All inclusive-hotellialue, kuin kotimaasta tuttu kehittyvien maakuntien elämyskeskus kirkonkylän laitamilla. Tuo aikuisten disneyland imee kuluttajia kauempaakin auringonottoon, notkuvien ruokapöytien ääreen, hätäseen pukeutuneessa loivassa päihteen imussa. Animaattorit väsää turisteille ohjelmanumeroita ja virikettä tuttuun, kiivaaseen työtahtiin. Värikkäällä muovirannekkeella toimiva kompleksi tarjoaa työtä lähistön asukkaille. Varsinkin baarimikkojen vaistot on kehittyneet, tahallisen lyhyt huomiointiviive tai laulun luritus, hyvinki selvä tilanteen taju pienentää turistin vaihdetta pykälää kohti kiireettömämpää moodia.

Klassisen kovaa pehmeytettynä

Ei hätää, yleensähän suurimmat voitot käärii tuollaisen hotellialueen tai kauppakeskuksen ulkomaalainen omistaja tai sijoittaja, hetkonen..., probagandaa ja vallankumousta, Kuubassa myös hotellialueen omistajana toimii valtio. Hinnat on saatava alas, nipistettäisiinkö henkilöstökuluista, -henkilöstön joustoista, -vieläkin halvemmista naapurimaista tuodulla työvoimalla, kuten myös, uus hetkonen, Kuubaan päin on päästetty purjehtiin vähempi siirtotyöläisiä. Hotellien palveluksessa työskentelevät ovatkin harjaantuneet palvelualan rautaisiksi ammattilaisiksi. Ruokaillessa lasi ei kerkee tyhjeneen, etteikö tarjoilija olis jo kaatamassa lisää juomaa. Hyvästä palvelusta tienaavatkin tippeinä paremmin kuin lääkärit, opettajat tai muut yhteiskunnan koneiston osaset. Hotellin siivoojan virka on hyvinki suosittu, melkeen lottovoitto siivoojan suvulle. Tippeinä saatavilla vaihdettavilla "turisti"pesoilla saa ostettua painavamman kiven alta löytyviä elämisen perustarvikkeita. Monet turistit piipahtavat Kanadasta, neljän tunnin lentomatkalle jotkut pakkaavat laukkunsa täyteen vaatteitaan tai muita ylimääräisiä tavaroitaan. Myös useemmat vanhat kännykät tai tietokoneet jäävät lahjoituksina loman aikana tutuksi tulleelle Kuubalaiselle. Turistin palatessa kotiinsa matkalaukut onkin imeneet lentokoneen ruumassa lommot kylkiinsä, laihtuneet ihannepainoonsa.

Monet turistien kanssa tekemisissä olevat joutuvat maksamaan tippiveroa, paikallisopas vaikkapa 35 pesoa kuussa, tuli sitte tippiä tai ei tullu. Hyvästä palvelusta kuuluu siis aina tipata. Parhaassa tapauksessa rahan merkitys pienenee tippaajan päässä. Josko tuohon koloon istuis uus ajatus? Oliko matkasta hyötynä pelkkä kahden viikon mittainen ympäristön vaihdos ja arjen lyhyt muutostila? Vai liittyikö tuohon matkaan jotain muutakin?

Ystävällinen kippurahäntägekko

Karibian tyyliin myös nää Kuubalaiset osaa ottaa rennommin ilman suurempia varoja, ilo otetaan irti kiihkeestä tanssista, salsan rytmeissä päivä kerrallaan. Epävarmojen päivien vakuutuksia ei kaivata, eletään tässä ja nyt, hetkessä. Turha murehtiminen kuluttaakin ennenaikaisesti loppuun. Jos maallista mammonaa rupes himoitseen, ainakin taiteilijoilla ja urheilijoilla on mahdollisuus vaurastua, ihanteita siis kuuluu aina olla (kolmiloikkausvaara on kai myös otettava huomioon?).

