Pimeänä, räntäsateisena aamuna bussipysäkillä. Nousen bussin kyytiin, yllättäen matkakortinlukijalaitteen vihreän valokiilan viereen syttyy myös keltainen valokiila. Kolme päivää latausta jäljellä, tai toisinpäin, kolme päivää lataukseen. Niin kuin lähes kaikkialla, myös sähkösuunnittelutoimistossa joulukuu on kiireistä aikaa. Avuksi otetaan iltoja ja viikonloppuja. Työkalenteriin on varattu tammikuun kohdalle parin viikon tyhjä tila, projektit siirtyilee taistelupareille.

Terapeuttinen kamera ja kolme objektiivia pakattiin selkäreppuun. Matkalaukun T-paitojen sekaan käärittiin mukaan varakamera. Perheen lomat sattu meneen sekaisin (duunin vaihtoa, lomien palamista), joten lähdinpä sitten yksinäni matkaan.

Heti Goa:n lentokentälle saapuessa näytti tulevan vastaan vähän samanmoista säätämistä, kuin joskus aikoinaan Indonesiassa. Vaikka tällä kertaa sattui matkustamaan sellaisella etukäteen järjestetyllä pakettimatkalla, jossa kuljetukset oli jo valmiiksi maksettuna, niin laukunkantajia pyöri ympärillä. Helpoimmalla tietysti pääsi, kun pestasi yhden noista mukaansa. Noi laukunkantajat tuntuivat saavan liian vähän tippiä, vaikka heidän kouraansa iski minkämoisen setelin tahansa. Sellainen 20-50 rupiaa (30-90 senttiä) tuntui sopivalta (aseman edustalta bussille), heh, laukkuhallin kaveri veti vähän aiemmin samsoniittiani seitsemän metriä tasaisella lattialla (matkalaukkuhihnalta sen maahantulokaavakkeen tulliosan luovutuspisteeseen), ja tuosta 10 rupiaa ei tuntunut riittävän, eiku hymyä peliin, ja sama henki löytyi tietysti hyvinki nopeesti.

Yritteliään maan tapoihin kuuluva innokas kaupustelu kuului kuvaan, myös pohjois-Goan Calangute:lla. Kaduilla kävellessä kaikki kauppasivat sulle jotain, ja koska kyseessä on pakettilomakohde, monet kauppiaat luonnollisestikin tunnistivat hyvissä ajoin etukäteen saapastelevan suomipojan tai –tytön. Liekö vaaleudesta, jossa vivahdus viikinkien jättämää viimeistelyä? Aika siivu Calangute:n turisteista näyttäis lentelevän tuonne briteistä.

Calangutella

Jouten

Rakennushommiin tarvitaan siirtotyöläisiä (Goa:a huomattavasti köyhemmän Karnataka:n alueelta tulleita)

Vaatekauppias

Torikauppias

Joku vanhempi, Goan auringossa ruskettunut länkkäri (eurooppalainen) tuntui pistävän merkille tuon aiemmin mainitsemani "valokuvia-hedelmillä" tapahtuman. Itse en tuota kuvausinnoissani havainnut, mutta tuli ilmeisesti perässäni pitkän matkaa, kun tokaisi jossain vaiheessa, ohi-mennessään puhtaalla englanninkielellä jotta, "very cheap photos with fruits". Johon mää kyselemään jotta, "do you think, too cheap?", kohautti olkapäitään. Veijari,… pisti miettimään. Varmasti ajatteli, jotta meinaan tienata näillä kuvillani, mulla oli sentään mukana hieno järkkäri ja etuosassa liskon näköinen laajakulmaobjektiivi.

