Matkakertomus, Thaimaa, Ko Lanta, Koh Lanta, Phuket

Kaikki Lantan valokuvat löydät painelemalla tästä

Matkavideoo ois muuten kans tarjolla (aukeavan sivun alaosassa)

Lanta, Saladan

Lanta, Kantiang (vai olikohan sittenkin maiphai? ois kai pitäny pistää tarkemmin merkille, joka tapauksessa), saaren eteläosissa

Kradan:in saarelta

Lanta, Itäpuolen eteläosissa

Lanta village, saaren itäosissa

Lanta, Kao mai kaeo cave:n sisuksissa, salamavalossa

Lanta, Kao mai kaeo cave reissulla

Lanta, tyypillistä rantaa, jossa laskuveden kivikkoa

Lanta, kuollut kala kivellä

Lanta, Joku noista eteläosan poukamista

Lanta, National park, majakka

Lanta, National park, majakka taustalla

Lanta, Nui beach

Lanta, koira ja kuorma-auto

Lanta, jostain saaren eteläosista

Lanta, auringonlaskua Klong Dao:lla

Lisää kuvia...? Eli kaikki muutkin valokuvat löydät painelemalla tästä

Thaimaa - Lanta

Alustusta:

Jossain vaiheessa nää tarinat aina vähä vanhenee. Näistä tänki sivuston vanhimmista kirjoituksista löytyy jo joitain asiavirheitä, semmoista kyytiä nuo turistikeskukset näyttävät kehittyvän. Pitäis kai asua paikanpäällä, jotta vois raportoida korein rinnoin, ja totuutta liipattaisiin semmoisen virallisen oloisen, asiakirjoissa vaadittavan määräyspykälän mukaisesti.

Itsellesi tärkeät yksityiskohdat kannattaa siis jokaisen tsekata aina jostain ajantasalla olevasta syvällisemmästä lähteestä. Joskus nuo samanmoiset jutut ja matkareissut saattavat kylläkin kehittyä seuraavana päivänä aivan eri tavalla, ku jonain aiempana päivänä. Mutta mitäpä noista detaljeista, pääasia, että pientä seikkailumieltä ja suht kiireetöntä lomapäivää piisaa, jonkinmoista irrotusta siitä duunarin tai konttorirotan hommasta. Väkisinkin tulee tutustuttua siihen erilaiseen kulttuuriin, uutta hämmentävää tilannetta ja hymypalautetta piisaa...

Tärkeintä ois kai mennä paikanpäälle ilman ennakkoluuloja. Jos odottaa jotain superpalvelua tai etukäteen liikoja, vaikkapa jostain James Bond saaren retkestä, voi pettyä pahasti. No, mennään jo ite juttuun...

Joulukuussa, muuan päivä ennen joulua, vuonna 2002

Meilla kavi juuri aikamoinen tsaga, skandit havis nappaimistosta... Phuketissa ollaan, ja nain aivan joulun kynnyksellä tanne on nakojaan eksynyt muitakin. Bangkok:in koneet on pakattu turvoksiin ihmisillä. Tuossa alkuviikosta ei ollu hajuakaan lomareissuista, mutta nyt pallistellaan pari eka paivaa taalla Kata:n etelapaassa, Pop Cottage:ssa. Kyseessa on tietysti uima-allashotelli ja peak-season, ts. "pahin sesonki", joten Deluxe huoneen tinkaamisessa piti käyttää kaikkia näyttelijän lahjoja. Silti lompakosta, tai kaulapussista hävis joka päiva 2000 Bahtia. No, hotellinedustajalla oli kyllä toiveissa aivan eri numeroin alkavat luvut (Phuketin jouluhinnat on netissäkin ihan poskettomia), se noista hinnoista. Josko yrittäis lopetella näitä hinta-automaatin tehtäviä ja keskittyis vain pääkohtiin, kokeillaan…

Ku täällä Katan eteläpäässä sattuu oleileen, kantsii käydä jalkaisin Phuketin parhaalla näköalapaikalla, 2 km matkaa apostolikyydillä. Jos koko perhe on lähdössä, joutunee uhraamaan tuk tuk:iin. Jonkinmoista ylämäkeä, lapset saattaa kyllästyä kävellessään.

Muuan päivä menee siis tässä lepäillessä, meikämannen kävellessä ja ajellessa välillä halvemmalla bussikyydillä, muu perhe viihtyy taas uima-altaalla. Ku muutaman päivän päästä siis hypätään siihen Phuket- Phi Phi- Lanta- lauttaan, niin tällä kertaa tuota lauttaa vaihdetaan Phi Phi:llä. Joskus kuulemma pääsis suoraan ilman vaihtoja, sillä samalla vehkeellä. Kiire kannattaa noilla siirtymäjaksoilla kuitenkin unohtaa.

