Tästä takas "Muu Aasia" sivulle

Matkavideoo ois tarjolla (aukeavan sivun alaosassa)

Yleisempää:

Tällainen matka onnistui helposti ilman rinkkoja, meilläkin oli mukana 2 matkalaukkua ja pari pienempää, käsimatkatavarana menevää laukkua. Noille lauttamatkoille (Krabi-Phi phi ja Phi phi- Phuket) kerättiin kaikkien matkatavarat laivan peräosaan, kannelle, vähän pistettiin pressua päälle, ja sillä selvä. Noissa pienissä laiva-lauttojen matkustamoissa oli tehokas ilmastointi, joka oli säädetty paikalliseen tyyliin kahdenkymmenen asteen tienoille, karvat nousi pystyyn. Tosin matkustamon ulkopuolella olevalla kannella voi yrittää ottaa aurinkoa matkan ajan, kansitilaa oli kylläkin erittäin rajoitetusti, eikä siellä mitään aurinkotuoleja ollut, laivat oli tehty pääasiassa vain henkilökuljetusta varten.

Nämä jutut ovat tietysti henkilökohtaisia näkemyksiä, joku toinen voi mieltää asian aivan toisin, tai ajan myötä ympäristö voi muuttua, kuten vaikkapa Phuketin Katalla, Peach hill (bungalowien) ympäristöön oli hankittu meluisia sammakoita, aikamoiset desibelit päästivät ilmoille, kun iltasella käveltiin paikan läpi. Myös ilmeisesti Karonin rannalla kävellessä sandaaleihimme tarttui jotain haisevaa mömmöä, sen huomasi vasta parin päivän kuluttua, aika tiukkaan tuo mäski olikin tarttunut. Oisko jotain öljyä tai sitten se vois olla levinnyt siitä hotellin lähistöllä virtailevasta mätäojasta, haisi nimittäin peräpään tuotteelta.

Säät olivat tällä 19 päivää kestävällä reissulla seuraavat (kesäkuussa v. 2001):

- 2 ja puoli päivää satoi, vain muutama tunti sateetonta aikaa.

- 3 päivänä satoi piristävästi vain puolisen tuntia, muuten puolipilvistä.

- 10 päivää oli tuollaista puolipilvistä, ei sadetta, tuuli sopivan vilvoittavasti.

- 3 päivää käytännössä pilvetöntä, ei sadetta eikä kunnon tuultakaan.

Sadekaudella matkatessa voi varmaan sattua huonompaakin tai jopa parempaakin tuuria, tässä oli vain esimerkki. Jotkut puhuvat jopa viikonpäivät kestäneestä sadekuurosta, joka tapauksessa, taivaalta tippuva vesi on lämmintä. Kunhan muistat, että pilviselläkin säällä poltat itsesi nopeasti ilman aurinkovoiteita.

Matka on siis tehty kesäkuussa 2001, jolloin turisteja oli liikenteessä vähemmän, oli siis low season, jolloin hotellien hinnat ovat alhaisimmillaan. Jos matkustaa talvella, voivat hotellihinnat olla kaksin- tai jopa kolminkertaiset tähän low season:iin verrattuna. Muut hinnat eivät nouse samassa suhteessa. Minimarkettien hinnat nousevat mielestäni vain normaalia inflaatiovauhtia, jos aina sitäkään. Mikäli matkailijalla on tiukka budjetti, ja halutaan verrata hintatasoa, Phi Phi saaret tuntuivat kalliimmilta elintarvikkeiden suhteen, Phuketin päärannat tuntuivat kalliimmilta majoituksen ja pitkähäntävenekuljetusten suhteen. Taksithan tuntuvat olevan kalliita kaikkialla. Jos songtaot (pickup-pakettiautosta rakennettu katettu lavataksi) liikkuvat, niitä kannattaa ehdottomasti käyttää, muutamalla markalla pääsee paikasta toiseen. Ravintolahinnat tietysti vaihtelevat ravintolan tason mukaan, mutta tässä yksi samanoloisten ravintoloiden vertailuyritys. Kanariisiannos (tai katkis, possu), Aonang 60 baht, Phi Phi 80 Baht, Railey 80 Baht, Phuket 90 baht. Tällainen hintavertailu on tietysti vähän vaikeaa, koska paikkojen taso on suoraan verrannollinen hintaan, esim: käytiin Karonilla ravintolassa, jossa kana riisi maksoi jopa 200 baht. Toisaalta, suomalaiselle tuo hinta-taso on joka tapauksessa ihan kohtuullinen, 200 bahtiakin on loppujen lopuksi vain 30 markkaa.

Ao Nang-Railey-Krabi town:

Sitten matkaan. Finskin koneeseen sattui mukaan myös yksi häirikkö, yritti öristä vähän kaikille jotain (leppoista keskustelua ei lasketa örinäksi), väkisin, ja moneen kertaan, ei vaan koskaan päästy selvyyteen, jotta mikä oli jutun aiheena. Sillä oli hyviä kavereita, eivät kyselleet kaveriltaan hankalia heti aamulla herättyään, olivat vaan pikkaisen vaivautuneita. Bangkokin kotimaan terminaalista oli poistettu se 30 bahtin kotimaanlentovero, nyt myös kotimaalla laukut sinetöitiin, ennen lähtöselvitystiskejä. Thain Krabin koneessa oli vieläkin vähemmän porukkaa, kuin siinä aiemmassa Finskin koneessa, aiempi Finskin kone oli nimittäin puolillaan. Bangkokista Thai lentää suoraan yhden tai kaksi lentoa päivässä Krabille, päästiin sille iltalennolle. Tämä koneiden tyhjyysaste on vaikeasti ennakoitavissa, nimittäin takaisin tullessa (juhannnusaattona/päivänä) Phuket-BKK ja BKK-Helsinki koneet olivat ihan viimeistä paikkaa myöten täynnä. Phuket-BKK-väli ei ollut "viime hetkellä" lippunsa ostavalle ongelma (standby), koska koneita meni vähintään tunnin välein.

Krabille tullessamme, tuossa lentoaseman ja Ao Nang rannan välillä oli mukavat maisemat, sokeritoppavuorta jo aivan sisämaassa. En yhtään ihmettele, että aiemmin täällä käyneet ovat kehuneet paikkaa. Lentokentältä pienelle Ao Nangin rantakylälle huudeltiin 500 bahtia. Kun ehdotin 400 bahtia, kyydin tarjoajat etsivät meille sellaisen minibussin, ja muitakin tuli samaan kyytiin. Kovasti kuskilla kiinnostikin, että onko hotelli varattu etukäteen. Piti vain sanoa, että hotelli on hoidossa, saadaanpa kysellä hintaa sitten yksinään. Suunnattiin rauhalliseen Ao Nang Villa-hotelliin. Hotellin takapihalla oli sellaisia halvempia, mukavan näköisiä bungaloweja, sisällä siistit klinkkerilattiat. Mutta haluttiin luksusta, merinäköalaa, maksetaan tästä siis loppujen lopuksi (brekkarilla) 1175 bahtia päivässä, suosittelen. Hotelliin kuuluu myös tuolla sisääntulotiellä olevat pykälää halvemmatkin bungalow:it, joista ei mainita netissä mitään. No, semmoisia pienempikokoisia bungaloweja. Varattiin tuo päärakennuksessa sijaitseva hotellihuone kahdeksaksi yöksi, koska aiemmin netistä paperille tulostetussa tarjouksessa Ao Nang villa mainosti myyvänsä kahdeksaa yötä kuuden hinnalla. Sitä tarjousta piti jostain syystä tingata, ilman printattua lappusta eivät olisi antaneet tuota etua. Iltasella, noilla respan tytöillä ei näytä olevan suurempia hinnanalennusoikeuksia.

Hotellin remontti alkaa vasta ensi viikolla. Mukava, rauhallinen sijainti lähellä rantaa ja pitkähäntävene/songtao "pysäkkiä". Aaltojen kohina kuuluu mukavasti parvekkeelle. Tämä Ao Nang ranta ei ole kovin pitkä, tuollaiset 500 metriä on tuota rantakatuosuutta ja rannan jämät päissä. Täällä itäpäässä on vähän pitempi rannan jämä. Tämän meidän hotellin ja rannan välissä on tuollainen pieni sivutie, jossa ei ole liikennettä paljoa nimeksikään. Tuolta rannan toisesta päästä, niistä rannan kalaravintoloista ja Krabi resortista (tasokas hotelli) eteenpäin on valettu tuon sokeritoppavuoren juureen tuollainen betoni-kävelytie, sieltä näkyy koko ranta parhaiten. Ao Nang rannan toisessa päässä (itäpäässä) oli se "last baari", lehvästön suojaan oli mukavasti asetettu sinne tänne pöytiä. Oli aikomus käydä myös laskuveden aikaan sillä viereisellä rannalla, Phai plong:illa, kiviä pitkin, mutta unohtui. Jäi siis selvittämättä, että onko sinne meno jalan edes mahdollista.

