäksi hakee tuulahdusta kulttuurista, Assisi, Cubbio, Urbino ja monet muut mielenkiintoiset paikat kuuluu katella. Yleensä siihen vuoren tai kukkulan rinteeseen on rakennettu joskus aikoinaan se vanha kivimuurikaupunki. Rinteeseen rakennettua kaupunkia oli joskus aikoinaan helpompi puolustaa vihulaisia vastaan. Myöhemmin, sen kukkulan vieressä olevaan laaksonpohjaan on monesti muodostunut se uudempi kaupunginosa.

Joskus nuorempana piipahdettiin reilaten Venetsiassa, tuolloin ei ollut varaa ajella gondolilla. Nyt matkatoimiston retkellä saatiin paatit täyteen (6 henkeä/gondoli), joten kustannus muodostui kohtuullisemmaksi. Nykyisin puolen tunnin ajelusta kuulemma joutuisi pulittaan sata euroa/gondoli, tuo alkais tuntua kyllä vähän turhan tyyriiltä elämykseen verraten. Nuorempana missattiin myös maalauksellinen herttuoiden palatsi. Maalattujen salien läpikäynnin lisäksi huokausten silta vankiloineen tuli tällä kertaa kateltua, tuohon kierrokseen liittyi oikeen mielenkiintoista tarinaa. Valokuvat

Talvella kun pistää rahaa piiloon, voi vaikkapa heinäkuussa toteuttaa tyttären unelmaa, kaupallista Disneylandiaa. No, Pariisin versio saa riittää meille, 36 euroa aikuiselta, 29 euroa alle 12-vuotiaalta. Valittavana ois myös joku Cinema-park, kuulemma enempi elokuvaan ja tehosteisiin liittyvää tavaraa, tai sitten se meidän valitsema, perinteisempi Disney Park. Yhdessä päivässä ei kyllä kannata ahnehtia molempia.

Pariisin keskustasta kun lähtee itään (vaikkapa metro-asemilta: Auber, Chatelet tai Gare de Lyon), kannattaa katella tarkemmin sitä oikeaa RER-junaa (RER-A,B,C,D,E). Siitä samalta raiteelta menee nimittäin ohi se RER-A2 ja A4, jotka kumpikin menee sitä A-linjaa, kahdelle eri pääteasemalle. Asemalaiturin taululle näytti ilmestyvän ne ihmemerkkivalot, joista näki, että kumpi junareitti oli kyseessä, itse junassa ei ollu ainakaan tällä kertaa mitään merkintää... kohteemme oli Marne-la-Vallee, pääteasema, keskellä EuroDisneylandiaa.

Monipuolinen laitos, sanotaanko vaikkapa että sellaiset kolme kertaa kiinnostavammat jutut, kuin vaikkapa Helsingin Linnanmäellä. Tällä reissulla kun pisti alas myös muutaman vesitipan taivaalta, ei ollu semmoista mahtiryysistä, siirrettävät jonotuspuomit oli säädetty "minimille". Eihän tuolla yhdessä päivässä ees kerkee kunnolla tutustuun, moni paikka jää vilkaisun asteelle. Ruuhkaisimpia vempaimia varten oli myös ne "fastpass" jonot, ois saanu varata ajan etukäteen, jotkut kyllä näytti jonottavan vaikkapa tunteroisen, ilman että fast pass-jonot kävi mielessä. Ite en varannu kertaakaan aikaa tuohon pikajonoon, silleen rennosti, liian paineettomasti kun kierreltiin, monet paikat jäi näkemättä. On kai joku ranskalainen keksintö, tuo pikajono, Monseur Ranskalaisen jonotustaito kun näytti olevan aikas heikko, siinä tuupataan väliin, Rrranskaa mongertaen, niinku yks kummastuksen aihe ei ois ollu tuo vaatimaton englanninkielen taito. Thaimassakin taidetaan osata paremmin englantia, kuin tässä jonkinmoisessa Euroopan "pää"kaupungissa, no, maassa maan tavalla, olkaamme mekin ylpeitä Suomenkielen taidostamme.