Tuo matkustajalautta kävi kurvaamassa jopa Phi Phi Ley:llä, meni sen kuuluisan Maya Bay-poukaman kautta. Aikamoinen kuhina kävikin tuossa poukamassa, erimoista venettä ja matkustajaa riitti näin keskipäivän aikaan. Oltiin minuutin verran siinä edustalla jonka jälkeen kierrettiin kyseinen kallioseinämäinen saari ympäri, tullaksemme sille suuremmalle pääsaarelle. Laiturille, josta tällä kertaa vaihdettiin Lanta:n lauttaan. Vaikka aiemmin phuketissa paikallisen matkatoimiston myyjä puhui 4 tunnin odotusajasta Phi Phi:llä, päälaiturilla huudeltiin jo suoraan Lanta:n laivalle. Matka-aikamme siis lyheni yllättäen. Noita isompien matkustajalauttojen matkustamoja vois kai verrata esim: Boeing 757 lentokoneen matkustamoon, 3+3 penkkiriviä on siinä rinnakkain. "Ferry" sana kuulostaa kyllä omassa korvassani vähän isommalta laivalta, ku mitä nää täällä olevat on. Turvallisuuden takaa jokaisen penkin päätyynyssä näkyvillä olevat punaiset pelastusliivit. Boeing:issa nuo taitavat olla siellä penkin alla ja mainosvideoiden keltaiset happilaitteet tipahtelee esille matkustamopaineiden laskiessa.

Kun tuo matkustajalautta saapui Phi-Phi-saarilta Lanta-saaren pohjoispäähän, Saladan:in kylän satamassa päätimme istahtaa lähikuppilan istuimelle, koska yhtäaikaa satamaan, tai siis laituriin saapui useempi alus. Samalla kaistalla painautui vastaamme myös noita jo aiemmin saarelle tulleita, tällä kertaa lähisaarilla käyneitä päiväretkeläisiä, joten vähän oli epäselvää hotellipickup kyytiä siinä tyrkyllä tungokseen asti. Koska näin eka kertaa kateltiin noita sähinöitä, oli helpointa vain istua, nauttia virvokkeita ja katella rauhassa. Ootella ku porukka hälvenee ja joku kohteliaampi vanhempi pappa tulee kyseleen, minnes ois menoa? Veis 20 Bahtilla/aikuinen tuolle lähimmälle rantsulle. No, jostain syystä netistä oli etukäteen kateltu muuan sopiva, juuri tuolla pohjoisimmalla rannalla sijaitseva hotellivaihtoehto.

Lähden käveleen pitkin rantaa, ettiin hotellia. Eka,... toka,... eikä viideskään uima-allashotellivaihtoehto tärppää. Tais olla se viimeinen vaihtoehto, ku tärppäs, ees taas tuota pohjoisinta rantaa kyllä kävelin. Tuon tärpin jälkeen kantsii sopia respassa, jotta lähtevät hakeen matkalaukkuja sieltä ensimmäisestä hotellista, mihin muu perhe jäi odotteleen, kyyditykset kuuluu tietysti hotellin palveluun. Monilla oli tarjota huonetta vaan 22. ja 23. päiviksi joulukuuta, mutta tällä Sea House:lla sattu olleen kaks huonetta vielä täysin vapaana, hintakaan ei ollut ihan älytön näin sesonkina, 1500 B/vrk, aivan hyvä vaihtoehto, siisti huone paritalo-bungalow:ista, ei luksusta, mutta hinta-laatusuhde kohdillaan. Muuten, sillä Phi Phi-Lanta lautalla matkassa oli mukana myös noita super-innokkaita hotellinvälittäjiä, respan tytön mukaan tästä huoneesta olisivat kuulemma ottaneet 300 bahtia/vrk välityspalkkiota, tiedä sitten, hyvin myyty. Nopeesti iltasella meni kaupaksi se meidän vieressä oleva, viimeinenki bungalow-huoneisto. Koko sesongin ajan, kun joku vaihtoi maisemaa ja poistui aamusella niistä viereisistä huoneistoista, heti iltapäivällä oli joku muu tullut tilalle. Tällä haavaa siis näyttäis tälläkin hotellilla oleen 100% käyttöaste. Kevät-kesä-syksysellä ei kuulemma kannata buukata etukäteen, tää joulu on todellakin erikoistapaus. Respan tyttö tykkäs, että sesongin ulkopuolella yleensä vain 8 bungalow huonetta on myytynä, siis näistä 30:stä bungalow huoneesta. Hotellin uima-allas on heti siinä rannalla, ja ravinteli siinä heti uima-altaan vieressä. Aamiaisella näkee pilkahduksen merestä. Tuo rannan päätie menee muutaman satametriä siellä sisämaassa. Monet bungalow-huoneistot sekä se yhdistetty respa/ravintelin-tiski on heti siinä rannassa. Mukava järjestys, tällä tavalla sen päätien kuuluis olla siellä sisämaassa mielestäni kaikkialla.

Täällä Lantalla on muuten näin jouluna jonkinmoinen ruottalairyysis, aivan oikeesti, tän pohjoisimman rannan äidinkielenä vois olla ruottinkieli... Varmaanki joku 80 persenttiä näistä auringonpalvojista puhuu ruottia, hyvin ovat buukanneet hotellinsa nuo naapurimaan matkatoimistot. Vaikka puhelen ryysiksestä, tää ei oo verrattavissa välimeren ranta-sesonkiin. Jokaisella turistilla on täällä hyvä "siivu" rantaa ihan omassa käytössään.