Heti ekana päivänä kävelin tuolla Nopparat thara rannalla (Ao Nang:ista länteen). Rannan itäosa oli aivan mukavan näköistä, mutta siellä kauempana, rannan länsipäässä, lähellä Ao Nangin satamaa, oli vähän enempi sellaista hieman mutaisempaa hiekkaa, jonka ravut olivat vallanneet. Laskuveden aikaan vois kävellä läheisille saarille sitä mutaista hiekkaa pitkin, mutta saarilla ei näyttänyt olevan mitään mielenkiintoa herättävää.

Iltapäivällä kävin myös Railey-beachilla (Ao Nangista itään), pitkähäntävenekyyti länsi-raileylle maksaa 40 bahtia (aikuinen), kunhan malttaa odottaa, että kyytiin tulee muitakin. Kävin siellä tällä kertaa yksin, koska tyttärellemme iski yllättäen yökkätauti. Yökkäämistä kesti kuusi tuntia. Vaimolle jaan siis taas täydet pisteet, ehkäpä samalla myös itse menettämäni pisteet. Tytär olikin jo uimassa uima-altaalla, kun myöhemmin palasin Railey:lta. Oli ehkä joku auringonpistoksen tapainen, siis huivi päähän, ja juotavaa on kyllä tyrkytettävä koko ajan.

Railey- ja Phra Nang-beach olivat kertaluokkaa vaikuttavampia, kuin tämä Ao Nang. Paikka on sokeritoppavuorten ympäröimä, joten kaikki tavara kuskataan sinne veneillä. Sen takia kaikki tuntuu maksavan vähän enemmän, kuin täällä tien varressa. Kävin myös katsomassa Princess laguunia, joka sijaitsee yhden sokeritoppavuoren sisällä, lähellä Phra Nang beachia. Kun sitä hotellin aidan ja sokeritoppavuoren rajoittamaa mielenkiintoista "kujaa" pitkin kävelee sokeritoppavuoren keskivaiheille, siellä on se lepopaikka, josta alkaa kiipeäminen. Katetulla lepopaikalla on myös kartan oloinen opaste. Pikkasen sutimista oli tuo kiipeäminen pelkillä sandaaleilla, mutta rosoisesta kalliosta sai käsin hyviä otteita. Aika jyrkkää kiipeämistä, mutta homma kannatti. Kun ei ollut lenkkareita, en uskaltanut laskeutua Princess laguuniin tai oikeastaan lampeen (kiipeämisen jälkeen loivasti alas oikealla), siitä näkee vain pienen osan sieltä ylempää, lyhyen matkan päästä. Tuossa lammessa en lähtisi uintia kokeilemaan, ilman tiedusteluja, makeissa, seisovissa sisävesissä kun voi etelänmailla olla iilimatoa ja muuta mukavaa. Laguuniin mennessä loppuosuus vaatii siis kunnon kengät. Sateella, tai heti sateen jälkeen sinne ei kannata kiivetä, sen verran on tuota mutaa noiden kivien välissä. Pikkuisen oli tuollaista "indiana jones" leffan viidakko-tuntua tuolla, ilman ansoja tietenkin. Samassa paikassa siellä ylhäällä (vasemmalla), oli myös hiukka makeet näköalat, koko Railey ja osa Phra Nang:ista näkyi yhdellä vilkaisulla. Railey:lla näyttivät harrastavan monessa eri paikassa kalliokiipeilyä. Railey:llä olikin majoittautuneena jonkin verran reppumatkailijoita.

Kun tuolle Phra nang rannalle tai Princess laguunille menee, joutuu kävelemään itä-raileyn kautta (rannan eteläpäästä, ts. avomerenpäästä). Toppavuoren ja läheisen "*****-tähden hienostohotellin" aidan väliin on tehty tuollaista kivettyä polkua, pientä luolastoakin on siellä täällä toppavuoren juurella, apinoita kiikkuu puissa, mukavan viileä polku. Siis tuo joku hienompi hotelli on varannut aikamoisen siivun noista rannoista, käytännössä koko Phra nang rannan ja pienen osan Railey:sta. Phra nang rannalla saa sentään kulkea kuka tahansa, mutta tuon rannan palvelut on aika rajoitetut. Hotellialueen läpi ei pääse, ei edes singhalle, tai vessaan. No, tuosta ei kannata ottaa paineita, siellä suljetulla alueellahan ne parempiosaiset ovat omissa oloissaan. Itä-railey:lla on myös sellaista mangrovepusikkoa aivan veden tuntumassa, ranta siis näyttää vähän rehevämmältä kuin Länsi-railey. Railay:lla ja Phra Nang:illa rannan hiekka on sellaista hienompaa kuin Ao Nang:illa. Ao Nang rannassa on jonkin verran sellaista pientä simpukankuorta ja laskuveden aikaan paljastuu myös vähän tummempaa hiekkaa.

Siellä Railey-rannalla osaavat velottaa nettiyhteydestä 5 bahtia minuutilta, mutta muuten paikka on ihan jees, nuorison suosiossa, siis halvempaakin majoitusta on tarjolla. Sähkö näytettäisiin tuotettavan polttoaineella toimivilla aggregaateilla, itärannalla nuo jauhavat sähköä. Käytiinkin noilla Railey-Phra Nang rannoilla useempana eri päivänä, eipähän tarvinnut vaihtaa majapaikkaa, ja ehkäpä säästi tuon venematkan hinnan noissa muissa kuluissa. Itä-Raileyn pohjoispäässä oli myös se katsomisen arvoinen luola ja luolaholvi (phranangnai-cave), 20 baht, aikuiselta. Tuon luolan lähistöllä oli sellainen paikallisella kielellä kirjoitettu kyltti, jossa oli numero 2, ihan luonnollisestikin monissa paikoissa turistilta veloitetaan vähän enempi, tässä tapauksessa siis peräti kolme markkaa, no, ihan kohtuullista. Kerran vuokrattiin myös kajakki, lievästi tingattuna 300 bahtia neljältä tunnilta. Sepä olikin ykkösjuttu, pääsi ilman pitempää kävelyä Phra Nang rannalle, niille edustan sokeritoppasaarille, ja toiseen suuntaan, melottiin sille pienelle rannalle (tonsai:sta itään) snorklailemaan (ota vesipullo tai kaksikin kajakkiin mukaan). Käytiin tuolla kajakilla myös Tonsai rannalla. Yritin kerran aiemmin myös kävellä Itä-Raileylta Tonsaille, mutta en löytänyt reittiä, aika loppui kesken.

Hätäinen näkee tämän Ao Nangin ympäristön, noin suurinpiirtein muutamassa päivässä, mutta pitää kai sitä vähän lomaillakin, ottaa rennosti jossain välissä. Koko Krabin maakunnassa riittäisi kyllä tutkittavaa vähän pitemmäksikin aikaa. Hintataso täällä Ao nangin seudulla tuntuu olevan Samuin luokkaa, siis keskimäärin vähän halvempaa kuin Phuketissa tai Phi phi:llä. Täällä Ao Nangilla ei ole tähän aikaan turisteja tungokseen asti, silti kaikki palvelut pelaa. Vaimokin laittoi noita rouvien intiimivehkeita vessanponttoon, vaikka se kielletään siinä seinällä olevassa lapussa hevosen kokoisin kirjaimin sekä vieressä on sanitary pussit. No, kertoi tukoksesta respaan, eikä mennyt kuin muutama minuutti, niin vessa veti taas. Kun pääsin taas tähän vessanpönttöasiaan, kerrottakoon että tämä "toto" merkkinen (vastaavanlainen kuin laajalla vesipinnalla varustettu "amerikan standard"), imaisee yhdellä vedolla kaksi kertaa peräkkäin, vissiin joku deluxe malli.

Huoneemme Ilmastointilaite meni yksi päivä sekaisin, tuli kylmähköä ilmaa, vaikka sääti vehkeen 30 asteeseen ja pienimmälle nopeudelle, ei hätää, kun noita yläruuveja vähän löysyttää, saa viritetty pyyhkeen tuon laitteen eteen ja ilmavirta ei puhalla suoraan sänkyyn. Myös laitteessa olevia säleitä voi säädellä ensihätään. Kun aiemmin ilmoitettiin asiasta pariinkin otteeseen respaan, tää vaikeempi korjaus kesti siis pari päivää. Sen ajan pidettiin yöt vilttiä päällä, eikä tullut flunssaa. Jos ilmastoinnin sammuttaa, tulee huoneeseen helpommin myös noita hyttysiä.

Nyt rupes ekaa kertaa satamaan vettä. Vähän vaan ropisee. Otin Songtaon alle ja tulin tänne Krabi towniin, perhe kun halus jäädä uima-altaalle. Tämä on tällainen pikkukaupunki, isompi sentään kuin Samuin Nathon, mutta pienempi kuin Phuket town. Joo, ei olla niin jäniksen selässä, etteikö välillä vois heittää mutamaa lausetta myös nettiinkin. Varsinkin kun törmäsin täällä Krabi townissa nettipaikkaan, jossa yhteys maksaa 0,8 baht minuutilta. Myös Ao Nangilla, kun sitä itärinnettä kävelee muutaman sata metriä ylöspäin, löytyy handicraft internet connection piste, joka veloittaa 1 Bahtin minuutilta. Ao Nangin rannassa veloittavat 2 Bahtia.