Parkissa oli se juna, joka kiersi sen puiston äärilaidoiltaan, välillä oli pysäkkiä, ois voinu jäädä kyydistä, tulikin kateltua aivan ekaksi se puisto kertaalleen ympäri, ennen kuin hyökättiin katseleen puiston sisuksia. Tuossa parkissa oli neljä aihetta, eri kyliä… Tulevaisuutta, fantasiaa, seikkailua, ja lännenmaata... Ite kyllä tykkäsin Frondierladista, saluunaa ja seppää, wild west:iä, muttei paukkuja?... Noh, Walt Disney, for kids.

Disney villagessa ei käyty, tyrkyllä ois ravintolaa ja hotellia. Aika hinnoissa nuo hotellit, mutta ehkäpä isommalla porukalla joku tuollainen paketti vois tulla kyseeseen.

Pariisia kierrettiin sitten vain tosi pikaisesti toisen päivän aikana. Kerettiin Eiffeliin, tuulisen sään takia päästiin vain toiselle tasanteelle. No, Champs Elysee vierähti siinä pikajalkaa kävellen, riemukaarineen, kun oltiinkin jo RER juna-asemalla ja lentokentällä (RER-B, taas voit valita väärin, valitse siis nimenomaan B3). Keskustan metrot on kyllä selkeet, niinkuin monissa muissakin kaupungeissa, menopelia vaihdetaan aina pääteaseman nimen ja linjan numeron mukaan siellä maan alla.

Ilman mitään sen kummoisempia ilmoituksia, sieltä lentokentän portilta, koko turistiporukka huidottiin takaisin terminaaliin, poliisia pyöri odotustilassa ja uus turvatarkastus oli siis tiedossa. Kukaan ei kertonut koskaan syytä moiseen, liekkö rutiinia? Charles De Gaulle kentällä ei tällä kertaa informoitu, ei edes Ranskan kielellä.

Majoitus muuten löytyi La Fayette kadulta (am-luettelo sattu käteen), sopivasti kävelymatkan päässä Gare dy Nord:ista, Riboutte la Fayette, 71 Euroa duppelista. Siisti, pieni perhehotelli, vaimeat metroäänet kyllä kantautui huoneisiin, toisena iltana oli kyllä jo tottunu niihinkin. Valokuvat

Käytiin tapaamassa X:ää, Y:tä ja Z:aa. Sovittiin treffit köpikseen, me mentiin lentäen ja he ajelivat paikan päälle autolla Oslosta. Tavattiin Vedbakissa. Vedbak sijaitsee noin 15 kilsaa köpiksen keskustasta pohjoiseen. Hotellista puuttui lapsiperheelle puolipakollinen uima-allas, mutta huoneet olivat aivan mukavan-oloiset. Köpiksen tyyliin maksettiin 830 mk (Fim) vuorokaudelta, kun selattiin nettiä, jopa tuollaisesta Hostel tyyppisestä, "yhteinen suihku käytävällä" majoituksesta huudeltiin 600 Dkk. Pitäisi siis nähdä vaivaa, jos mielii halvempaa majoitusta. Uneliaan pienessä Vedbakin kylässä oli ihan rauhallista. Jos asuisin köpiksessä ja saisin vapaasti valita, joku vastaavanlainen rauhallinen merenrannalla sijaitseva pienvenesatamakylä tulisi varmaankin helposti mieleen. Jonkinlainen hiekkarantakin löytyi tuon kylän sataman tuntumasta. Alkumatkasta oli mukana vähän huonoa onnea, tyttäremme vähän sairastui, onneksi jo seuraavana aamuna helpotti. Käytiin edellisenä päivänä hankituilla Kööpenhamina korteilla (2vrk, 295 Dkk) katselemassa noita lasten nähtävyyksiä. Monet museot ja matkustaminen bussella ja junilla onnistuu helpoiten, kun hankkii tuon kortin (n. 70 ilmaista kohdetta ja vapaa matkustaminen julkisilla kulkuvälineillä). Jos ajatus on käydä vain parissa paikassa, kannattaa kortin hankintaa vähän miettiä. Kortilla katsastettiin keskustan tuntumassa olevat museot: Guinness world records-museo, Believe or not-museo, Mystic Exploratorium, Louis Tussauds vahamuseo ja tietysti Tivoli. Mukavasti aika kuluikin. Tyttärellemme tietysti hommattiin ranneke Tivolin laitteisiin (180 Dkk). Sunnuntai-aamuna käytiin heittämässä matkalaukut rautatieaseman tavarasäilöön ja tultiin junalla vähänmatkaa takaisin pohjoiseen. Österportin juna-asemalta käveltiin pienelle merenneidolle, ok, kovasti oli muitakin katsomassa tuota pientä patsasta. Käveltiin takaisin Nyhavn:in kautta, mukava ravintolakatu. Nyhavnista olisi lähtenyt myös noita jokiveneitä, mutta aika loppui kesken. Ajanpuutteen takia myös Bakken:in vanha huvipuisto jäi väliin. Tuollaisia tyypillisiä leipälautasiahan tuolla reissulla tuli pääasiassa syötyä. Nyhavn:in lähellä olevalla aukiolla oli valokuvanäyttely (Yann Arthus Bertrand). Jykeviin ulkoilmatelineisiin oli istutettu koko torin täydeltä isoja kuvia maailman eri kolkista ihmisten ihmeteltäväksi. Mukavasti ilmasta napattuja kuvia, hienoja valotuksia.