Niinku aivan skootteria käyttäen oon huristellu pitkin saarta, eka kertaa oon henkilökohtaisesti kokeillu tuota rakkinetta näin Thaimaan maaperällä. Meinas mennä kantapään kautta opetteluksi tää ilman kytkintä tapahtuva vaihteiden vaihtelun opettelu. Aluksi keskittyessäni ote vähän herpaantui, ja oikeelle kääntyessä kattelin nimittäin suomalaisen automaatin mukaan pääasiassa vasemmalle, mutta hemmot tyrkkää vääränpuoleisen liikenteen takia eteesi pääasiassa juuri oikeelta, lienee vaikeesti selitettävissä. Joka tapauksessa, Lasse tais palstalla joskus kerran mainitakin vaarasta, no, meinas tulla monta tikkiä eri ruumiinosiin. Mopolla huristellessa kyllä saattaa jäädä helposti moni paikka näkemättä, sen verta lujempaa mennään, no, mitäs noita kaikkia paikkoja niin tarkkaan syynäileen.

Yksi saaren parhaista puolista on nuo neljä eteläisintä, pientä, voisko sanoa, poukamarantaa. Saaren etelä-osia kohti mentäessä turistit vaan vähenee. Täällä pohjois-osissa on tietysti suurin osa palveluista ja "Ferry"-boat satama (laituri), mutta myös sieltä aivan keskeltä saarta, länsirannasta löytyy mukavalla rantsulla varustettu kylä, just siitä ku tällä hetkellä alkaa se hiekkatie (Klong Nin, älä sekoita Klong Hin:iin). Suunnilleen koko saaren länsiranta on varustettu hiekkarannoilla, mutta monin paikoin laskuveden aikaan ilmestyy kiviä. Ylempänä rantsussa on kyllä valkeeta hiekkaa, mutta vedenrajassa kivikkoa. Snorkkelointi onnistunee, mutta tuo kivikko rajoittaa vähän uimista. Saaren pohjoisrannoilta näkee lähes koko ajan Phi Phi saarten silhuetin, Phi Phi Ley:n terävä pohjoisnokka on helposti tunnistettavissa.

Vähän noista Lantan rantsuista. Tää pohjoisin ranta on aivan hyvä lasten uinteja ajatellen, ranta syvenee aika loivasti, hienoa hiekkaa, no, vähän on sellaista tummempaakin hiekkaa siinä seassa, mutta kaiken kaikkiaan aivan mukava ranta. Tällä pohjoisimmalla rannalla (Klong Dao) sijaitsevat myös melkeen kaikki uima-allashotellit. Seuraavana etelään mentäessä tulee vastaan Long Beach (Phra Ae). Tuo ranta syvenee jyrkemmin, osittain mulla tuli heti mieleen Samuin Lamai beach, vaikkei missään nimessä puhutakkaan samasta rantsusta. Rannan pohjoisosa vaikutti mukavalta, eteläosissa alkaa olla jo kivikkoa. Rannalla ei näyttäis olevan ainakaan tällä hetkellä uima-allashotelleja. Rannalle tuntuikin pesiytyneen nuorekkaampaa porukkaa. Kyllä mulla itellänikin on vielä rinkka tallessa, ja monesti oon näin vanhempanakin vielä unelmoinut tuollaisesta rinkkamatkasta, mutta perheelliseltä löytyy aina hyvät tekosyyt matkojensa viivästyttämiseksi. Vaimo ei oo rinkkaihmisiä, enkä viitti pakottaa häntä moiseen, stressaantui jo tuosta muutaman pysähdyksen paluumatkastakin, ihan turhan päiten.

Eli kerrompa tässä samalla etukäteen tuosta takaisintulosta, paluusta Phuketin kentälle. Koska tuossa uudenvuoden tienoilla alkoi tuulla ja sadella vettä, päätin tilata Lanta-hotellimme tiskiltä mini-van kyydin Phuketin lentokentälle. Suoraa kyytiä ei ollut kuulemma tarjolla, joten joutuisimme vaihtamaan mini-van:ia Krabilla, kuulemma jonkun P.P. Family toimiston kohdalla. Sitten aamusella Mini-van oli täynnä kyytiläisiä, lähtö oli ainoastaan tunnin myöhässä, ja matkatessamme kuski unohti kääntyä Krabi:n lentokentälle, no, huomautusten johdosta u-käännökset ja saksalaispariskuntakin pääsi kivuttomasti määränpäähänsä. Krabin bussiasemalle tultaessa meidänkin ois kannattanut jäädä tällä kertaa pois kyydistä, mutta joka tapauksessa meidät ohjailtiin Krabin satamaan, jossa hinattiinkin matkalaukkuja aikamme, kyseltyämme tarkemmin jatkokyydistä, meidät ohjattiin P.P. Family:n ilmaiseen bussiin, joka puolestaan ajoi jollekin pienemmälle satama-alueelle, paikka lienee joku P.P. Family:n sivukonttori. Täällä odoteltuamme saatiin tarrat rintamuksiin, ja se Phuketin mini-van:kin saapui sitten aikanaan. Kyseisen mini-van:in kyydissä sitten kierreltiin muutamassa paikassa pitkin Krabia. Lopuksi otettiin yks kaverin kyytiin myös sieltä ensimmäiseksi mainitsemaltani linja-autoasemalta. No, pikkasen tuli raahattua turhaa noita paria isoa samsoniittia, väliäkö tuolla, etukäteen maksettu buukkaus kuitenkin piti. Eli noiden kulkuneuvojen vaihtoon kannattaa laskea vähän lisäaikaa, jotta ehtii ajoissa kentälle.