Eilen lähdin kävelemään tuonne Nam Mao rannalle, kohti chell semetary aluetta, ranta oli Phra Nangista katsoen eri puolella tuota isoa toppavuorta, kuin Aonang. Eihän siella farangi saa rauhassa kävellä. Vähän väliä joku paikallinen pysähtyi, ja tarjosi ilmaista kyytiä. No, kun muutama oli tarjonnut, piti yhden mopoilijatytön kyytiin hypätä, pääsin mukavasti rannalle. Palvelu siis pelaisi jopa ilman seteleitä. Matkaa oli tollaiset kymmenen kilometriä, joista ehkä pari kilsaa menin mopon kyydissä. Kun kävelin tuota Nam Mao- rantaa pitkin, ei ketään tullut vastaan, ei siellä ollut kuin pari vaatimatonta bungalow-resorttia, rantakin oli astetta rehevämmän näköinen (mutta vain hivenen), kuin muut rannat. Heti siinä Nam Mao rannan alkupäässä oli noita pitkähäntävene kuljettajia, jotka pettyivät pahasti, kun en lähtenyt heidän kyytiinsä. Kyselin, että millä hintaa pääsisin Ao Nang:ille takaisin, mutta eivät saa ajaa kuin Phra Nang:iin, reviirinsä on heilläkin.

Sellaisia sinisiä putkia johti Nam Mao rannasta merelle. Johtivat kai vettä tuonne Railey:lle niitä pitkin. Pikkuisen kädetkin paloi siinä kävellessä. Pääsin lopulta tuonne chell semetary alueelle. Taisivat olla about 75 miljoonaa vuotta vanhoja, maatuneita, kivettyneitä simpukkalaattoja, jotka työntyvät esiin rannan tuntumassa. Pääsymaksuun oli pistetty farangi lisää (farangi=valkoihoinen, rikkaampi henkilö), 200 baht, tällä kertaa ei iskeny nuo fossiilit, suurempi innostus taisi laantua siihen keskipäivän helteessä kävelyyn, kattelin joka tapauksessa info-pisteen näyttelytilan läpi.

Nuo pitkähäntävenekuljettajat näyttävät joskus ottavan nokkiinsa, kun ei matkusteta minnekään (hyvä myyntikeino), varsinkin tuolla Itä-Raileylla ja Nam Mao rannalla. Low seasonin aikaan kai rassaa, kun ei saa kyyditettäviä. Tuo Ao Nangin keskusta on kyllä aivan sopiva perheelliselle, ei oo turhaa mölyä, toisaalta jotain pientä kaipaisikin. Ainakaan näin low seasonin aikaan ei näkynyt mitään diskoja, aivan pienen pientä juhlintaa. Jokaisessa Thaimaan kohteessa on tietysti tyttöbaarit, täälläkin näkyi pari pientä paikkaa, toinen rantakadulla, Wannas placen lähellä, siellä sisäkujalla ja toinen sisämaahan johtavalla tiellä (itäpään tie), Peace lagunasta heti sisämaahan päin. Kävin jututtamassakin tyttöjä. Muutamasta tyttöbaarista vain yksi baari oli kummassakin paikassa auki, ei ollut kysyntää. Katselivat aikansa kuluksi jotain länsimaisen mittapuun mukaan kummallisen oloista vcd-leffaa, "afrikkalaista" sankaritarinaa, joku nuori poika oli pääosissa, vähän kummallisia erikoistehosteita. Kyselin, että onko elokuva tehty Thaimaassa, kun tuntuivat puhuvan Thaita, liekkö sittenkin dumpattu? Naureskelivat, joo, on kopioitu Thaimaassa. Harmittelin itsekin heille, kun eivät saaneet minusta asiakasta, parit singhat vaan hotasin ja lämpimikseni höpisin. Olen joskus ostanut tällaisen paidan jossa on gekkoja, joku siellä laskeskelikin, että niitähän on kahdeksan kappaletta, ei oo kuulemma mikään tsing tsok, ei mikään hyvän onnen paita. Turisteille voidaan siis kaupata myös huonompaa onnea. Illalla, ennen ravintolaan menoa kannattaa suihkuttaa vaikka tuota "Autan" hyttyskarkoitetta jalkoihin, siellä ne hyttyset lymyävät pöytien alla. En ole koskaan laittanut tuota tököttiä yläruumiiseen.

Usein käveltiin Ao Nang:in rantakadulle sitä Ao Nang Villa-hotellin ja rannan välistä hiekkatietä pitkin, ja siinä 50 metrin matkalla oli useita pitkähäntävenekuljettajia aina vastassa. Muistuupa mieleen yksikin vanhemmanpuoleinen kaveri, joka naureskeli aina partaansa, kun pidin tarjottavia matkahintoja liian kalliina. Ei tinkinyt bahtiakaan, hauska heppu. Tässäpä pitkähäntäveneiden "virallista" hinnastoa:
Ao Nang-West Railey, matka kestää n. 10min., 50 Baht/persoona/suunta, jos oli vielä tulossa takaisin ihmisten aikoihin, ei tartte olla huolissaan paluukyydin kanssa, veneitä kun kulkee tarvittaessa.
Ao Nang-Chicken island, n. 20 min, 200 Baht/koko vene/suunta, on sovittava paluuaika etukäteen, että milloin siis haettais pois saaresta.
Ao Nang-Poda island, n. 20 min, 200 Baht/koko vene/suunta, paluuaika sovittava etukäteen. Chicken- ja Poda-saaret on vierekkäin, tai sanoisinko peräkkäin, siinä Ao Nangin edustalla.
Ao Nang-Chicken-Poda-Ao Nang, yrittävät myydä puolipäiväretkenhinnalla 800 Baht/koko vene/puolipäivää. Tinkasin vain malliksi 700 Baht:iin. Puoli päivää vastaa siis venekuljettajien laskuopin mukaan 4 tuntia.
Ao Nang-Hong island-Ao Nang, 1500Baht/koko vene/ kokopäivähinta (8 tuntia), matka-aika about 1 h per/suunta.
Jos ei oo kovaa kiirettä, voi odotella vene"pysäkin" lähistöllä, josko joku muukin porukka ois lähdössä samaan paikkaan. Venekuljettajathan tietysti haluaisivat viedä joka hemmon erikseen, mutta kun siinä virittää vähän juttua, niin eiköhän sopu sijaa anna, tarkkailkaa tilannetta. Ei muuta ko snorkkelit mukaan, T-paita päälle ja joku rätti tai lippis päähän, siellä vedessä kun polttaa nahkansa niin helposti.

Non nih. Taas on pari päivää kulunut. Piteli tuossa vähän sateisempaa keliä välillä. Aika meni siis mukavasti taas tuolla Krabi-townissa shoppaillessa… Vaimo tietysti poltti taas muutaman tonnin (bahteja). Ok, itsekin ostan täältä parin vuoden välein aina kolmet farkut, Wranglerit, 100mk kipale, vähän ovat ihmetelleet, kolmet samalla kertaa, tavarataloissakin lyhentävät lahkeet muuten samaan hintaan, jos on tarvis…. Tuolla Krabi Townissa oli länsimaisen oloinen Vogue-niminen tavaratalo, vähän vastaavan oloinen kuin Phuketin Robinson, vain pikkuisen pienempi.

Kun menee tuolla songtaolla Krabi-towniin, perivät farangilta saman kuin paikalliselta, 20 bahtia. Pari kertaa olen katsellut tarkemmin, kun paikallinen maksaa tuon kyydin. Eilen tultiin tuolta kaupungista, ja samaan songtaon-pakettiauton lavaan iskeytyi myös 4 helkutin isoa riisisäkkiä. Aivan siististi pukeutuneet kaverit olivat ostaneet peltimajayhteiskunnalleen muutaman viikon riisit. Käytiin siis välillä kurvaamassa myös heidän peltihökkelimajapaikassaan, olosuhteet ei näyttäneet kovinkaan imartelevilta, kuravellin seassa asustelua. Tämänkin takia juuri tykkään tuosta songtao kyydistä kansan parissa, näkee hiukan muitakin puolia turistikohteestaan. Nuo riisisäkitkin muuten "joutuivat" maksamaan tuon 20 bahtia/säkki.

Optikoista: Ainakin Vogue-tavarataloa vastapäätä ja Maharat soi 4:lla oli optikot, katselinkin yksiä laseja, 2500Baht paksuilla ja 3500Baht ohuilla laseilla varustettuna. Hintahaitari eri laseilla (raameilla) oli aikamoinen, 900-13000 Baht, linssit about 500Baht, ohennetut 1500Baht. Optikoilla tai vaikkapa matkatoimistoissa asioidessaan tulee helposti väärinymmärryksiä, välttämättä kaikki eivät osaa kunnolla englantia, silloin saattaa saada vähän erilaisia vastauksia kysellessä silmälasien hintoja tai vaikkapa buss-boat-buss matkoja. Kannattaakin kysellä parista paikasta, suurinpiirtein samoilla lauseilla, että on ymmärretty oikein tuo sisältö. Nimittäin herkästi tulee vastaus jees, jees, vaikka hemmo ei edes tajunnut koko kysymystä, maassa maan tavalla. Vaatii tovin, kun huomaa, että lausuttaessa R muuttuu L kirjaimeksi, veli soli, very sorry.