Tuossa toisena päivänä varasin hotellin edustalta taksikuskin, niitä pieniä pakettiautojahan nuo taksit näyttävät täällä monesti olevan. Koko päivän hinta pyöri 20 euron hujakoilla, eikä tuota kannata jäädä kauheesti vatvomaan. Jos kyseessä oli laajempi kierros, 20 euroa lie ihan kohtuullinen korvaus, siis päiväpalkaksi (ps. Goa:n viereisistä maakunnista tulleet rakennus- tai tietyöläiset tienaa hyvin vähän, päiväpalkkana vain pari euroa, josta osa lähetetään kotiväelle). Tottahan toki myös halvempia matkustusmuotoja löytyy, ja ihan jokaisen makuun soviteltuna, vaikkapa riksaa tai mopotaksia. No problem, are you first time in here? How long you are in here? Rantoja kierreltiin, keskipäivän aikaan oli tunnetusti pirun kuumaa, ja raa’assa valossa on tunnetusti vaikee saada kuvitusta aikaiseksi, ohessa näytettä ja täytettä.

Pohjois-Vagator

Etelä-Vagator

Taksikuski tietysti ehdotteli, jotta käytäs mielenkiintoisissa shoppauspaikoissa (kuski saa litran bensiini-kupongin myymälästä, johon tuo turisteja). Tottahan toki, mutta vain yhdessä, enkä osta mitään. Ihan samoja artikkeleita kuin vaikkapa Thaimaassa, matto-osastoa, seuraavana jewellery-osastoa, käsityöosastoa ja lopuksi turistirihkama-osastoa. Kaikki nuo aseteltuina erittäin siisteihin ja viilennettyihin huoneisiin. Esittelykierroksen päätyttyä oli kauppiaan viimeisenä vetona: Onkohan siellä suomessa finanssiasiat olleet ihan viime aikoina kohdillaan? Tämän meidän perhetehtaan tilauskannat nimittäin ovat suomeen ihan yllättäen viime aikoina hiipuneet, aiemmin näitä tuotteita myytiin ihan solkenaan, joku lama vai? He, hee. No, henkilökohtainen valinta, itse oon yrittänyt ihan pikkuhiljaa päästä irti kaikesta turhasta roinasta.

Jumaluuteen pyrkivä kaveri (Shiva-atrain läpi poskesta) avustajansa kanssa (ja Anjunan markkinoilla).

Mapusa "Mapsa:n" perjantaimarkkinat oli myös ihan värikkäät, ja laajalla alueella. Lähtiessäni taksilta torin vilinään, en muistanut panna merkille maamerkkejä, joten takastulo oli jonkin aikaa hakusessa. No, kauppiaat opastavat kyllä takaisin taksikadulle. Tuo taksikuski tykkäs, jotta voisin varautua markkinoilla pitkäkyntisiin, siis sellaisissa paikoissa, jossa sattuu tuleen eteen ja taakse suurempaa ruuhkaa. Suosittelikin edellisenä päivänä lähtemään markkinoille mahdollisimman aikaisin aamulla (vaikkapa 9.30), heti aamusella kun ei oo tappavaa kuumuutta, löytyy myös paremmin tilaa tallustella eteenpäin. No, kukaan ei yrittänyt viedä mitään selässäni kulkevasta repusta tuon parin-kolmen tunnin torimatkalla. Vain yksi korvanpuhdistaja sattu tuleen matkalla vastaan, ja kieltäydyin moisesta operaatiosta. Kohdatessamme kaveri koitti taas edetä nopeesti korvalle. Äh, ihan oikeesti kyseessä on pelkkä korvan puhdistus.

Ensimmäinen ääninäyte Mapusan torilta, kaupankäyntiä.

Toinen ääninäyte Mapusan torilta, pyhä toimitus. (Anjunan kohdalla vastaantullut "jumaluuteen pyrkivä kaveri" huiski köysihännällään Mapusa:n torilla niitä kauppiaita, jotka laittoivat hänen kannattelemaan temppeliin kolikon. Samaan aikaan avustaja soitteli ääninäytteessä kuuluvaa rumpua)

Kuvattaville kannattaa aina näyttää ottamasi kuva. Ilahtuvat varmasti. Kahden viikon aikana tuli vastaan vain yksi henkilö, joka halusi kuvansa poistettavan (vaikka hetkeä aiemmin siis suostui kuvattavaksi). Delasin hänen kuvansa tietysti heti pois.