Santiago de Cuba:n kaduilta löytyy jatkuvaa rytmiä

Myös Havannan kaduilla tapahtuu

.

.

Amerikan pelikenttä ja huvittelukeskus Kuuban Havanna tais ollakin 20-luvulta 50-luvun loppupuolille asti (juu, siis vuoteen 1959 asti). Vilkasta laivaturismia Floridasta, kymmeniä Pan Am:in lentoja päivittäin, rahanpesua, kasinoja jo kohta Las Vegasin tyyliin. Ameriikan rivieeraksi paikkaa tuolloin kutsuivatkin. Vallankumous muutti tilanteen hyvinki vastakkaiseen suuntaan. Yks joutuisan pelin voittajista vois olla vaikkapa luonto. Jatkuva materiaalipula pakottaa kierrättämään. Sosialismi ei oo kerenny jalostaan metsävaroja ihan tappiin tai kaivaan mineraalisuonia kuiviksi.  Juu, spontaania virhettä pukkaa taas tekstin sekaan, koska metsät taidettiin hakata jo kolumbus junioreiden massiivisiin laivoihin, kovempaa puulaatua kun oli juuri löydetty kokonainen saari pullollaan. 1500-luvun purjelaivan huoltoväli saatiin kuuban kovemmilla puulaaduilla pidennettyä tuplaksi (kakskyt vuotta, ilman merimailirajoitusta melkeen täyskaskolla). Havannan kabaree Tropicana:ssa saa hivenen tuntumaa 50-luvun loisteesta (aattelin seurata esitystä, joten en ottanu kameraa tuonne mukaan). Hyvinki värikästä menoa lavasteiden monessa eri kerroksessa. Silmänruokaa, myös hienoja pukuja, mielikuvitushattuja, seassa akrobatiaa ja kipeeltä näyttävää kehon vääntelyä. Vartti rommia, kokistölkki ja sikari kuului sisäänpääsymaksuun.

.

.

Havannan suosituin turistikatu, Obispo

Vähän tavanomaisempi katu

Isältä pojalle periytyvää jenkkirautaa löytyy saaren joka kolkasta.

Havannasta

Havannan vanha kaupunki linnoitukselta päin katsoen (El Morro)

Yhteys vallankumousmuseoon

.

.

Pääteitä pitkin kun saarella kulkee, asuinolosuhteet on ihan luonnollisesti ja pääosin vaatimattomia. Muutamia peltiseinäisiä hökkeleitä näkyy ajoittain siellä täällä seassa, silti suurkaupungille tyypilliset laajat slummialueet tuntuvat puuttuvan myös Havannan liepeiltä. Täällä Kuubassa homma siis näyttää toimivan ainakin _teoriassa_ paremmin kuin jossain kapitalistisesti kehitettävässä kehitysmaassa? Toiveita palkkapussien tasaisemmasta jaosta? Jokaiselle kansalaiselle kuuluu täällä ilmainen koulutus, terveyspalvelut, parin dollarin työsuhdeasunto, dollarin sähkölasku,... Jos tuota kansainvälistä mittaria, dollaria voi käyttää tälleen vertailuarvona. Dollari ei tietenkään toimi kauppasaarrosta johtuen ilman lisäkuluja ja matkalle mukaan otetaankin euroja tai jotain muuta suosittua valuuttaa.