Tänään käytiin noilla Aonangin edustalla sijaotsevilla Chicken ja Poda-saarilla. Chicken-saarille olisi kannattanut mennä laskuveden aikaan, jotta olisi päässyt kävelemään siltä toiselta saarelta sille toiselle, sitä hiekkakaistaletta pitkin. Vaimo ja tyttö polttivat selkänsä snorklatessaan, näkivät papukaijakaloja ja kuulemma monia kalaparvia siellä tyvenen puolella, siis meren puolella, kivikossa. Hiekkakaistaleelta oli turha etsiä muuta kuin kirkasta vettä ja eksotiikkaa, ristiaallokko pitää tuon mukavan hiekkakaistaleen kasassa. Myös Poda saari oli aivan käymisen arvoinen paikka, bungalow rivistökin on tuon ison sokeritoppavuoren suojassa siellä saaren keskivaiheilla. Länsi-rannassa oli hienoa hiekka-rantaa ja sisämaassa oli tuollaista palmujen ja puiden suojaamaa sopivan vilpoista aluetta. Yksi low seasonin ajaksi suljettu ravintolakin oli tuolla alueella. Oikein mukavan oloinen paikka, vaikkapa yöpymistä ajatellen. Tietysti rannoilta löytyy noita roskia, jonnekin oli kipattu myös jätettä enemmänkin, mutta ainakin minun silmät suodattavat ne jo pois. Muuten, kun aamusella mentiin tuolle Chicken saarelle, siellä oli vain kaksi ihmistä, tunnin kuluttua jo 20 henkeä.

Käytiin siis myös muutaman kerran tuolla Krabi townissa, yhdellä kerralla myös pankissa ja avustettiin yhtä Chiang mai:ssa sijaitsevaa lastenkotia, oikein kotoa lähtiessä tulostin pankin nimen ja tilinumeron paperille. Piristää hiukan omaa mieltä tehdä edes pikkuisen tämän, niin paljon mukavia kokemuksia antaneen maan hyväksi. Enemmänkin tietysti voisi auttaa, mutta "resurssit" eivät mukamas riitä?

Varattiin vielä muutama lisäpäivä (täältä Aonang villan) respasta, tuo remonttikin näyttää etenevän aivan etanan vauhtia, vain tuota yhtä alahuoneistoa tuossa viilaavat, pressujen peitossa. Ainakaan tämä meidän huone ja tuo sopivan kokoinen uima-allas ei mielestäni kaipaisi remontteja. Varmaankin hinnat nousee tuon remontin jälkeen. Huoneeseen näytettäisiin otettavan lisätilaa parvekkeelta, jos vaihtaisivat myös nämä kokolattiamatot, voisin kehua tätä huonetta A-luokan huoneeksi. Tiedä sitten, monesti noissa bungaloweissa on puhtaamman oloinen klinkkeri- tai lautalattia. Tuo ravintolassa soittava, yhden miehen orkka ei oikein vakuuta, hemmo lauleskelee vähä nuotin vierestä ja taustat on tehty tuolla, jonkinmoisella syntikka-karaokevehkeellä. Muuten on kyllä  mukavan rauhallista. Yöllä saa hyvin nukuttua.

Yhtenä päivänä varattiin taksikin, 1500 baht, en jaksanut etsiä halvempaa. No, käytiin n. 60 km päässä sijaitsevilla kuumilla lähteillä. Kuin saunassa olisi käynyt, kun veteen istui, pää punaisena noustiin pois altaasta. Mukaviksi "tasapyöreä" reunaisiksi altaiksi muodostuneet, kivettyneet, vähän yli metrin syvät, tuolla rikkipitoisella vedellä virtaavat altaat olivat oikein mukava ja rentouttava kokemus. Paikalla ei ollut ketään muita, kuulemma high seasonin aikaan jopa jonotetaan. Palatessamme käytiin katsomassa myös "Tiger cave". Se oli oikeasti temppeli-alue, jossa sijaitsi myös tuo kyseinen luola. Tiikeri-tarina jäi kyllä vähän hämärän peittoon. Lisäksi alueelta löytyi sokeritoppavuorten sisällä sopivan viileä laakso-alue, jossa munkit asuvat pienissä puu-cee:tä muistuttavissa kopeissa. Osa asustaa myös sokeritoppavuorten ulkopuolelle, lähellä tuota tiger cavea, koska he pelkäävät kuulemma hiukan tuolla "tummemmassa" laaksossa asumista. Laaksosta löytyi siis niitä munkkien asumuksia, kokoontumispaikkoja, luolia ja keskivaiheilla laaksoa oli se 2000 vuotta vanha puu. Kun tuonne paikanpäälle saapuu, näkee siellä vuoren huipulla kultaisen monumentin, sen sokeritoppavuoren huipulle johtaa 1237 porrasta (laakson ulkopuolelta), huipulla olisi ollut se buddhan jalanjälki ja siis se kauas näkyvä kultainen monumentti. En jaksanut kiivetä siinä helteessä, eikä muutakaan perhettä ajatus innostanut. Syötettiin vain niita portailla viihtyviä apinoita. Aikamoinen vilske tulikin, kun näkivät banaaniterttumme, apinat olivat hyvinkin kesyä sorttia, eivät hermostuneet, vaikka banaanit loppuivatkin kesken. Joskus aiemmin, Langkawin preagnant maiden-järvellä, yritti yksi apina kerran hyökätä tyttömme kimppuun, kun otus luuli että tyttömme yrittää lähennellä liikaa apinan valtaama roskakoria.

Siis tuolla samalla taksimatkalla, ja aivan lopuksi pysähdyttiin muutaman kilometrin päässä Ao Nangista, sen makaavan buddha-patsaan luona. "Matkaoppaana" toiminut muslimitaksikuski näytti meille paikkoja ja yritti selostaa parhaan kykynsä mukaan, vaikka edustikin itse eri uskontoa, kertoi käyneensä jopa Mekassa, kertoi kiertäneensä sitä kuuluisaa kiveä ympäri. Tuon makaavan Buddhan takana oli sellaisia vuorattuja "uuni"luukkuja, joihin pantiin kuolleen luut ja tuhka, vain siksi aikaa, että saadaan kerättyä rahat sellaiseen hienompaan pyhään monumenttirakennelmaan, jonka sisään nuo jäänteet sitten myöhemmin asetetaan. Vähän samanoloinen se oli, kuin talojen tontin laidalle pystytetty, pahat henget keräävä pieni talo, johon uhrataan ruokaa ja juotavaa, etteivät pahat henget tulisi itse kotiin. Huomauttakaa, jos meni väärin, nyt olen nimittäin minulle hyvinki epävarmalla alueella.

Phi Phi saaret:

Phi Phi saarille menevälle laiva-lautalle ostettiin lippu suoraan Aonang villa hotellista, tuon ois kyllä voinu hankkia myös jostain rantakadun pienestä, paikallisesta matkatoimistosta. Niin, se lauttamaksu oli Aonangin satamasta 250 bahtia, matka tehtiin semmoisella parinsadan hengen laiva-lautalla. Laivamatka kesti vähän yli tunnin (krabista tai phuketista on matkaa suurinpiirtein 40 km Phi phi saareen). Krabi townista matka maksaisi 200 bahtia, jos vaikkapa ensin menisi songtaolla kaupunkiin. No, hakivat oikein bussilla hotellilta, ja veivät Aonang:in satamaan. Laskuveden aikaan lautta ei päässyt aivan Aonangin (nopparat thara) "satamaan"=laiturille, joten ulapalle ankkuroituun laivaan mentiin ensin pitkähäntäveneillä. Matkalaukkujen huonoin puoli tuli ehkäpä tässä esille, mutta mitään vaikeutta ei silti ollut, koska keinuvan pitkähäntäveneen tullessa laivan viereen, laukut nostettiin henkilökunnan avustuksella laivaan. Phuketin lautta-laivat lähtevät suoraan sataman laiturista. Kun menee täältä Krabin suunnalta Phi phi:lle, ei olekaan sellaista avomeren oloista matka-osuutta, kuten Phuketista matkatessa, noita saaria sattuu vähän enemmän tuolle välille.