Jatketaan noista rannoista. Tän Long Beachin pohjois-osan jälkeen näyttäis tulevan taas sellaista hiekkarantaa, jonka vedenrajassa on kivikkoa, siis tuo kivikko näyttäis alkavan jostain Good Day Chalet and Resortin hujakoilta etelään päin mentäessä. Välillä tuossa laskuveden kivikossakin on kyllä uintirakosia, mutta suunnilleen vasta Klong Nin kylän (risteyksen kohdalla olevan kylän) eli Klong Nin Beachin kohdalla näytti taas olevan pätkä mukavan näköistä, vaaleempi hiekkaista, vähän tuon Long Beachin oloista rantaa. Klon Nin kylän kohdalta etelään alkoi se hiekkatie, jossa skootterin kanssa, tai auton lavalla mennessä värjäsi itsensä pölyävällä, pääosin punaisella hiekalla. Laskuveden aikaan alkoi taas näkyä kivikkoista ranta-osuutta tästä etelään, The Narima Resort… Lanta Seaview hotellit Klong Hin beachilla näyttäis olevan siis taas laskuveden aikaan kivikossa, joissain kohdin tuolla välillä näytti kyllä pääsevän kapealta alueelta uimaan, mutta pääasiassa rantarajan kivikkoa ois luvassa (säätiedoitusten mukaan).

Ku vielä jatketaan etelään, tulee vastaan ne neljä eteläisintä pienehköä rantaa. Tie menee tuolla monin paikoin vähän ylempänä, ja alhaalla näkyy ne hiekkarannat, KanTiang, Nui, KlongJak ja MaiPhai. Varsinkin Nui näytti mukavalta, koska siellä ei näkynyt olevan minkäänmoisia palveluja. Ajaessani eka kertaa ohi, en nähnyt Nui:n rantsussa ketään, toisella (ei kai viimeisellä?) kerralla sinne oli eksynyt kaksi ihmistä. Tuonne alas ei mennyt ainakaan vielä minkäänmoista tietä, oli pysähdyttävä siinä keskellä pengerrettyä vuoritietä, josta lähti se polku alas, mainiota. Noilta muilta rannoilla löytyi kultakin kaksi tai kolme bungalow:eja vuokraavaa resorttia. Kannattaa myös huomioida, jotta monet paikat suljetaan kokonaan low seasonin ajaksi.

Vois pitää mielessä, jotta jos (kirjoitushetkellä) asustelee Klong Nin:istä etelään, ja on menossa vaikkapa pohjoisen Saladan kylään tuolla normaalin oloisella kyydillä, pickup-auton lavalla, voi sotata itsensä aika lailla siinä matkalla, pölisevää hiekkaa piisaa autojen kohdatessa tiellä. Sateella tuo hiekkatie muuttuu aika liukkaaksi. Jossain vaiheessa tuo eteläisinkin tie (ja idän pohjoisosan tie) varmasti päällystetään, mutta sillä nykyisellä, auringon polttamalla päätiellä, päällysteessä näet tiemestarin huutamia aukkoja. KlongJak:in kohdalla, siellä sisämaassa ois ollu joku vesiputouskin. Tähän vuodenaikaan kuulemma pienenlainen vesivirtaus, en lähtenyt tuota katseleen, patikointimatkaa ois kuulemma ollut kilometri-kaks. Myös elefanttikyydillä tuota pientä vesiputousta ois voinu käydä katseleen, sopivaan hintaan tietty.

Kävin myös siis siellä aivan eteläpäässä, National Park:issa. Huutelivat pääsymaksua, farangilta 200 Bahtia. Tartuinkin tuohon "riistohintaan", kun suostuivat myymään mulle 100 Bahtin lipun (ääh, mikään ristohinta), tuonkin hintaisia lippuja oli siis jo valmiiksi painettuna. Paikalliset maksaa sisäänpääsystä 5-10 Bahtia, ups, aiemmin kehuin, etten puhele hinnoista, no, menköön. Toisaalta, lienee hyvä jotta hinnoittelun ansiosta myös paikallisille on annettu mahdollisuus käyskennellä yhtäaikaa turistien kanssa noissa samoissa paikoissa. Joten kävin katteleen tarkemmin sen National park:in eteläkärjen majakan, hiekkarantsun ja paikallistenkin suosiman piknik alueen. Myös tuo vaihtelevan mukava, parin kilometrin pituinen luontopolku (hiking trail) piti tallata. Vaihtelevaa maisemaa, meri-, viidakko-, metsä-polkua. Jonkinmoista pientä termiittimuurahaisten rakennelmaa, ja yks apina vilahti siellä viidakossa. Muutamat kosteankauden purotkin siinä rinteessä tuli ohitettua, nyt niissä ei kylläkään virrannut vettä.