Halvat peruselintarvikkeet luo jotain toivoa tasa-arvosta. No, mikäli noita siis sattuu löytyyn kylillä leijailevia vaihtelevia huhuja haistellen, ruokakortilla, kansanpesoilla ja sitkeesti jonottamalla. Hyvin köyhästi täällä elävät (keskimäärin tienaavat ainoostaan vain kymmenisen dollaria kuussa), jatkuva elintarvike- ja tarvikepula pistää ideologiat koetukselle, julkinen oman mielipiteen ilmaisu ei onnistu. Pikkaisen kun höllentäisivät kansalaisten sananvapautta ja elinkeinojensa kehittämis- mahdollisuuksia. Jep, rupeisko jo kohta kuulostaan versiolta kotosuomi 2.1? Kaikesta huolimatta, ennustamme versioon 3.0 huomattavasti parannettuja virransäästöominaisuuksia ja turhien globaalien toimintojen karsimista. He hee, turismista vois kai aina ottaa irti enempikin. Halpaa materiaa ja palveluitahan me rakastamme, me turistit (vai mitä matkailijoita me ny oltiinkaan). Kohtuullisuuden arvomaailma tai luonnon ehdoilla eläminen näyttää saavuttavan massojen suosiota vasta kun happi/massi/kilowatit rupee oikeesti jyrkemmin väheneen kehosta. Kukapa ny vapaaehtoisesti tyytyis vähempään, ku kurssikaverinsa tai naapurinsa? Kun Fidelille rupeavat patsaita väsäileen (kuten tunnettua, vain kuolleille väsätään noita
muistomerkkejä), on taas hyvinki luontaista ennustaa muutosta globaalimpaa kulutusyhteiskuntaa kohti. Mistäpä ilmestyis surf-pesun ja valtuutetun tarkastajan kestävä, vihreä vallankumous?

Ohessa maaseudun bussi. Yleensä ottaen liikenne on kaikkialla vähäistä, varsinkin maaseudulla tien vieressä viittoillaan pitkiäkin aikoja kyytiä ohikulkevilta autoilta tai hevoskulkupeliltä.

Havannan kaduilla tuli aiemmin vastaan jos minkämoisen palvelun, sikaarin, che-setelin, "nuuskan" tai vempaimen tyrkyttäjää, maan koillisosissa myytiin vähempi tyrkyttäen. Pienempien paikkojen katu- tai rantakuvastosta puuttuivat kaupustelijat. Maan koillisosissa oli mahdollista kulkea jopa kadun varteen parkeeratun taksiletkan ohi, eikä tullut noteeratuksi? Valittu taksikuski ei myöskään hieronut matkallaan seuraavaa diiliä, No, maaseudulla yleisin matkustusmuoto on hevoskulkupeli, ohessa yleinen kulkupeli turistitervehdysvarjoin varustettuna.

Holguin, Tampereen kokoinen kaupunki sisämaassa, ihan värikkääksi maalattua siirtomaatyylistä taloa myös keskusaukion ympärillä. Muutaman korttelin välein puistoja. Puiston keskellä patsas, samaisen puiston reunalla yleensä katolinen kirkko. hyvinki selkeesti piirretty vertikaali-horisontaali-katuverkosto.

Gibara, kylän kadut tuntuvat johtavan ylös näköalapaikalle, josta avautuu hyvinki odotusten mukainen näkymä. Taustalla siintää sisämaan vuoristohahmotelma. Jep, hyvinki värikäs, hiljakseen toimiva kaupunki. Tässä paikassa voitais järjestää hitaasti poltetun sikaarin maailmanmestaruuskisat tai menis muuten vaan hitaan leffan kuvauspaikkana.

Santiago de Cuba, deep south rhythm, salsan rytmeissä toimiva Kuuban lämpimin kaupunki. Karibialta puskee lämmintä merivettä ja vuoret stoppaa nuo lämmöt kaupunkiin. Vaihtelevampaa pinnamuodostelmaa, pieniä kukkuloita eri kaupunginosissa. Ja rakennustyylissä taas kerran vahvoja siirtomaa-vaikutteita.

Melia-hotellin kattobaarista (15.krs) kuvattuna

Jokaisessa kaupungissa kuuluu olla puheiden pitoa varten vallankumousaukio, tässä (palmujen) takaa kuvattuna.