Vaikka oli low season, noita lauttoja meni kaksi kertaa päivässä Krabille ja Phukettiin. Phuket lippua ei välttämättä kannata ostaa etukäteen, Krabilta ostettu Phi phi- Phuket lippu olisi maksanut 350 bahtia, saarelta ostettuna, 250 baht. Pääseepä samalla myös vaihtamaan fiiliksien mukaan lomasuunnitelmiaan. Kun sitten saavuttiin sille isoimmalle phi phi don- saarelle, oli etelä-laiturilla ja tuolla kahden rannan välisellä "hiekka-palmu" kaistaleella vastassa noita provikoiden metsästäjiä. Näyttävät hotellien kuvia, ja haluasivat tulla mukaasi tinkaamaan, koska omasivat kuulemma special-suhteet hotelleihin. En huolinut heitä mukaani, vaan jätin vaimon ja tytön lähimpään baarin syömään ja kävin itse muutamassa hotellissa kyselemässä hintoja. Phi Phi princess resort pyysi tingattuna aamupalalla, 1100baht. Myös joku muukin oli tinkaajan kanssa samaan aikaan tiskillä ja summaa 1400 huudeltiin, jäivät jatkamaan tinkausta, kun lähdin katsomaan huonetta. En ottanut huonetta heti, vaan kävin vilkaisemassa myös muitakin lähistön hotelleja. Saaren ehkä parhaan, Cabana-hotellin mimmi ei oikein leijunut samalla aaltopituudelle kanssani, olisi pyytänyt 2000 bahtia ilmastoinnilla varustetusta huoneesta, kun jotkut ruotsalaiset kehuivat saaneen huoneen aiemmin 1700 bahtin hintaan (tinkaajan kanssa). Mimmi taisikin vain kokeilla, Cabana hotelli kun oli niin lähellä laituria, että moni näyttikin kyselevän heti ensimmäiseksi sieltä. Jos hienoon hotelliin riittää asiakkaita ihan luonnostaankin, tuollainen suoraan tiskiltä kysely saattaa joskus tuottaa pettymyksen. No, naapurista löytyy aina kolmentähden laitosta, jotka on yleensä valmiita kohtuulliseen tinkimiseen. Muutaman yön säästöt jäävät monesti aika minimaalisiksi, mutta joskus omat matkasuunnitelmat muuttuvat ja aina kannattaa katella se tarjolla oleva huone etukäteen. Cabana-hotellin ja Tonsai-keskustan väliseltä alueelta näet helposti (tällä hetkellä) pohjoisrannan ja etelärannan yhtäaikaa, pelkästään kun käännyt paikallasi ympäri.

Perheen kanssa tuo Cabana-hotelli vois olla hyvä, hiekkakaistaleen länsiosassa kun ei ollut tuota keskustaa, eikä niitä kauppakojuja, tosin kuuntelin hotellista vähän vastakkaistakin mielipidettä. Siis henkilökunnalla saattoi olla jotain italialaista lakkoa vireillä, palvelu ei kuulemma pelannut, tämä tuli siis toisen käden tietona? Me viihdyttiin alkupäivät hyvin Phi phi princess resortissa, aika laajalla bungalow alueella, tuollaisessa rivitalobungalowissa, kolmentähden veroisessa (halvimmassa standard-huoneessa). Viimeisenä yönä viereiseen kämppään änkeytyi kuitenkin joitain slaavilaista kieltä puhuvia hemmoja, pitivät aika metakkaa koko yön. No, ei jaksettu valittaa, viimeisenä yönä. Yhden huoneiston bungalow olisi vähän varmempi valinta melujen suhteen. Uima-allas oli juuri tekeillä, tosin sitä ei välttämättä tarvita, koska pääsaaren (Phi phi Don) etelärannat oli oikeen hyviä uimista varten. Princess resortin suihkusta tuli muuten tavallista vettä, yleensä kuulemma tulee suolavettä? Huoneessa lukeekin että ilmastoinnin olisi oltava jonkin aikaa päällä, jotta kuumaa vettä tulisi. Siis ilmastoinnista saadulla lämmöllä lämmitetään vesi, jotain hyvääkin ajatusta pohjilla. Tuolla etelärannalla oli myös halvahkoja bungalow vaihtoehtoja. Jos kävelee etelärantaa itään päin, tai menee vaikkapa pitkähäntäveneellä Long Beachille asti, eteläpäähän, ainakin tällä kertaa sieltä näytti irtoavan vaatimaton bungalow 200 baht hintaan. Tässä keskustassakin oli myös muutamia vaatimattomampia vaihtoehtoa tarjolla, Phi phi princess hotellin vieressä oli ainakin se Charlie resort (bungalows), näyttäisi budjettimatkaajalle sopivammalta, hinnat 350-850 baht, ilman aamupalaa.

Näillä Phi Phi-saarilla tuli mieleen myös vähän ristiriitaistakin tunnelmia. Jos otetaan esimerkiksi tämä keskellä kahta rantaa sijaitseva Tonsai-kylän rantakatu, joka alkaa muistuttaa jollain tavalla eurooppalaisia shoppailu-, bailailu-, kävelykatua, itäisessä sisämaassa bailailu vähän kiihtyy, löytyy irish-baari, reggae-pubi, jossa ei jostain syystä soitettu reggaeta, kun kävin. No, nyrkkeilymatseja sai sentään seurata (näytösmatseja reggaebaarissa). Aivan "keskellä" keskustaa oli enempi tuollaista halpaa paikallista ruokakojua. Saaren turisteista suuri osa oli rinkkakansaa, näin kesäkuussa. Muutamia perheitäkin näkyi kyllä seassa. Saarella käyneen suuren turistimäärän takia huomasi paikallisten suoman hymyn olevan vähän tiukemmassa, kuin vaikkapa Ao Nangilla. Jostain syystä samansuuntaista, pientä hymyn vähentymistä oli paikoitellen näkyvissä myös siellä Ao Nangin viereisellä rannalla, Raileylla?

Kyllä kai kaikkien pitäisi yrittää eden vähän kunnioittaa maan tapoja, vaikkapa sitten pelkästään kohteliaasti hymyillen. Kaikille turisteille tuo hymyily ei tunnu istuvan, ensi kertaa matkalla olevat eivät ehkä edes osaa kuvitella asian tärkeyttä, hermoilua ei kuulu näyttää ulospäin, hermostuessaan ääntään ei olisi syytä korottaa. Joidenkin nuorten turistien cooli asenne ei aja asioita eteenpäin. Hymy turistin kasvoilla saa asiat aina rullaamaan paremmin. Muuten, kun päivällä käy syömässä, ja tilaa Singha tai Chang oluen, vaistoaa selvästi, että se ei ole tapana, tai johtuiko tuo sittenkin siitä tilatusta possuannoksesta, jotkut kun tunnustavat täällä etelässä olevansa muslimeja. Uskonnoista riippumatta, silloin tällöin oli havaittavissa rahastuksen makuakin ja hymyn takana voi olla pientä viekkautta, pettymystä tai hämmennystä. Mutta mielestäni vain murto-osa siitä, mitä esimerkiksi etelä-euroopan matkoilla tulee vastaan, ollaanhan nyt sentään Buddhalaisessa maassa.

Bailaajalle phi phi saaren keskusta on varmasti omiaan, no, eihän siellä silti mitään hype-diskoja oo, ja kyllähän siellä perheellinenkin menee joukossa. Reggae-baarin lähistöllä oli yksi paikka, missä kuka tahansa yleisön joukosta sai lauleskella bändin säestyksellä. Moni paikka meni jo kymmenen aikaan illalla kiinni, tänne siis sopisi enemmänkin ihmisiä, nyt tämä paikka tuntuisi olevan ns. puolillaan. Päivällä siinä keskustassa pyöri porukkaa ihan tungokseenkin asti, mutta iltapäivällä monet päivämatkalaiset poistuvat takaisin Phuket:iin tai Krabi:lle. Jos varaa täältä huonetta, jonkinlainen maaginen raja menee tuossa kahden ja kolmen yön välillä, tiputtavat vähän hintaa, mikäli lupaa olla vähintään kolme yötä. Täällä tämä luonto on kyllä ollut mielenkiintoisimmasta päästä, mitä olen taas pitkään aikaan nähnyt.

Pääsaaren eteläpuolella oli myös se pienempi saari, Phi-phi ley, tuosta saaresta löytyi pystysuoria kallioseinämiä ja pari poukamalahtea. Ei päästy suoraan Phi phi Ley saaren länsipuolelle, maya bay-poukamaan, koska tuuli lännestä niin kovaa. Mutta saaren "itäkautta" johti reitti, kun hyppäsi veneestä, ja porskuttelemalla vältti karikot, pääsi sellaisen kivessä olevan reijän kautta sisään solaan, tuo reijästä sisäänmeno piti ajoittaa aallokon mukaan. Hitsi, näytti niin kybältä, kävellä kiemurtelevaa solan pohjaa pitkin sinne maya bay rannalle… Pikkaisen piti olla varovainen tuossa uidessa, koska oli noita teräviä kiviä jalkojen alla, vain pari pintahaavaa tuli jalkoihin, sukelluslasit ja pelastusliivit helpottaa menoa. Maya bay- ranta olikin sitten niiden postikorttien veroinen, jos suodattaa rannan roskat pois. Tuuli kovasti suoraan poukamaan, taas uusi olotila, noin tunnelman puolesta. Tuuli humisee korvissa, ja maisemat on paratiisinomaiset.

Käytiin myös tuon samaisen saaren itäpuolella sijaitsevassa puokamassa, vai pitäisikö puhua vuonosta. Ai, jai, mitkä maisemat, pystysuoraa seinämää oli joka puolella ympärilläsi, kun ajelit siellä pitkähäntävenellä, isommalla paatilla ei pääse vuonon sisään. Snorklatessa näki taas mukavasti noita erinäköisiä kaloja ja isoja, mustia merisiiliä. Jotkut kalat puolustivat reviiriään ja vähän näykkivät. Kävin myös itäpuolen viking cave-luolassa, 30 baht. Siellä oli noita huteria bambu-rakennelmia, joita pitkin haettiin sitä pääskysen pesää, josta siis tehdään sitä kallista pääskysenpesä-soppaa. Joku hemmo olisi näyttänytkin homman kulun, 100 baht hintaan, taskulamppu ja tuollainen kolmipiikkinen rauta mukanaan olisi mennyt ylös, luolan katon onkaloihin, olisin saanut kuulemma hyvän videon aikaiseksi. No, oli niin vähän valoa, että en innostunut… Keskellä viking cavea oli jotain kuivan mullan oloista, johon astuinkin vahingossa. Yhdessä nurkassa oli raapusteltu joitain vanhoja monimastoisten purjelaivojen kuvia, eivät olleet viikinkien piirtämiä ;-), kuulemma kiinalaiset olivat ne tehneet aikoinaan. 500 bahtia jouduttiin tingattuna kärsimään, tuosta kolmen tunnin pitkähäntävene matkasta. Tuossa saarten välissä oli muuten aikamoinen aallokko, kastuttiinkin vähän.