Käytiin X:n Y:n ja Z:n luona kylässä, he olivat muuttaneet kerrostalosta juuri omakotitaloon Oslon eteläpuolelle, hienolle paikalle kukkulan päälle, osittain tontille pilkisti myös meri. Käytiin X:n pienellä veneellä läheisessä piknik-saaressa, johon olikin kokoontunut monia muitakin retkeilijöitä veneineen. Aikamoinen trafiikki kävi tuossa suositussa tuulensuojassa, kahden saaren välissä, veneilijöiden lauantai kruisailua. Sunnuntaina käytiin viikinkimuseossa, jossa oli sattumalta myös helsinkiläisiä vierailijoita pukeutuneina 1700-luvun asusteisiin. Myös teknisessä museossa riitti ihmeteltävää, tekniikan historiaa oli monessa kerroksessa esim: kokonainen matkustajalentokone (SAS, DC-3) roikkui katosta, jenkeistä oli lainassa Gemini-avaruus-sukkula,…

Tyttäremme tutustui viime Phuketin matkalla vuotta nuorempaan Z:aan. Käytiin X:n , Y:n ja Z:n luona kylässä. Heillä sattui olemaan samana viikonloppuna vieraita, joten oltiin Oslon keskustassa Frougner Housessa yötä (onneksi vain yksi yö, 750 mk). Käytiin Viegelandissa kivipatsaita katselemassa, Thor Heyerdahlin museo ja Fram käytiin myös vilkaisemassa. Käveltiin keskustan kuninkaanlinnasta pääkatua pitkin rantaan raatihuoneelle. Illalla syötiin Åker-Brygge-rannassa. Ihailtiin maisemia myös Holmenkollenin huipulta.

Käytiin vaimon vanhojen ystävien V:n ja W:n luona Tatingissa. St. Peter Ording:in laaja hiekkaranta oli hieno ilmestys (Saksassa, Tanskan lähellä, länsirannalla), nousuvedenkin aikaan sai kävellä tovin hiekkaa pitkin, jotta pääsi veden ääreen, laskuveden aikaan ranta olisi ollut todella kaukana (rikkinäiset simpukankuoret pistivät jalkapohjiin). Kymmeniä kilometrejä pitkällä rannalla oli renkailla varustettuja purje-autoja, joilla saattoi purjehtia tasaista hiekkaa pitkin. Käytiin myös W:n siskon, U:n luona, joka sai elantonsa kestitsemällä ja majoittamalla turisteja vanhaan maatilaan rakennuksiin (tilalla oli poneja sun muita eläimiä).

Käytiin myös Hampurissa YYY:n järjestämissä RRR-kisoissa. Vaimo pelaili päivällä ja me tyttären kanssa käytiin Hagenbeckin eläintarhassa. YYY tarjosi meillekin purtavaa, pihvejä, makkaraa, salaattia ja olutta. YYY järjesti myös palkintojen jakotilaisuuden joka alkoi aivan normaalisti. Tarjoiltiin olutta, viiniä,… Tarjoilijoiden joukosta alkoi erottua yksi vanhempi herra, joka oli aivan muissa maailmoissa, ei ollut moksiskaan asiakkaistaan, hortoili siellä täällä. Muut tarjoilijat eivät kiinnittäneet kolleegaansa sen kummempaa huomiota. Pikkuhiljaa muutkin tarjoilijat alkoivat tehdä pieniä virheitä, viiniä kaatui pöydälle, viinin sijasta tuli olutta tai sitten makkaraa, … Tarjoilijat alkoivat flirttailla naisihmisten kanssa, alkoivat itsekin maistella viiniä. Lopuksi tarjoilijat riitelivät tai vitsailivat asiakkaiden kustannuksella, kaikilla mahdollisilla kielillä, näyttelivät myös keskisormeansa. Tarjoilijat kuuluivat kansainvälisiin tarjoilijoihin (näyttelijäryhmä), jotka tekivät siihen aikaan esityksiä pitkin eurooppaa.

