Kaukaisissa kehitysmaissa matkatessaan saattaa tulla pohtineeksi matkansa tarkoitusta. Miksi tulikaan lähdettyä niin kauas? Eikö piipahtaminen lähempänä olisi riittänyt? No, ihminen laumaeläimenä hakeutuu kyllä hyvinki helposti kaltaistensa seuraan, mutta silti, monesti me opitaan eniten niiltä jotka ajattelevat pikkuisen eri tavalla, tai ovat jopa ihan vastakkaista mieltä samoista asioista. Kaukomatkailijan mielipiteet muuttuu ajan mittaan. Oma napa tuntuu pienenevän, materiaalinen ja henkinen tasapaino muuttuu, ihmisoikeudet, läpinäkyvämpi demokratia, kansainvälinen kauppapolitiikka, velalla hallinta tai vaikkapa väestönkasvu rupee kiinnostaan eri tavalla. Alitajuinen pelko vähenee, rutiinit murenee. Toisaalta, kaukomatkailijan lentomatkustaminen tietysti kasvattaa ekologista jalanjälkeä ihan reippaasti, mutta pelkästään yks kehitysmaamatka ravistelee ja herättelee rajummin kuin suurimmatkaan ilmakuopat.

Jos tuon kaukaisen kehitysmaan asiat rupee kiinnostaan enempi, joutunee jossain vaiheessa tutkimaan omia myyttejään eri valoissa, yksi lähestymiskulma vaikkapa: http://www.kepa.fi/kampanjat/myytit. Myös yks ihan mielenkiintoinen tapa "kaukomatkailun" aloittamiseksi on hankkia kummilapsi. Pistä asia ees harkintaan. Mieti vuoden päästä uudelleen... Suhteellisen pienellä summalla vois saada aikaiseksi jotain pitempiaikaista... http://www.plan.fi, http://www.worldvision.fi tai jotkut muut ruohonjuuritason toimijat (jotta isompi osa avusta  menisi ohi korruption). Kun ruvetaan puhuun hyväntekeväisyydestä, jokaisella on tietysti aina vähän oma lehmä ojassa, ihan yksilön tasolta lähtien (almujen antaja korottaa itseään, tahtoen tai tahtomattaan). Pieniä armon paloja tai toivon kipinöitä... joka tapauksessa, muut kanssamatkustajat huomioiva asenne tuntuu oikean suuntaiselta. Luot kanssamatkustajille mahdollisuuksia kehittää itseään ja tulemaan toimeen omin avuin. Samalla tuut tietysti itse miettineeksi, jotta tulisko sitä toimeen ihan vaan nykyisillään?

Kertakäyttökuluttajan näkökulmasta katsoen meitä on liikaa, voisko vaatia kohtuullisuutta yhden perheen lapsimäärään? Ehkäpä tuota ennen tarvittaisiin kohtuullisuutta kasvaviin tuloeroihin, tasapäisempinä ja vanhuuden sosiaaliturvatuimpina homma taitais ohjautua melkeen itsekseen ja toiveikkaasti jo kohta yli uskontorajojen? Juu, mää tiiän, ulkopuolelta tulevat saarnat ei välttämättä aina herättele resurssien jakamiseen tai vilpittömästi toimivaan kestävään kiertoon. Miksi lyhytjänteisestä kuplasta kerättyä rahapottia tai vaikkapa lottovoittoa himoitaan ihan yleisesti joka lauantai (hakusanoina pyramidirakenne, kahden potenssit tai vaikkapa desibeli, luksi, pH...) Monet ihmisen aistit on logaritmisia, no, kehon kylläisyyttä mittaavissa antureissa on havaittavissa hetkittäisiä kosketusvikoja.

Nooh, rutiinit on tietysti turvallisia, siinäpä se aika kuluu myös niitä vanhoja ja opittuja kuvia katsellessa. Omien ajatusten ja tunteiden vankeina ... Havahtumisiin ...

Kattele loppuun vielä muutama selventävä lause.