Valkoinen taivas on vaikee taustana ja 12-24mm objektiivi on turhan laaja lähipotretteihin, mutta eihän tällaista voi ohittaa, siis ilman lähempää tiedustelua, jotta suostuisiko rouva kuvattavaksi? Lähipotreteissa ois kuulunu käyttää ehdottomasti enempi repun pohjalla pölyttynyttä 50mm objektiivia.

Ainakin tämän meidän hotellin edustalla oli siis odottelemassa sopimustakseja (niitä pieniä pakettiautoja). Noilla taksikuskeilla näytti olevan omat jonotusvuoronsa ihan ensimmäistä kertaa kyytiä pyytävälle asiakkaalle, mutta jos sama asiakas oli matkustamassa jo toista kertaa, voisi valita joko sen edellisen kuskin (ja edellinen kuski houkuttelee omalla matkallaan itsensä sun vakiokuskiksi, parhaaksi frendiksi), tai sitten sen jonossa olevan. Eli jos siis meni jo kolmannelle matkalleen, ei voi valita sitä ensimmäistä kuskia, siis mikäli ei taas nappaa jostain "lennosta" kyytiä siltä ensimmäiseltä (sen kakkoskuskin huomaamatta), vaikkapa sitten lyhyt kuljetus ilta-ravintolaan. He, hee, hauskan tuntuista säätämistä, ja luulempa jotta samanmoista meininkiä löytyy helposti lisää ja lisää, homma vaatinee syvällisempää tutustumista kohteeseen. Joka tapauksessa, tuo kuulostaa ihan reilulta peliltä.

Panjim, Goan pääkaupunki, juu, silaus portugalialaista siirtomaa-arkkitehtuuria, Intialaiseen vilinään sekoitettuna. Äh, koita ny sitte kertoa yhden tutustumiskerran jälkeen jotain Intiasta! Joka tapauksessa, jäi ihan monipuolinen ja mukava fiilis, kaupunki kannattaa katella läpi.

Ohessa ääninäytettä koulun pihalta.

Etelä-Goan Colva beach:illa päivämeno tuntui vähän samanmoiselta kuin Calangutellakin, mutta tuolla etelässä nuo paikat oli paljon pienempiä ja niissä oli huomattavasti vähemmän turisteja majoittautuneena. Tuonne Colva:lle olivat löytäneet tiensä myös paikalliset, Intian sisämaan turistit. Siis sellaisen rantaan johtavan pääkadun päästä löytyi sieltäkin paikallisia turisteja (ihan kuten Calangutella), kaikki ahtautuneena rannalle, heti niiden rantoihin johtavien siltojen kohdille. Colvan kumminkin puolin, pienessä Betalbatimissa ja etelämpänä Benaulimissa auringonpalvojat näytti vaihtuvan täysin länkkäreiksi. Tuolla etelässä meno tuntui olevan monin verroin rauhallisempaa kuin Calangutella tai Bagalla. Tähän väliin salaperäinen ääninäyte.

Betalbatim

Colva

Benaulim

Margaon torilla

Ihan siellä Goan pohjois-osissa sijaitsi vanha Portugalilainen linnoitusta (Terecol fort), joka oli muutettu hotelliksi. Tuonne mentäessä joutui ylittään linnoituksen vieressä virtaavan joen pienellä autolautalla. Siellä puuston keskellä ei paljoa muuta näkynytkään, kun tuo linnoitus (kappale historiaa), ihan kohtuulliset maisemat etelään ja viilentävää puustoa ympärillä.

Terecol fort:in läheltä, joen rannasta löytyi Keralasta tulleita hiekankaivajia hiekkaveneineen. Nostivat siis hiekkaa joen pohjasta ja myivät tuota hiekkaa rakennustyömaille. Raakaa duunia. Ohessa kylän lapsia.