Tuolla Saladanin kylillä ja rantojen matkatoimistoissa tyrkyttivät kahta päiväretkeä yli kaiken. Neljän saaren päiväretki tai Koh Rok-snorklausretki (huutelivat ainakin sesonkina 600-700B/lärvi). Tarjolla oli muutakin aktiivipakettia, mutta nuo kaksi retkeä oli eniten näkyvillä. Neljän saaren päiväretkellä tuli vastaan Lantan eteläpuolella olevat (katso sivussa olevat kartat): Ko Ngai ja pitkulanomainen Ko Kradan, valkoista hiekkarantaa ja kirkasta vettä. Noihin saarin vois jäädä yöksikin, niistä löytyy muutamat bungalow-resortit, mikali kaipais rauhaa. Koh Muk:in itäpuolella ei poikettu, josta pitäis löytyä vastaavat eksoottiset rannat. Muk, Kradan ja Cheuk- saaret kuuluvat Trangin maakuntaan, kun taas Ngai:n ja Rok saaret osuvat Krabi:n puolella.

Tuon Muk-saaren kalliomaisen länsipuolen mykistävälle Emerald cave:lle sen sijaan porskuteltiin tuolla samaisella neljän saaren retkellä. Sinne vuoren sisään johtaa laskuvedenaikaan sellainen, mitähän valehtelis, 50m pitkä luola, luola-osuus on siis uitava ja siinä on pari mutkaa, joten keskivaiheilla on aivan pimeetä, ensimmäisen uimarin taskulamppu vaan vilahtelee aina välillä luolan katossa. Tän takia kantsii pukee pelastusliivit päälle, ku tuonne menee. Siellä luolan perällä tulee vastaan valoa, ja se hiekkaranta, pyöreen muotoinen hiekkaranta, josta nousee pystysuorat seinämät ylös. Aurinko pilkahtaa siellä ylhäällä ja pimeestä luolasta sisään uidessa, näkymä tuntuu huikeelta. Pyöreen rannan perällä kasvaa muutamat puut. Oot vähän niin kuin isossa luonnon kaivossa, pikkukirppuna siellä kaivon pohjalla. Eksoottista kasvia kasvaa toisella seinustalla ja toisella seinällä on se luolaan päin syvenevä valkoinen hiekkaranta. Ennen uintiin lähtöä olin tällä kertaa väärässä paikassa väärään aikaan. Laivan etuosassa kaverit nimittäin keräilivät turistien kameroita sellaiseen styroksiseen kylmälaukkuun. Jokainen ois saanu laittaa siihen yhden kameran. No, sellaista laajakulmaa ei oo keksitty, jolla tuosta ois saanu hyvää kuvaa, mutta mitäpä tuosta, kuvat ei ehkä ees tekis oikeutta tuolle kohteelle, puuttuis se pieni kaiku ja tunnelma. Mun videokamerassa tuota laajakulmaa ei oo nimeksikään ja laajakulmalisäkettä en muistanut ees ottaa mukaan koko retkelle. Jos kamera ois ollu mukana, ehkäpä ois voinu ottaa useita kuvia, joita ois sitte yhdistelly jälkikäteen peräkkäin. No, tuo jääköön seuraavan innostuneen kuvaajan tehtäväksi.

Samaisella retkellä poikettiin myös hiekkarannattoman, pienen Koh Cheuk-saaren edustalla, tai tuolla saaren eri osien välissä, jossa snorklailtiin. Tähän aikaan vuodesta tuo touhu kyllä muistutti aikamoista massa-snorklausta. Monia muitakin paatteja oli nimittäin ankkuroituneena siinä samassa paikassa. Toinen snorkkelointi paikka osui Ko Ngai:n (Hai) eteläosiin, tuolla veden joukkoon oli eksynyt muuan polttiainenkin. Kradan:in mukavalla rannalla syötiin retkeen kuuluvaa lounasta, aivan maistuvat retkisapuskat. Kuten asiaan kuuluu, nää massaretket on kellotettu. Puoli tuntii snorkkelointia per kohde ja ruokailuun varattu aika riitti siihen ruokailuun, sekä viidentoista minuutin pällistelyyn. Omat pitkähäntäveneretket ois kyllä antoisampia, mutta huomattavasti hinnakkaampia. Tuolla 600B hinnalla ois kyllä löytyny isovene-pitkähäntäkuljetus ja ehkäpä kymmenkunta osallistujaa ois mahtunu samalle retkelle. Tässä isommassa paatissa oli näin sesonkina mukana about 25 henkeä. Tuota neljän saaren retkeä järjesti kaksi eri "laiva"yhtiötä. Kuulemma tässä Lanta Princess-laivassa ois vähä vähempi osallistujia, koska tää vehje hoitaa samalla osittain saarten välistä henkilöliikennettä? Heti aluksi tää jättikin pari perhettä ja pari hemmoa polkupyörineen Ko Ngai:lle, saaren mahdollisia pyöräteitä en kyllä veneestä havainnut. Ngai:lta me muut jatkettiin Cheuk:ille. Myös semmoinen pienempi pitkähäntävene tuli hakeen siitä meidän paatista pari henkee Ko Muk:in kohdalla, aikoivat majoittua saaren itä-puolelle. Muk-saaren länsipuoli on enempi sellaista kalliovoittoista, vaikka yks rantsu kyllä vilahti siellä länsipuolellakin.

