Aika monta raskasta cargo-alusta vilahtaa ohi taksin oikeenpuoleisesta sivuikkunasta, Marmaran meren edustalla, kun tukka putkella viilletetään meneen valtaväyliä pitkin kohti keskustaa, Sircesiä. Virallinen taksi otetaan siitä lentoaseman ulostulo-oven edustalta. Ihan erikseen tuossa näyttää huitovan virkaa tekevä kaveri, joka kutsuu noita takseja pitemmästä jonosta yks kerrallaan oven eteen. Mittari valmiiksi päällä ja homma kustansi 35 liiraa tippeineen, vaikka netistä buukattu hotelli näytti olevan pimenevässä yössä vähäsen aikaa hakusessa.

Grand Bazaar

Kun lähtee tutustuun kaupunkiin, kävellen näkee ja kokee tietysti parhaiten. Nooh, jos sitten iltapäivästä jossain vaiheessa  rupee mokkasimet tuntuun raskailta, kannattaa ottaa käyttöön Akbil-matkalusikka. Tuo käy ratikkaan, busseihin, metroon ja vesiä ylittäviin yleisiin lauttoihin. Kauppaavat pienellä panttimaksulla tuollaista muutamissa kioskeissa, sivuikkunallaan opastavana tekstinä "Akbil". Erimoisten kulkuneuvokatosten puomien kohdilla tuota "ladattavaa lusikkaa" pidetään hetki pyöreessä punaisessa tai vihreessä kolossa, napakympissä sijaitseva kuparinen tuntoelin veloittaa matkan suoraan muovilusikan metalliosasta ja avaa sakaraportin. Akbil:lliä ei tuntunut löytyvän heti lentokentältä (kertalippuja), mutta liikennevälineiden suosituissa vaihtopaikoissa noita myydään. Jos ei aiemmin innostu, viimeistään sitten kotiin palatessa kannattaa käyttää raitiovaunu(vaihto Yusfpasassa tai Zeytinburnussa) - metro(Aksaray-Havalimani=lentokenttä) -yhdistelmää(=vain 3 liiraa).

Nää ihmiset peilaa täällä ihan samalla tavalla, kuin monessa muussakin maassa, tervehdykseen vastataan nopeesti vaihtuvalla hymyllä. Hyvinki suvaitsevaisia Islamilaisia. Kaupungissa asustaa 12 miljoonan populaatio, hyvinki rehellisiä nää on, ainoastaan liian lihavien lompakoiden normaalia kaksoisveloitusta on havaittavissa. Yltäkylläisen turistin tavanomaista lisämaksua. Ja kaupantekoon nää on erikoistunu, kertoihan sen jo lentokentältä tullessa nähty purkua oottelevien laivojen meri. Joka paikasta löytyy pientä myymälää ja eri kaupunginosat tai siis alueet on täälläkin erikoistuneet myymään omia tuotteitaan, monta samaa artikkelia myyvää putiikkia vieretysten. Grand Basaar, katettu markkinapaikka, myös tuon vanhemman iän saavuttaneen liikekeskuksen ympäristöstä löytyy jos minkämoista virveliä tai sitten vähän etäämmältä sen virvelin osakauppaa, jos kokoat itte, saat sitte erimoiset virveli- tai muut käyttöpelis halvemmalla. Ei ku harkittuja ostoksia, noista tuunattuja vehkeitä ja pitkää käyttöikää.

Vesipiippu kuuluu katukuvaan

Sircesi:n rautatieasemalta

Jos sandaalit rupes jostain syystä hiertään, ja tykkäs kattella markkinavoimien toimivuutta alamäkeen. Taksim-aukiolta (uudemmassa kaupunginosassa) lähtee sitte tuleen Isticlal katua alas (vanhasta kaupungista pääsee vaikkapa ratikalla Bosporin rannalle Kabatas:iin, josta vaihto mahdottoman lyhyeen ylämäkimetroon, ja Taksimille). Jos toista kautta, myös museoratikka ajelee ees taas tuota Isticlal-katua. Myös sivukaduilta löytyy turisti-putiikkia, -kahvilaa ja -ruokapaikkoja joka lähtöön. Nää paikalliset asukkaat tienaa täälläkin niin vähän, jotta kaksois-hinnoittelujärjestelmä on hyvinki perusteltu. Alamäkikävely jatkuu sujuvasti Galata-tornille ja alas Galata-sillalle (Lyhyemmillä shortseilla tai paljastavassa yläosan vaatetuksessa ei välttämättä kannata lähteä esim: Fatih:in kaupunginosaan, pitempää farkkua jalkaan). Passiivisen alamäkikuluttajan rooli taitaa pikkuhiljaa muuttua?