Helkutin lämmintä ja puhdasta on tämä merivesi täällä, ei se mitään likaista ole tuolla Aonang-Railey:llakaan, mutta Chicken, Poda ja Phi phi saarilla tämä tuntuu niin käsittämättömän puhtaalta. vaikka tuolla Phi phi saaren etelärannalla on aikamoinen vene-laiva suma, silti vesi on rannassa puhdasta. Tonsain keskustassa tuota tuulta ei huomaa, ranta on rauhallinen aaltojen suhteen. Aivan tuon Cabana hotellin edessä, etelärannalla on merkitty uima-alue, siinä on myös vähän kivikkoa tai korallia, ja juuri siinäkin oli noita kaloja, aivan rannassa, kävin snorklaamassa. Nuo keltaraitaiset kalat tulevat oikein katselemaan, että kuka täällä liikkuu, myös pari värikästä papukaijakalaa ja muutama muunlainenkin pieni kala näkyi. Pitkähäntävenemiesten mukaan aikaisin aamulla voisi nähdä myös haita, tuolla etelämmässä olevalla shark pointilla. Pistä snorklatessa paita päälle, ettei nahkat pala ja hattu päähän, ettei aurinko ala huippauttamaan. Pääsaaren pohjoisrannalla kellui tällä kertaa noita lankunpätkiä ja muita roskia, sieltä kautta tuulee nyt paremmin tähän isoon "pohjoislaguuniin", juuri tähän, minkä rannalla tämä Princess hotellikin sijaitsee. Kävellessä, aina välillä tuolla etelärannalla, haisee pikkuisen noiden veneiden bensiini, myös tuo pitkähäntäveneiden pärinä on aika voimakasta joskus päiväsaikaan.

Eilen kävin myös tuolla phi phi saaren itäisellä näköalapaikalla. No joo, päiväseltään hikinen reissu. Mutta maisemat oli juuri samanlaiset, jollei paremmat, kuin monissa postikorteissa. Näköalapaikalle pääsee kun kävelee keskustasta tuon reggaebaarin ohi, risteyksestä oikealle, vastaan tulee nuo pitkät portaat, sen jälkeen on jonkin matkaa tuollaista betonista valettua polkua tuonne huipulle. Myös Phi Phi Don bungalowien jälkeen pääsee paikallisasutuksen läpi samaisille portaille ja näköalapaikalle. Ihailtuani maisemia, jatkoin tuota viidakkopolkua vastakkaiselle Rantee-beachille. No, pikkuisen pisti mietityttämään, kun yksin vaelsi. Polkua ei selvästikään oltu käytetty kovin tiuhaan, mutta ei siltä kuitenkaan voinut eksyä. Viidakkopolkua pitkin kävely kannatti, koska pääsin hengissä perille. Enkä nähnyt yhtään käärmettä, aiemmista jutuista huolimatta. Rantaa pitkin kävelin kohti etelää ja yhden rannan baarinpitäjä ehdottikin, että kävelisin takaisin tuolta Long beachin kautta, laskuveden aikaan sekin onnistuu, joo, koska Moodee rannalta johtaa suora polku läpi saaren takaisin Long beachille ja sieltä on helppo jatkaa taas Tonsai kylään. Rantojen välissä, kivikossa, joka askelella lymyili noita lutikoiden näköisiä pieniä otuksia, hakivat suojaa kun kävelin kiviä pitkin.

Kerran yritin kivuta myös noille pääsaaren läntisille sokeritoppavuorille, niiden näköalapaikoille, mutta sellaisen pienen sateen jälkeen oli liian liukasta. Toiselle näköalapaikalle pääsee ainakin etelärantaa pitkin kävelemällä, melkein viimeisten bungalovien (13-14) välistä pääsee polun alkuun.

Kerran näin myös tuollaisen reilusti yli metrin pituisen leguaani-liskon, kun kävelin tuolla Long beachin (nimeensä verrattuna muuten aika lyhyt beach) sisämaassa. Se oli sellaisen kymmenen metrin päässä, siinä betonista valetulla polulla. Hitaasti kun lähestyin, se alkoi paeta, löntystellen, ja pitkällä kielellään ilmaa haistellen. Sain videollekin tuo tapahtuman, aikamoiset kynnet oli tuolla otuksella.

Phuket

Kun lähettiin phi phi saarilta, alkoi aikamoinen sade, aallot oli aika suuret, laiva iskeytyi monesti "tönkkönä", pohja edellä aallokkoon. Laivalla myytiin 100 bahtin (aikuinen) kuljetusta Phuketin satamasta Karonille, en muistanut kysellä tuota tuolta saarelta, ostaessani lippua, ehkä olisi tullut halvemmaksi. Ainakin Phuketista olisi saanut ostettua 300 bahtilla yhdensuuntaisen bus-boat lipun Phi phille. Myös Karonilla oli aikamoiset sateet, tähän Kata-centerin päätielle tulvautuu vähän tuota vettä, kun viemärit ei pysty imemään tarpeeksi kerrallaan. Tultiin tuolla botskilla ja minibussilla siis tänne Karonin eteläpäähän, Karon beach resorttiin. Oikein mukava huone, merinäköalat, ei tietä rannan ja hotellin välissä ja kaikki näyttää hyvältä. Netissa, hotellin sivuilla pyydettiin low seasonina about 2500, tiskillä 2000, ja vähän kun ehdotteli, maksetaan nyt 1600 Baht brekkarilla. Noin yleisesti ottaen, tiskiltä kysytty hinta on yleensä halvin, saa siinä samalla katottua huoneen tason, ettei tuu perheelle yllätyksiä. Vaikka harvoin nää kolmen- neljäntähden laitokset niin kauheesti poikkee toisistaan. Kyllähän täältä nyt irtoaisi paljonkin halvempia paikkoja, mutta haluttiin katsoa nyt tääkin mesta, josta veloittavat sesonkina yli neljä tonnia... Pykälää pienempi tämä hotelli on, kuin Katan vastaava sisarhotelli, mutta meidän mittapuulla siis luksusta...

Reissun vaarallisin tapahtuma: kookospähkinä tippui kolmenmetrin päässä, tuolla Phi phi saarilla kävellessä. Muuta sen vaarallisempaa ei ole tapahtunut, tai en ole ainakaan huomannut. Joku varoitteli viidakon tuhatjalkaisista, olen yrittänyt kysellä, ei niistä pitäisi olla suurempaa vaaraa, esteettistä haittaa tietysti. Myöhemmin sain tietää, että täältä löytyy käärmeiden lisäksi myös joitain monijalkaisia niljakkaita, jotka tulee kosteaan aikaan esille. Sillä on jotkut myrkkypiikit pää-osassa, punainen tai tummanpunainen tuhatjalkaista isompi otus, poikaset on kuulemma pienempiä ja myös myrkyllisiä. Pikkupojat kuulemma leikkaavat myrkkypiikit pois, ja saavat oivan leikkikalun, piikit kasvavat kuulemma myöhemmin uudelleen. Viidakossa en ole käärmettä vielä elävänä nähnyt, olen pitänytkin jonkin sortin meteliä, tallustellessa sandaaleilla noita muutamia polkuja pitkin. Kumisaappaat ois kyllä poikaa tuolla viidakossa.

Käytiin tuossa Katalla taas kerran Kampong kata hill ravintolassa, siellä ylhäällä, niitä portaita pitkin kun mennään. Helkutin hyvät olivat nuo kuningaskatkaravut, tamarand soosilla. Aiemmin vertailuhintana käytetty kanariisi, olisi maksanut tässä paikassa 120 bahtia. Yleisesti ottaen, mikä tahansa ruoka on herkullista, mutta jostain syystä tuo lemon chili sapuska ei ole oikein maistunut, liikaa sitruunan makua, kokeilin parissa eri paikassa. Tyttären (ekaluokkalaisen) vatsa on toiminut parhaiten, chicken garlic-pepper on tyttären suosikki, joskus halajaa kinkku-munakasta... Mulla on ollut vähän vetelämpi vatsa, mutta ei se menoa haittaa. Thaimaalainen Black cat-viski on muuten aika lailla viskin makuista, tuo Mehkong on sellaista makeampaa, helpompaa viskiä. Tuota kuuluu maistaa yks paukku joskus iltasella.