Casa de Diego Velazquez

Cespedes aukiolla sijaitsevan hotellin kattobaarista (5.krs) kuvattuna. Somisteena tyhjennetyt mojito-lasit. Tottahan toki, myös iltasella kannattaa poiketa lähistöllä sijaitsevissa salsa-baareissa (availevat elävän musiikin paikkoja ilta kymmenen aikoihin). Jos imee illan ja yön mittaan kohtuudella mojitoja, takas tullessa (ja virallisen taksin puuttuessa) tuolta aukiolta voi ottaa alleen myös pimeen taksin.

Santiago de Cuba:a puolustava linnoitus

.

.

Turistioppaat puhuvat yhden tai kahden prosentin työttömyydestä, jos pääset jutteleen tarkemmin (vaikkapa tutummaksi tulleen tarjoilijan, taksikuskin,... kanssa), välttämättä tuo ei pidä paikkaansa. Sananvapaudessa on aukkoja, varsinkin paikallisen turistioppaan sananvapaudessa. Maassa toimii yksi puolue ja vaaleissa on valmiiksi valittuja ehdokkaita tasan sama määrä, kuin löytyy valittavia paikkoja. Vallankumouksen jälkeen (1959) yksityinen omaisuus otettiin lähes kokonaan valtion omistukseen, vain pieniä palstoja ja asumistoja jätettiin vanhoille omistajille. Pientä yksityisomistustakin siis löytyy vielä, mutta hyvin harva kuubalainen omistaa pienen maapalstan, auton tai kännykän. Jos sattuu saamaan perintönä isältä pojalle vanhan 50-luvun jenkkiauton, tuolla vois käydä jopa kauppaa. Uudempaa Lada:aa ei kuulemma voi myydä samalla tavalla, tuon voi kaupata vain valtiolle (pieni lunastussumma).

All inclusive turistin on vaikea hahmottaa muun muassa kirjoittamattomia liikennesääntöjä, tai vaikkapa puolustuskomiteoita.
CDR:t (vallankumouksen puolustuskomiteat), ettei jo kohta muistuttais DDR:stä tuttua käräytysjärjestelmää? Naapuri syynäis viattomasti naapuriaan? Kuntakohtaiset CDR-alueet huolehtii paikallisesta turvallisuudesta ja tasa-arvosta, joidenkin mielestä saattaisivat toimia samalla myös pikkusieluisten henkisenä pätemisjärjestelmänä, vähentäen poliisiin duunia ja pitäen kansaa lieassa? Juu, ja liean päähän ohjaileen ois jatkossa aukeemassa reilun ja puolueettoman johtajan paikka. Joka tapauksessa, kun turisti kysyy pääkaupungissa pokkarikameransa kanssa viipottaessaan kuvauslupaa, melkeen joka kolmas vastaan tullut saattaa vähän epäröiden kieltäytyä. Johtuisko osa kamerapelosta tästä CDR:stä? Kuuban kuvia kun näkee joskus julkaistun epämääräisissä yhteyksissä ja ehkäpä jollain tavalla eripuraa aiheuttavan otsikon alla, mahdollisia hankaluuksia? No joo, lietsominen sikseen, Antilla:n tai Baneksen kaupungissa yhdeksän kymmenestä suostui kuvattavaksi, joka rupee jo kohta oleen normaali kameramiehen peilaussuhde (juu, tuolloin mukana oli järjestelmäkamera).

.

.

Potretteja Antillan ja Baneksen kaduilta

Antilla

Kilpailu

Voitto

Banes

.

.