Isticlal-kadulta

Näköaloja Galata:n tornista (siis jos kattellaan vanhaan kaupunkiin päin, hep, Galata-silta kuvan oikeessa reunassa)

Galata:n sillan alla (nyt kattellaan vanhaan kaupunkiin päin)

Galata:n sillan alla (katteltuna uuteen kaupunkiin päin)

Galata:n sillan yläkannella useet kymmenet kalastajat kalastelee joka ainut päivä, juu, ilmoista riippumatta. Useet siimat laskeutuvat monine, määrävälein sidottuine matokoukkuine alas veteen. Välimaastossa turistit murkinoi, ja saattavat jopa  ihmetellä kalojen pienuutta? Höh, mää matkakuvailijana tuohon mitään kantaa ota.

Sultanahmet Camii

Paikallinen imaami esiintyy myös joskus puoli viis yöllä vähän pienemmällä volyymillä, tai sitten unissa. Samaisessa unessa Topkapin kierroksen jälkeen ottokarin valtikat on hukassa ja eri sulttaanit haaremeineen menee vähän sekaisin. Joka tapauksessa, tuo ottomaanien sulttaanien linnoitusrakennelma, erilaisine esine- ja vaatetus-vitriineineen vähintäänki kuuluu kattella. Haaremin eunukkien ja sulottarien sekaan velottavat lisää sisäänpääsymaksua, mutta kyl noi sulttaanien kylppärit, valokatot, ajanvietetilat, mosaiikkiseinät, sun muut figuurit aina mainos-tv-kanavien sisustusohjelmat voittaa.

Vuosien varrella useestikin virkaansa vaihtanut Hagia Sofia on hieno sisältä, myös kakkoskerroksesta saa otettua matka-albumiin lisää sisältöä.

Chai-mukit ja kahvikuppi kuuluu tietysti katukuvaan

Uskudarissa piipahdin vesibussilla (menolusikka 1.5 liiraa, takas 0.75 liiraa, siis 75-40 senttiä), siinä kylillä, ja vähän turhan  nopeessa rytmissä en niin kauheesti aasian ja euroopan puolen eroavaisuuksia erottanut. Pienempi paikka, mutta toisaalta, ei ainuttakaan toista turistia noin aamuseltaan katteltuna.

Pitkin Bosporin rantaa on rakenneltu luksusmökkejä ja vähän aiemminkin monia historiallisia rakennuksia. Noita pääsee näkeen vaikkapa kymmenen liiran Bosporin päiväkierroksella (suoraviivainen piipahdus ottaa aikaa 1,5 tuntia). Paatti käy "toisen sillan" hujakoilla ja palaa aasianpuoleista rantaa pitkin takaisin Eminomuun. Lähtee siis niiltä samoilta seuduilta, Sircesin edustalta, läheltä ravintoloin lastattua Galata:n siltaa. Näytti toimivan ainakin noin lauantaina "dolmuksen" periaattella, eli vasta kun laiva saatiin täyteen, pistettiin moottorit pyöriin nopeemmin.

Täh?

Kyl paikan päällä piipahtamalla löytää helposti uudenlaista näkökulmaa Islamilaisuuteen. Television ja lehdistön värittämä kuva taitaa muuttua salavaivihkaa (varsinkin maltillisempien suuntausten kuva). On piipahdettava piirakkabaarissa, kyytipoikana vaikkapa ayran jugurttijuoma siinä täpötäydessä, uunin, leivontapöydän ja muutaman asiakaspaikan pikaravintolassa. On katteltava ihan vaan mielenkiinnosta pari moskeijaa, kuljeskeltava ilman kiirusta pienillä sivukujilla. Pari kertaa kattelin jotta musliminainen taitaa hallita vähän samalla tavalla miestään, kuin jotkut "länsimaiset" vaimotkin tuntuvat joskus tekevän. Myy ajatuksesi toiselle siten, jotta hän luulee sitä omaksi keksinnökseen. Tai no, vaikuttamisen keinot on monet. Joka tapauksessa, alkomahooli sotkee täällä perhesuhteita astetta vähemmän, kuin meillä härmässä. Kierrellessä on huilattava monta kertaa päivässä turkkilaisen kahvi- tai teekupin ääressä, seurailtava päivittäistä liikehdintää ja hyvinki omalla, persoonallisella tavallaan soljuvaa suurkaupunkielämää. Myös tästä kulttuurista löytyy edelleen remiksattavaa, innoituksen lähdettä vaikka kuin.

-kesäkuussa-2010-Hotjussi@hotmail.com-