Thaimaalaiseen hintatasoon verraten tää kuljetus täällä Phuketissa maksaa mahdottomasti, songtaot puuttuu. Vaikka yritin kinuta taas noiden tuk tuk (uudempi, nelipyöräinen tuk tuk) kuljettajien kanssa kyydistä, 150 baht to Patong (23 mk). Ehdotin, että odotan, jos joku tulisi ja maksaisi sen 150 bahtia, tulisin kyytiin 50 bahtilla, vaikka kuskin viereen, ei käynyt, edes 100 bahtia ei riittänyt. Aikamoinen ammattiliitto tai mafia taitaa olla takana tässä kuljetusbisneksessä. Ao Nangissa sentään pääsi pitkänmatkaa 20 bahtilla, kolmella markalla. No, sentään tuo bussi kulkee, mutta ei suoraan patongille... Jos tuk tuk hemmoilta kyselee, väittivät että bussi ei jätä ketään kyydistä kesken kaiken, valtion lisenssi puuttuu, taitaa olla taas noita markkinointikeinoja. No, kyllä se sitten myöhemmin todettiin paikkaansa pitämättömäksi. Täällä Phuketissa rahaa palaa aivan toiseen malliin, on noita houkutuksia on enempi kuin Aonang:illa. Mitä kauemmas mennään rannasta, sivukujilta löytyy kyllä myös halvempaa ja vaatimattomampaa ruokapaikkaa, mutta ehkäpä tällöin, ennen lähtöä olisi pitänyt ottaa hepatiitti-rokotus. Tuon ikävän maksatulehduksen voi tietysti saada mistä tahansa, likaisesta vedestä tai pilaantuneesta ruoasta. Kop, kop, koputtelen tässä puuta, ja varaan tässä samalla piikitysajat.

Tuossa äsken tuli yksi paikallinen, selvästi turisteihin kyllästynyt hemmo vastaan, tervehdin kuten yleensä, eipä tervehtinyt takaisin, tervehdin toisen kerran, äh, ei mitään reaktiota, katseli vain silmiin… Kyllä tätä hymyjen taustakin on yritetty tiedostaa, ja rahan mahti on nähty, mutta pari kertaa Phi Phi saarilla ja täällä Phuketissa on törmätty tuon asteiseen avoimeen kyllästymiseen, tuollainen suora naaman näyttö on peräti harvinaisempaa. Taitaa olla väsymystä, rahan tienaamisen vaikeutta, työssä aamusta iltaan. Ei kai se herkkua oo, ku toiset vaan vetää vieressä singhaa ja tanssii. Jos satunnaisesti on näkevinään "turistin morkkaamista" on tuo otettava hyväntahtoisesti, kyllähän meilläkin vähän naureskellaan, jos turisti ei osaa vaikkapa hiihtää murtomaasuksilla tyylikkäästi, asiasta on siis turha ottaa herneitä nokkaansa. Toisaalta, voihan tuohon juuri äsken kirjoittamaani tuomioon olla myös syynä pieni krapulan poikanen, itsesuojeluvaisto voi joskus käydä liian kovilla kierroksilla omassa päässäni, siis joinain aamuina. Matkat onnistuu tietysti parhaiten, jos pitää yllä sellaista positiivista asennetta, ei nipota aivan pienimmistä.

Ai niin säästä. Sää taas vähän parani, koko ajan tuulee vaan aikalailla tuolta lännestä, eli aallot on niin suuret, että täällä Karonilla ei ainakaan uida meressä. Roskiakin tulee tuulen mukana. Aonangilla, Raileylla ja Phi phi:llä ei ollut näin suuria aaltoja. Phuketin etelärannalla, Rawailla ei näyttänyt olevan aaltoja, kun ajettiin ohi, mutta ranta on kuulemma kivikkoinen, ainakin laskuvedenaikaan kuitenkin näkyi hiekkarantaa. Rawailta kuulemma mennään usein coral-saarelle, pitkähäntäveneellä, menopaluu maksaisi kuulemma 1200 bahtia.

Nyt otan loppupäivät lunkisti, käydään huomenna ehkä eläintarhassa (ID-matkailijan budjettiin verraten aika kallis, kuulemma 400 baht per lärvi) ja katsotaan lisäksi noita ilmaisia nähtävyyksiä, kuten cashew nuts tehdas, chalong-temppeli,… taksikuskihan lupas tietysti maat ja taivaat, pyysi 1000 bahtia päivän reissusta, sanoin että 400 ois parempi. Seuraavana päivänä ohi kävellessäni kuski taas pysäytteli ja päädyttiin 500 bahtiin, katsotaan nyt sitten minne ollaan menossa... kaveri kai saa pieniä provikoita noista, en tiedä... No, käytiin Phuket Zoo:ssa, aivan hintansa arvoisessa, lintuvoittoisessa tarhassa kuului lipun hintaan myös kolme show:ta, apina-, elefantti- ja krokotiili-show:t. Varsinkin krokotiili-show:ssa on menoa, no, vähän kylläkin härnäävät noita otuksia. Elefantit pelasivat ohjaajiensa kanssa jalkapalloa. Eläinten suojelusta innostuneet saattaisivat kyllä lisätä omat painavat kommenttinsa tarhan häkkikokojen ja ehkäpä muidenkin asioiden arvioimiseen. Apinaesitykset saattavat myös herättää ajatuksia. Tarhat on tietysti aina tarhoja. Käytiin myös osittain rakenteilla olevassa pienehkössä akvariumissa ja perhos-/orkidea-puutarhassa.

Myös cashewnuts tehdas käytiin katsomassa, voisi syödä vaikka vatsansa täyteen noilla makunäytteillä… Chalong-temppelialueen rakennukset olivat oikein hienoja, myös tuo paukkupommiuuni näytti olevan käytössä, se kai liittyy taas tähän hyvän onnen hakemiseen. Myös simpukkamuseon piti olla ilmainen, eipäs ollutkaan , taksikuskin kehuista huolimatta (200 baht), käytiin siis vain siinä "ilmaisessa" myymälässä. Lopuksi käytiin tuolla eteläkärjessä ihailemassa maisemia. Noin 6 tuntia oltiin reissussa (tosin aika pienellä alueella), mutta tuo 500 bahtia ei olisi kyllä riittänyt oman auton vuokraan. Tosiaan, tuo skootteri olisi paras ja halvin vaihtoehto, mutta vieläkään en ole saanut suostuteltua naisväkeä matkustelemaan "kolme päällä".

Phuket town on paljon isompi kaupunki kuin esim: Krabi town. Käytiin kaupungissa taas kerran tuolla helpolla tavalla. Bussilla Phuket towniin (Patongilta 15 baht, Kata-Karonilta 20 Baht). Phuket townin bussiasemalla tai oikeastaan bussikadulla on vastassa noita tuk tuk kuljettajia, jotka kehuvat vievänsä "big marketing" alueelle, haluavat käyttää myös jossain jalokiviliikkeessä, jotta saisivat provikoita. Sovin kuljettajan kanssa ennen matkaa, että käydään pikaisesti vain yhdessä liikkeessä, mutta en osta mitään. Tällöin kaveri saa leimat niihin kuponkeihinsa. Phuketin tuk tuk-kuskit ovat kohteliaita verrattuna Bangkok:in vastaaviin, Bangkokissa tällaista "kiertoajelua" ei välttämättä kannata kokeilla. Käytiinkin vain yhdessä liikkeessä vastaanottamassa kohteliaat Wai kumarrukset ja sen jälkeen päästiin Robinsonille (vähän laadukkaampaa tavaraa ja paljon kyllästyneitä myyjiä). Robinsonin talossa on myös Mc Donalds, jossa tytön pitää aina käydä syömässä ja siinä putkilo-liukumäessä. Robinsonin lähellä on muitakin ostospaikkoja, tuollainen yksi liikekeskittymä on heti Robinsonista pohjoiseen, kun katua jatkaa eteenpäin, päämääränä bussiasema, tulee eteen isompi liikenne ympyrä, josta jatketaan lievästi viistoon vasemmalle, seuraavasta risteyksestä taas vasempaan, ja tulee vastaan pienempi liikenneympyrä, joista "suoraan" jatkavalla kadulla on tuo "rantojen"bussiasema, ts. bussikatu, jonka varrella on se paikallisten sisätorikin. Tuolla matkalla tulee eteen ostospaikkoja vaikka kuinka, esim: Phuket shopping center, myös pienempää liikettä on niin, että tuhansia bahteja palaa, myös siinä bussiaseman lähellä olevassa liikenneympyrässä on tarjolla tuollaista sekundatavaraa.

Taksi lentoasemalle varattiin ennen lähtöpäivää, tinkasin 400 bahtiin, mutta aamulla kaveri olikin muuttanut mielensä, pitäisi saada normaalit 500 Bahtia, vähän siinä keskusteltiin, ajattelin kaiken näköistä, en kyllä sanonut ääneen, yritin vain pitää hymyä huulilla ja mentiin sitten sillä 500 bahtilla. Aika harvinaista on tuollainen sovitun hinnan kohotus, eipä hemmoa paljoa naurattanutkaan. Kaveri kävi tankkaamassa välillä ja sai jonkun shell:in logolla varustetun arvan, voitti vain kymmenen bahtia ja tuhahti, voisi kuulemma voittaa 300 bahtia, kymmenen bahtia on pienin voitto. Joissain liikennevaloissa seisoi tyttö, jolla oli kädessään noita nauhoihin kiinnitettyjä voimakkaasti tuoksuvia kukkia, sillä tavalla hienosti punottuna. Kaveri kaiveli taskujaan, ajatteli kai että ostaa ja käännyttää huonon onnensa, ei löytänyt kolikoitaan. Ostin pari köynnöstä 20 bahtilla ja annoin kaverille toisen, kaveri siunaili ja suuteli aikansa tuota punosta ja asetti sen etuikkunassa olevaan peruutuspeiliin roikkumaan, kirjoitteli ajaessaan numeroita pieneen paperilappuun, olisko hakenut joitain onnennumeroja ajaessaan...