Käytiin muutaman päivän matkalla Sitgesissä. Barcelonan lentoasemalta lähtevällä junalla pääset (pari pysäkkiä) pääradan varteen, josta junaa vaihtamalla pääsee Sitgesiin (etelään). Parisataa metriä rannasta sijaitseva Capri-vera cruz oli hiukan meluisan kadun varrella sijaitseva hotelli, silti aivan asiallinen. Kaupunki on siisti espanjalainen lomakeskus, josta jäi aika laimea tunnelma, ruoka oli neutraalin makuista. Kaupungin maamerkkinä oli vanha kirkko ja sen rapistuva kirkontorni, pitkällä rantabulevardilla oli ravintoloita ja tytöllemme lasten leikkipaikkoja.

Firmaakin piti käydä edustamassa Pietarissa pidettävillä messuilla. Muutaman muun firman kanssa toimitusjohtajamme oli perustanut XXX Team:in. Messuilla, joissa kävi Pietarin lähiympäristön virkamiehiä ja muita edustajia, olin näyttelemässä aikaansaannoksiamme. Pietari olikin kaunis kaupunki, mutta kaikki paikat olivat rapistumaisillaan, kanavia, vanhoja rakennuksia, patsaita, sipulikirkkoja,… Mentiin Pietariin Toimitusjohtajan autolla, keskustan kadut olivat heikossa kunnossa, kaivon kansiakin oli varastettu. Iltaisin käytiinkin tehokkaasti tutustumassa myös paikalliseen ravintolaelämään. Paikallisissa kaupoissa ei yleensä ollut tarjolla paljon mitään ja se vähäinenkin tavara, mikä ostettiin, maksettiin aina etukäteen kassalla. Messujen järjestäjät (tai sitten joku muu) tarjosi viimeisenä iltana messutiloissa sapuskaa ja venäläistä shampanjaa. Mikäli joku kysyisi, missä olit silloin kun Estonia upposi?, vastauksen muistaisin.

Käytiin myös Wienissä vaimon RRR-kisoissa. Vaimo pelaili päivällä ja me tyttären kanssa käytiin palloilemassa Wienin keskustassa (ratikalla). Katusoittajat, jotka olivat paikalla edellisen käyntini muistikuvien perusteella, puuttuivat. Toisena päivänä tutustuttiin koko porukalla huvipuistoon, käytiin myös puiston todella vanhassa maailmanpyörässä.

Hypättiin Lontoon koneeseen. Heathrow:in lentoasemalta, läheltä metroa, löytyi hotellinvaraustiski, josta järjestyi sopiva, pieni hotellihuone läheltä ydinkeskustaa (60 puntaa/yö). Hotelli oli muutaman kilometrin päässä Piccadillyltä. Siihen aikaan oli tarjolla myös viimehetken pakettimatkoja (alkaen 990mk). Matkoihin olisi kuulunut lento ja hotellimajoitus (majoitus jostain kauempaa), noilla hinnoilla sellaisen olisi kyllä voinut valita.

Pubeissa maisteltiin muutama "pint" olutta. Tyttöystävä tykkäsi enempi sandy:stä (olutta ja sitruunasoodaa sekaisin). Käveltiin ja matkusteltiin bussilla pitkin kaupunkia, Tower-bridge, Kuninkaanlinna, Covent Garden,… Myös Hard Rock Cafe:esta tullessa matkustettiin punaisella kaksikerroksisella bussilla Piccadillylle, tosin kävellen olisi ehkä päässyt nopeammin.

Keskustan tuntumassa oli värikästä menoa, myöhemmin valokuvistakin huomasi ylenpalttisen värikkyyden. Keskusta oli kyllä täynnä pieniä putiikkeja, joista saisi ostettua mitä tahansa. Myös isompia ostoskeskuksia käytiin katsomassa, Harrods,… Oxford street:in varrella.