Yks aamu taas liikuskelin skootterilla tuolla Lanta:n keskiosissa. Joku oli telonut yhdessä risteyksessä isomman moottoripyörän aika pahaan kuntoon. Kattelinki kun kurvassa oli taas asfaltti (siis öljysora) repeillyt lähes keskitiehen asti, kaveri oli varmaan väistellyt kuoppia. Moottoripyörän ja ilmeisesti sen toisen, vastaan tulleen skootterin keulat olivat aivan kasassa, uhreja ei näkynyt missään. Paikallisia katsojia oli kerääntynyt siihen tien varteen, mutta mää en jäänyt ihmetteleen tuota onnettomuutta. Kuten monesti oon kokeneiden matkaajien suusta kuullu, "jatka matkaa, ettei susta leivota todistajaa", tai muuta maksumiestä. Raakaa tekstiä, mutta Farang:illa kun on aina enempi nappulaa. Tiedä sitten, kuuluisko ohittaa, no, en sitten jäänyt katteleen tuota yleisötapahtumaa. Tai aatelkaapa itse, mikäli sattuisitte onnettomuuspaikalle ihan ensimmäisten joukossa. Ei välttämättä ois kovinkaan miehekästä jatkaa matkaa, pakkohan tuohon ois pysähtyä. Joka tapauksessa, oma kaasukahva kyllä vääntyi seuraavien kilometrien aikana selvästikin vähemmän. Monissa kohdin päällystettyä tietä asfaltissa on reikiä, asfaltti on repeytynyt reippaasti sieltä täältä ja monia pätkiä on välillä uudelleen päällystettävänä, joten pölisevää pohjahiekkaa tulee siis vastaan aina pätkittäin myös noilla "päällystetyillä" tieosuuksilla ajettaessa.

Kävin myös Lanta-saaren itäpuolella, keskeltä saarta halkoo se tie, joka yhdistää länsi- ja itäpuolen. Länsipuolelta itäpuolelle tultaessa tulee vastaan mukavat näkymät, pari ravintolaa on siellä korkeimmalla kohdalla, noista tarkkasilmäinen tähyilee myös eteläpuolen saaria, jommassakummassa, korkeimman kohdan ravintolassa kannattaa piipahtaa. Vähän matkaa etelään tulee vastaan saaren toinen isompi kylä, tai no, nuo kylät (pohjoisen Saladan ja tää itäpuolen Lanta Village) ei oo isoja, mutta hiukan isompia kuin vaikkapa länsirannan Long Beach:in kohdalla oleva kylä tai Klong Nin kylä siinä rannassa, läntisen rantatien ja itään (sisämaahan) johtavan päällystetyn tien risteyksessä oleva kylä. Noiden saarella kulkevien teiden varsilta, pääsääntöisesti rantahotellien kohdalta löytyy usein myös pientä kauppaa ja ravintolaa.

Kun huruuttelee meneen sitä itäpuolen päällystettyä tietä aivan etelään, tulee vastaan pari mustalaiskylää ja se tien päässä sijaitseva koulu. Opettaja oli käymässä jossain, no, silti haastattelin oppilaita, "sawadii khap" lausahdus sai aikaan äänekkäät vastatervehdykset. Itärannalta puuttuvat mukavat hiekkarannat, saaren itäpuolelta löytyykin vähän sellaista mangrovemetsän oloista rantaa. Varsinkin saaren koillisosista löytyy sellaista merellistä mangrovemetsää, johon nuo matkatoimistot kauppaavat kanoottiretkiä. Tän Lanta saaren pohjoispuolella sijaitsee se toinen saari, Lanta Noi, tuntemattomampi noista Lanta:n saarista. Jos mielii Krabin tai Trangin puolelle sisämaahan, joutuu matkustaan kaks kertaa autolautalla, ajellaan siis välillä sen Lanta Noi saaren sisuksissa. Muslimien moskeijoista kuuluu aina välillä noita rukouskutsuhuutoja, toisin kuin pohjoisemmassa thaimaassa, tällä saarella pääosa saaren asukkaista ois todellakin muslimeja (jopa 95%). Tuo ei välttämättä näy niin suoraan kuin vaikkapa Malesiassa. Aika harvalla naaraalla on hiukset huivilla peitettynä. Olutta myydään joka paikassa, ainakin kaikissa ravintoloissa ja kaupoissa, missä me satuttiin pistäytyyn. Turistien kaljanjuontiin on siis jollain tavalla jo totuttu. Keskellä pohjoisinta rantaa olevien tyttöbaarien (vain muutama baari) meno oli vähän erilaista, kuin vaikkapa Samuilla. Vähän hiljaisempaa ja kukaan ei pelannut pelejä, no, vähän kyseltyäni tuo Buddhalainen tyttö ois kyllä pelaillut. Koti-Bungalow:iin tietysti suunnistin, imutettuania pari singhaa ;-)