Löydettiin viimeisenä päivänä tuolta Karonin rannalta pulloposti. Pikkuisen oli simpukkaa kasvanut pullon pintaan. Sisällä oleva viesti oli päivätty vuosi sitten. Joku amerikkalainen koululuokka oli lähetellyt niitä ilmeisesti useampia, vastattiin postikortilla ja kyseltiinkin, että mistäs posti oli heitetty mereen, odotellaan vastausta.

Mitä enempi täällä matkustelee, näkee noita peltimajoja tai sitten peltiäkään ei ole, vain kurjia olosuhteita. Ehkäpä niistä silti ei oteta niin paljoa paineita, kuin mihin me tässä eurooppalaisessa kulttuurissamme on totuttu. Mutta jotkut köyhimpien perheiden lapset ei kuulemma pääse varojen puutteessa koulun penkille, ja niin päin pois... Jos tykkäsit tästä jutusta, kiitoksena voisit pistää seuraavalla matkallasi vaikkapa jonkun Thaimaassa sijaitsevan lastenkodin tilille muutaman setelin. Kadulla makaavia kerjäläisiä en helpoin perustein lähtis missään maassa rahoittamaan. Ehkäpä paikanpäällä vois yrittää siirtää omia ostoksiaan sille pienelle yksityisyrittäjälle, sen ison kauppaketjun sijaan, hyötysuhde vois olla parempi. Hyvää lomaa hymyjen maassa.

Copyright - Hotjussi@hotmail.com

Kokeilenpa vähän tarinoida ja käyttää noita videolta kaapattuja kuvia…

Lisää Phi Phi saarista…

Viime kesänä käytiin lautalla Phi Phi-saarilla, saavuttiin siis eteläkautta siihen pääsaareen (Phi Phi Don). Saaren etelä"laguunissa" (syvä lahdenpoukama) oli vastassa mukavan näköinen valkohiekkainen ranta ja kolme isompaa laituria. Päälaiturin erotti helposti pienestä katoksesta, joka näytti suojaavan mukavasti sadesäällä, siltä päälaiturilta lähdetään pois, joskus aikanaan. Tämän päälaiturin kohdalta alkaa varsinainen Tonsai kylä, jonka keskus on heti siinä, jos kävelee kyseiseltä laiturilta saareen ja jatkaa siitä itään (oikealle). No, tuon äskeisen päälaiturin vieressä (länteen) on siis pari tulolaituriakin. Koska saareen on aamusella tulossa yhtä aikaa useita laiva-lauttoja, ne ajetaankin laiturin viereen rinnakkain. Maihin mentäessä siis helposti joutuu kävelemään vähintään sen vieressä olevan laivan läpi, jotta pääsee itse laiturille. Heti tulolaitureiden tuntumassa, rannalla on vastassa hotellien välittäjiä, jotka mainostavat kyllä riesaksikin asti hotellejaan, kehuvat omaavansa spesiaali-suhteet hotelleihin. Saavat tietysti proviisiota sen muutan sata bahtia, jonka sinä maksat huomaamattasi, mikäli lähdet heidän mukaansa huonetta tinkaamaan. Tulolaiturin lähistöllä on myös pitkähäntävenekuljettajia, jotka käyttäisivät maksua vastaan mielellään lähirannoilla tai etelässä olevalla pienemmällä Phi Phi ley saarella.

Kuva 1

Pääsaaren (Phi Phi Don) "etelä-laguunin" länsiosasta kohoaa lähes pystysuorat sokeritoppavuoret.

Omat ennakko-odotukseni saaresta olivat kyllä vähän erilaiset, kuin mitä paikanpäältä sitten löysinkään. Näinhän se yleensä matkatessa käykin, on vaikea kuvitella mitään etukäteen, ok, on siis myönnettävä, että odotin kyllä vähän alkuperäisempää menoa. Nuo Phi Phi saarten maisemat olivat joka tapauksessa odotusten mukaiset, silmiä hivelevät. Saaren keskustassa, Tonsai-kylässä oli tuota vilskettä kyllä sopivasti omaan makuuni. Joku rauhallisempi kaveri voisi tietysti hermostua. Turistikrääsää ja turisteille mitoitettua palvelua löytyy, on baaria ja ravintolaa, no, ei nyt sentään mitään superluokan show-menoa, mutta keski-ikää lähentelevälle kaverille sopivahkoa ajanvietettä. Kun menee vähän syrjemmälle, saa olla kuitenkin aikalailla rauhassa.

Kuva 2

Keskustan Reggae-baarissa ei ollut vielä iltapäivällä asiakkaita.

Pohjois-ja Etelä"laguunin" välisellä kaistaleella on siis tuo Tonsai-kylä ja kylän keskusta sijaitsee siis enempi tuon kaistaleen itä-osassa. Etelä-"laguunin" puoleinen rantakatu ja eteläpuolelta pohjoispuolelle johtavat kadut muistuttivat kyllä aikatavalla Eurooppalaisia turisti-kauppa-kujia.

Kävimme saarella kesäkuussa, joten oli low-season, silti päiväseltään etelä-"laguunin" rantakadulla oli jopa pientä tungosta. Aamusella saarille ilmestyi aikalailla noita päivämatkalaisia, siis paikallisten (Phuket, Krabi) matkatoimistojen pakettimatkalaisia, moni poistuikin sitten iltapäivällä takaisin Phukettiin tai Krabille. Monet päivämatkalaiset näyttivät suuntaavan ryhmänä heti etelärannan länsipäähän, hospitaalin kieppeille, jossa näyttivät syövän päiväretkeensä kuuluvat sapuskat ja jatkavan siitä joko Tonsai kylään, Phi Phi Ley:lle tai snorklaushommiin.

Kuva 3

Tonsai-kylä on Etelä- ja Pohjois"laguunin" välissä.

Neuvottelin pohjois"laguunin" rannalta tasokkaan bungalow huoneen (Phi Phi Princess). Hinta näytti riippuvan myös hiukan varattujen öiden määrästä, 1-2 yötä 1200Baht/vrk tai 3-4 yötä 1100Baht/vrk. Naapurissa oleva halvempi Charlie Resort ei näyttänyt sekään kovin pahalta, josta olisikin vain pari kivenheittoa Reggae-baariin. Aivan mukavan näköisiä Bungaloweja löytyy myös, kun kävelee etelän rantakatua Long Beachille päin. P. P. Don Resortista alkaen vastaan tulee muutamia näppärän näköisiä bungalow-paikkoja, ainakin päivällä nuo näyttivät rauhallisilta. Noista etelä-rannalla sijaitsevista bungaloveista näkee kyllä mukavasti "laguuniin" ja kauempana etelässä sijaitsevaan asumattomaan Phi Phi Ley saareen. Kun tästä vielä jatkoi etelään ja ylitti rannan kivikot, pääsi Long Beachille. No, olihan sielläkin tuollaisia halpoja bungaloweja tarjolla. Vaikka sinne pääseekin laskuveden aikaan kävellen, rinkkojen kanssa matkusteltaessa menisin sinne kuitenkin pitkähäntäveneellä, 40 Baht/adult/suunta. Long Beach:in eteläpäästä lähtee polku poikki saaren, itäiselle Modee-rannalle. Modee rannalla oli käytännössä vain pieni kioski-tyylinen hökkeli, josta sai ostaa juotavaa. Loivasti syvenevä ranta kyllä tuntui mukavalta.

Kuva 4

Lähellä Long Beach:ia leguaani tuli betonipolulla vastaan…

Kyllä saarella pitäis viipyä vähintään pari yötä, jotta saisi koluttua edes pakolliset tutustumiskohteet, ainakin itäinen näköalapaikka ja asumaton Phi Phi Ley-saari olis kyllä nähtävä. Sitten se kolmas päivä varmaan menisikin snorklatessa tai sukellushommissa...

Kuva 5

Näkymä view point:ilta Etelä-"laguuniin", Phi Phi Ley saari häämöttää taustalla.

No joo, kun pääsaaren eteläpuolella sijaitsevan Phi Phi ley-saaren näkee lähempää, niin huomaa, että saarella ei asu ketään. Pitkähäntävenekyydistä veloitettiin pienen tinkauksen jälkeen 500 Bahtia (4 tuntia), kannatti kyllä maksaa, pystysuorat kallioseinämät ja poukamat jäivät mieleen. Ois kyllä ollut tarjolla halvempaakin massakyytiä, mutta päädyttiin silti tähän, Töks, loppu. The end, siis tää juttu.

Kuva 6

Näkymä Long Beach:ilta Phi Phi Ley:lle.

Tästä takas "Muu Thaimaa" sivulle