Hyde park:in puhujien korokkeen läheisyydestä lähti myös sight-see-ing bussireitti, siinä bussin kyydissä saikin hyvän tuntuman kaupunkiin. Madame Tussaud:n vahakabinetissa oli erittäin näyttäviä ja elävän näköisiä hahmoja. Mentiin paikalle aivan aamusta ja suurin tungos vältettiinkin. Kierroksen varrella oli vahanukkeja varten myös varaosapaja. Regents park:in eläintarha missattiin loman loppupuolla rahapulan vuoksi.

Piti päästä lomalle jonnekin. Hasselta sain pelkän lentopaketin. Hotelli järjestyi saarella asuvien tuttujen avustuksella. Käytiin Palmitos Parkissa ja vesipuistossa. Kierreltiin myös pääkaupungissa, Las Palmas:ssa. Tällä saarella on matkusteltu jo niin kauan, että joidenkin ravintoloiden tarjoilijat saattoivat päästää suustaan jopa ivallisia lauseita. Green Park hotelli oli ihan asiallinen (ingles), pohjakerroksen huoneesta pääsi suoraan uima-altaaseen. Käytiin myös edellä mainittujen tuttujen luona "vuorilla" erinomaisessa tapas-ravintolassa syömässä.

Pakettimatka suuntautui nuorisolle tarkoitettuun Kreetan Hersonissokseen. Huonekaveriksi sain herra F:n, tatuoidun heavy-veikon. Kierreltiin saarta moottoripyörillä, Zeuksen luola, Agios Nikolaos, Kritsa, Knossos, Samariaanlaakso, … Silmälasit ja kello meni hukkaan, sain kuitin paikalliselta poliisilaitokselta, laitoksella ei ollut turhaa kiirettä… vakuutus maksoi rillit, tuntui kuitenkin että vakuutusmaksut nousivat yllättävästi tapahtuman jälkeen kotosuomessa.

Vuokrattiin myös auto ja yövyttiin Haniassa. Herra F kehui, ettei ollut koskaan näin aktiivisella lomalla, yleensä kaveri kuulemma vain ryyppäsi julmetusti, tälle reissulle hänen kanssaan piti tulla joku kaverikin, mutta sen haima petti ennen matkaa. Bailailua, poliiseilta salassa pidetyt jatkot vietettiin joka ilta sisämaassa meidän hotellimme ravintolassa. Kello kolmen jälkeen ravintolan valot sammutettiin ja porukkaa tuli sisään sivuovesta. Rantakadulla oli monia rock-pubeja. Myös pari hyvää ranta-ravintolaa (ruokaa) löytyi. Tottakai saarelta löytyy kaikille jotain, tämä oli vain yksi esimerkki. Kaiholla nuoruutta muistellen, Hotjussi.

Käytiin L:n ja M:n kanssa Portugalissa, parin viikon reissulla kierreltiin Sagresissa, Lissabonissa,… vuokrattiin auto viikoksi. Oltiin menossa myös Espanjan puolella Huelvassa (Sevillaan), kun riidan takia käännyttiin takaisin, saatiin vain Espanjan leimat passeihin. Lissabonissa ollessamme yövyimme läheisessä Sesimbran kalastajakylässä, rauhallinen kylä meren rannalla.

Pakettimatkaan Albufeirassa kuului edullinen ja meluisa hotelli, jonka saimme vaihdettua loman puolivälissä rauhallisempaan huoneistohotelliin. Albufeirassa kävin katsomassa myös paikallista härkätaistelua, eivät tappaneet härkää areenalla, kiduttivat vain (ohessa kuvaa).

Ensimmäinen ulkomaanmatkani, mikäli haaparantaa ei lasketa. Opiskelemassa ollessa raivattiin sähkölinjan alustoja ja saatiin rahat kasaan tätä luokkaretkeä varten. Nuorelle miehelle aivan sopiva paikka. Vuokrattiin mopot, joilla käytiin muistaakseni jossain perhoslaaksossa ja Lindoksessa. Rhodoksen vanha kaupunki ja Lindos olivat saaren kiinnostavimmat paikat.

-

Pikaiset Tallinna:n ja Tukholma:n laivareissut lienee sen verta tuttuja useimmille, jotta voin kai ohittaa nuo. Monesti tahtovat mennä eri ikävaiheissa eri tavoilla, mutta lähes samojen kaavojen mukaisesti :-)