Kao mai kaeo cave, luolasto tuolla saaren keskiosissa kantsii kans katella. Päällystetyltä tieltä on viitoitusta tuon luolaston lähelle. Tällä kertaa tinkausyritykset ei onnistuneet, 200 Baht oppaasta, tuonne ei kannata lähtee ilman opasta, paikkaa on nimittäin vaikee löytää. Semmoinen puoli tuntia mennään sitä puroa pitkin viidakkometsään, jossa tulee vastaan ne luolat. Taskulamppujen kanssa samoillaan niissä pimeissä luolissa tunnin verran, päätyen siihen vähän isompaan holviin jonka pohjalla on se pieni lammikko. Pari nuorukaista kävi myös uimassa tuossa sameessa vedessä. Luolamatkaan kuuluva taskulamppuni hyytyi jossain vaiheessa, mutta ei väliä, tuolle keskipäivän retkelle oli kerätty 15 muutakin turistia, taskulamppuineen, pääasiassa ruottia puhuvia perheitä. Vaikkei tuolla luolastossa tullutkaan vastaan ku yks tiukempi kivien välistä meno, tyttäreni ei varmasti olis uskaltanu lähtee niihin pimeisiin luoliin. No, monia 10 vuotiaita ruottalaisviikareita oli mukanamme, vähän jännittyneitä ilmeitä kattelinki välillä, mutta hyvin pärjäsivät. Kunnon kengät kantsii ottaa mukaan ja voi varautua kurasiin vaatteisiin tuon reissun jälkeen, ehdottomasti kattelun arvoinen juttu.

Chang olut on alkanut maistua Singhan sijaan, miksikö? No, hinta ratkaisee, iso potelli 40 B. Ei tää Chang oo pahempaa, kuhan vaan makuun tottuu. Myöhemmin kuuluttivat, jotta Chang oluen prosentteja ois viime aikoina vähennetty kuuteen prosenttiin, sshiitä lie seurauksena kohtalaisempi makuelämys. Kaupasta ostin iltasella myös tuollaisen moniosastoisen hedelmärasian, rasian eri lokeroissa oli erivärisiä makeita hedelmämössöjä, keltaista pitkulapätkää, punasta hyhmää, oransseja ja tummanpunaisia marjoja. Nuo kaikki oli käsitelty jollain siirapilla, sokerivajeet olisi hyvä paikata tuollaisella.

Myös Saladan kylän puu-betonitolppienpäähän rakennetut kalaravintolat kantsii testata, vaikka tuntuukin, että missä tahansa ravintelissa saa hyvää sapuskaa, mukavaa chili-potkua löytyy. Joskus joku turhan hienon näköinen ravinteli näyttäis vieläkin tuottavan pettymyksen, miedoilla sapuskoillaan.

Rantsussa pyörittelevät noita tulilankoja, tulet ketjujen päissä. Kovasti ovat täälläkin harjoitelleet noita pyöritysliikkeitä. Iltaisin rantabaarien kohdalle hiekalle asetellaan sellaisia rantatuoleja ja pieniä pöytiä, hiekkaan kaivetaan koloja, joihin asetellaan kynttilöitä. Noihin tuoleihin voi sitten istahtaa drinkille, joskus joku tulilankojen pyörittäjä esittelee pyöritystemppujansa jonkinmoisen teknomusan tahdissa.

Kajakkiakin kokeiltiin, 50B/tunti (ainaki Bee Garden vuokras noita). Mutta tuulisten säiden takia vähän samee vesi ei suonut paljon nähtävää. Käytiin Long Beach:illa ja tultiin takas tälle Klong Dao:lle.

Phuketissa porukoilla alkaa unohtua tuo kenkien riisuminen sisätiloihin mentäessä, täällä Lantalla riisutaan kengät pois aina liikkeisiin ja ravintoloihin astuttaessa. Noiden loman loppupäivien sateiden ilmestyttyä syykään ei jäänyt epäselväksi. Kuravelli tarttuu mukavasti savitiellä tallustellessa kiinni kengänpohjiin. Saattaahan tuohon kenkien poistohommaan olla muitakin syitä, tiedä sanoa.

Tytär kantoi hölskyviä kookospähkinöitä bungalowimme eteen. Kun niitä viilteli linkkuveitsellä, niin yllättäen paras kuorenpoistovehje oli linkkuveitsen korkkiruuvi-osio. Kuoreen ku pyöritti korkkiruuvia, niin kuoren poisto sujui mainiosti. Kovempaa sisäkuoreen piti sitten hakata jokusen 20 kertaa sillä linkkuveitsen terällä ja sai tuollaista reikää aikaiseksi. Hyvänmakuista tiivistettä, parempaa, jos ois malttanu vielä jäähdyttää jääkaapissa. Sisäkuoren rikkoonnuttua kokonaan, siitä valkoisesta massasta sai viilleltyä elinvoimaa. Jotkut noista kookospähkinöistä oli ruvenneet käymään, tuo sahti jäi kylläkin juomatta. Uus keksintö tarttu kaupasta mukaan, AUTAN Family, hyvälle tuoksuvaa geeliä, siis hyttysgeeliä, niin ku aftersun deodoranttia, vaimo tykkäs.