Heti siitä hyvinki läheltä, aavistus etelämpää löytyi Arambol. Kylän ja rannan meininki näytti ihan rennolta, vähän samanmoista olotilaa oli havaittavissa kuin Anjunilla. Tuosta Arambolista etelään alkoi pitkä biitsi, biitsi josta löytyi myös pätkiä ihan turistivapaata osuutta. Muutama nudisti tuli vastaan siellä täällä (Mandrem ja Aswem-biitseillä). Nuo idylliset rannat kannattaa tsekata.

Myös tuonne Arambolin seuduille tuntui pesiytyneen ihan ystävällistä ja kansainvälistä porukkaa noin päiväsaikaan tsekattuna. Tuon paikan yömenot joutunee katteleen jollain seuraavalla reissulla? Kahden viikon loma kun loppuu kesken ihan väkisinkin.

Mandrem ja Aswem-biitsien välistä löytyi hiljainen paikka, viimeinen leposija.

Arambol

Mandrem

Asvem

Morjim

Elefanttileiri, pyörittiin pienellä alueella sisämaassa, Tambdi Surla:n temppelin vieressä olevalla "shanti"-elefanttileirillä. Yöpyminen lehmänlantalattioin varustetuissa savimajoissa. Jalkapohjien alla mukavan samettimainen lattia. Vähän oli hintava, mutta ihan ok-reissu.

Tässä kohtaa äänenä, elehvantin röyhtäys vedessä (tai oisko nuo sittenkin peräpään poreet)

Lehmänlanta-lattialla varustettu saviseinäinen maja

Ohessa kuvan ääninäyte

Karttoja: http://www.findall-goa.com/Maps/Calangute/Calangute.htm

tai vaikkapa: http://www.johnthemap.co.uk/pages/goa/goamap.html

Ei se Calangute tai Baga tietystikään oo mikään lapsiperheen paras ensilomakohde, mutta lähimaaston rauhallisemmat alueet sopivat kuin sankko päähän. No, ennen Goa:n matkaa on tietysti tsekattava joku Etelä-Thaimaan rantakohde :-) Pohdinkin matkallani useempaan otteeseen, jotta miksi ihmeessä en oo eksyny tänne aikaisemmin? Pelottelevat netissä mahataudeilla, huumeilla, sun muilla vaikeuksilla. Koin ihan päinvastaista. Kunhan vaan kattelee, jottei syö monta kertaa peräkkäin liian laimeesti maustettuja ruokia, vatsa pysyy kovempana. Neste/suolatasapaino on tietysti kans yks hyvinvoinnin kulmakivistä ja maitohappobakteerit jeesaa myös jonkin verran.

Rosmoista saatiin kokemuksia kaks kertaa. Kumpikin rosvoilu kohdistui samalla pakettimatkalla olleiden matkakumppaneiden hotellihuoneisiin. Toisella kerralla vietiin elefanttileirin savimajasta, housujen taskusta 50 euroa ja toisella kertaa puhdistettiin (Calangute:lla) kaikki huoneessa olleet jalokivennäiset. Siis ylimääräiset rahat ja kultakaulaketjut kannattaa säilyttää hotellin safe-boxissa. Noin kasvotusten kohdaten noi Goalaiset oli oikeen ystävällisiä ja mukavia, ja miksipä ei, turismi kun on heidän pääelinkeinonsa. No, elinkeinon lisäksi tietysti uskonto kannustaa ystävällisyyteen ja hyviin tekoihin.

Muita huomioita. Kyllä meillä täällä Suomessa on puhdas ulkoilma. Normaalin pollutionin lisäksi Goa:lla on totuttu polttamaan kaikki roskat päivän päätteeksi siinä pihamaalla, varsinkin muovit pukkaa jämäkkää savua. Kyllä meillä täällä Suomessa on mauttomat ruoat. Goa:lla maistamani sapuskat olivat parhaat, mitä tähän asti oon matkoillani syönyt. Välttämättä ei tarvita ees kanaa tai kalaa. Loppulomasta maistelinkin vaan vege-safkoja ja thali-lajitelmia. Varsinkin kun taas kerran kattelee, jotta missä paikalliset ihmiset syövät, löytää järkyttävän hyvää ruokaa.