Huhujen mukaan lähes puolella kansasta ois sukulaisia Miamissa (vallankumouksen jälkeen maasta vilkkaasti poistuneita) noi miamin kuubalaiset lähettäisivät rahaa sukulaisilleen kuukausittain. Tottahan toki, valtio valvoo lähetyksiä, joten ei ois ihan verovapaita tuliaisia. Joka tapauksessa, pulaa on kaikesta. Mulla kun tuli loman loppupuolella kuulakärkikynän tarvetta (kaikki mukana olleet lyijykynät sun muut kierrätystarvikkeet meni aika hujauksessa), hotellin respan tyttö lainas omaa kynäänsä käsilaukustaan, kioskin myyjä jahtasi parin tunnin viiveellä jostain neulan ja lankaa, loppulomasta vessapaperi ja vatsalääkepulaa. Huhut leviää tarvittaessa nopeemminkin, jonotusta siellä sun täällä, ja yllättäen. Havannan kaupungilla kun liikkuu enempi turisteja, on kehitetty kansainväliset käsimerkit vaikkapa saippuan tai monen muun välttämättömyys- tarvikkeen puutteen osoittamiseen.

Kommunismi ei oo koskaan kannustanu uskontoihin, mutta katolilaisuuden lisäksi täällä harjoitetaan santeriaa, kansan- uskontoa, josta haetaan vastauksia jokapäiväiseen elämään. Uhrilahjaa, rituaalitansseja, arjen toiveita uskomusten kautta.

Che:n toimisto (Havannan edustan linnoituksessa) 

Havannan vallankumousaukion kuuluisa figuuri

Cobren katedraali

Guardalavacan joulu

Yellow-orange-blue

.

Kotimaan sisäisellä lennolla ei sitte laiteta mitään arvotavaraa ruumaan meneviin laukkuihin. Määkin epähuomiossa lukitsin matkalaukun koodilla, ok, laukun karmi oli väännetty mutkalle, lukitussalvassa halkeamat ja lukkolaitten kohdalla komeet ruuvimeisselin jäljet. Siellä matkalaukun sisällä oli vanha reppu, jossa oli sisällä epämääräisinä aikoina kertynyttä tavaraa, oli kai aiheuttanut ihmetystä? Kannattaa jättää oikeet lukkokoodit päälle, ja arvotavarat kuljetetaan jossain pienessä käsimatkatavaralaukussa. Käsimatkatavarana ei mene lentovetolaukku pyörillä, eikä mitään lasiesineitä hyväksytä käsimatkatavaroihin (eli vain muovipullot menee turvatarkastuksesta läpi). Akut, laturit ja laturien "kuristut"piuhat ruumaan. Tälleen siis maan sisäisillä lennoilla. Juu, kerosiinia palaa ja hiilidioksidia syntyy just tasan niin pitkään, kun lennot on hinnoiteltu turhan halvoiksi.

.

.

.

Loppukiljunta, lisää paatosta ja yleisempää vallankumousta...
Matkailija tunnistaa helposti uusissa naapureissa ilmeneviä epäkohtia tai laatupoikkeamia. Jos ruvetaan palastelemaan omaa hyvinvointiamme, kaikki halvat kertakulutustuotteemme tilaamme juuri näiltä uusilta naapureiltamme. Tottakai sen verran halvalla, ettei vioittunutta härveliä kannata koskaan korjata. Nykyisin kun on muotia mainostaa ilmastonmuutoslogaritmeja, väestönkasvun logaritmeja, siis miksipä ei myös aistienvaraisia logaritmeja? Eli onko musiikki nautittavampaa kymmen- kertaisella volyymillä tai näkeekö kymmenkertaisessa valossa tarpeeksi tarkasti? Juu, yhden logaritmin alapäässä on jopa puolet maailman väestöstä, siis ne jotka nipistelee hengissä kahdella ja puolella dollarilla päivässä. Käppyrän korkeemmassa päässä (ihan vaan provosoidakseni) vaikkapa hyvin koulutettu pörssikeinottelija, johdannaisjuristi, kuplakonsulentti. No, hienosäädetään tässä eläkeikää, muutetaan kysynnän ja tarjonnan lakien pakottamana puoli prosenttia verotusta, keskitytään yhteistyön ja aktivismin sijasta paatuneen hiihtäjäkansan hemoglobiinivaihteluihin.

-c-tammikuussa-2010-Hotjussi@hotmail.com