Hauskempi matkustusmuoto on tuo saaren tavallisin taksi, skootterimopo, jonka kylkeen on liitetty sellainen putkirunkoinen sivuvaunu, monissa sivuvaunuissa on myös katos. Tällaisia on nää paikalliset taksit, moottoripyörä- tai skootterivetoisia. Pitkittäispenkkiin sopii about kolme istumaan sivuttain menosuuntaan, neljäs menee sitten siihen toiselle puolelle, kuskin taakse, taas tietysti sivuttain menosuuntaan.

Ku tuonne päätienvarteen käppäilee tästä meidän hotellin kohdalta, ei mee kauaakaan, ku näin sesonkina joku taksimopo jo huristaa kohti, ja tarjoo kyytiä. Tästä pohjoisimmalta rannalta Saladan kylään velottavat 20 Bahtia nokkaa kohti (lapset ilmaiseksi). Matkaa tästä Sea House:sta on about 2km kylään. Siellä Saladanin taksipisteessä näkyy se vanha hinnastotaulukin, Saladan -Long beach, about 50 baht,… ja niin päin pois. Varsinkin pimeällä matkustaminen jäi mieleen, ku puhallettiin meneen siinä viileessä tuulessa, valokiilojen vilskeessä. Asfaltti vilahteli sen sivuvaunun puulattian lautojen välistä. Noissa katolla varustetuissa sivuvaunuissa oli joissain jopa pyöree seinäkello siinä katon etuosassa, asiakas näkee siitä kivuttomasti ajanjuoksutuksen. Joistain vanhemmista mopotakseista tuo katto-osa saattoi kyllä puuttua.

Tänään on piisannut aika sateista keliä. Ja vaikkei aurinko paista, poltin silti jalkalihaksen tuossa skootterin pakoputkessa. Taas kerran tuli siis opetusta kantapään kautta, jotta millä puolen mopoa pitää seisoa, ku sitä vehjettä siirrellään. Suosittelen vasenta puolta, siis mikäli pakoputki sijaitsee oikeella. Eli heitän samalla hyvästit Koh Rok saarien snorklausreissulle. Kehuvat snorkkeliparatiisiksi noita Rok:keja, saaret sijaitsevat vähän enempi tuolla avomeren puolella, Lantasta etelään, vai oisko lounaaseen. No, en kehtaa tarjota suolaveelle tätä pakoputken polttamaa jalkaa. Kävin kyseleen apteekkarilta neuvoja, ja lykkäs käteen mitä lie hopeesulfaattivoidetta (myöhemmin huomaisin tuon auttavan). Nyt buukkasin itteni huomiseksi tuohon phi phi-saaren lauttaan, pitäis jäädä jotain 5 tuntia maaperä aikaa, ku se viiminen ferry tulee taas takas.

Aasiasta kolmanteen, nuo turistikeskukset näyttää kehittyvän aika nopeesti. Phuketissa ja Phi Phi saarilla oli taas monta uutta taloa noussut aiempina vuosina kävellyn palmupuun tai kuravellipolun kohdalle. Siinä ei mielestäni oo hurjan suurta pahaa, mikäli ongelmat on otettu huomioon. Lomalle kun mennään yleensä rentoutumaan, paikat kehittyy leppoisaa lomailijaa ajatellen mukavasti, toivottavasti kuitenkin paikallista elämää tukien ja työllistäen. Jonnekinhan ne turistit on majoitettava, ja jotkut neitseelliset rannat ois myös syytä jättää kokonaan rakentamattomiksi. Jos keskitytään yhteen paikkaan, nuo ongelmat on kai helpommin hallittavissa, siis jos ajattelis vastakkaisesti että ongelmat siroteltais pitkin maata. Eli jos matkustettais jo niihin "valmiiksi pilattuihin" kohteisiin ja käytäis siististi päiväretkillä niissä pienemmissä paikoissa. Palveluja keskittäessä ois tiedossa maaltamuuttoa, pitäis kai silti yrittää välttää sitä suurta kansainvälistä hotelliketjua, kauppaketjua tai ravintolaketjua. Tosin, parhaassa tapauksessa nekin työllistänee paikallisia riistämättä. Täähän alkaa kuulostaa kohta jo poliittiselta puheelta. Onhan noita muitakin lieveilmiöitä, mutta silti pahin haittapuoli lienee tuo saastuminen, jätteenkäsittelyt kai helposti unohtuu. Joissain kohdin taas huomas merenrannalla, keskellä valkeeta hiekkaa uusia vesivirtoja, lähteeksi noita kai kutsuttaisiin täällä suomessa, jotka pulppuaa salakavalasti vettä sieltä hiekan alta. No, vähän sisämaahan noista lähteistä loppui yllättäen joku mätäoja. Laskuveden aikaan sieltä syvempää rannasta paljastuu aiempien vuosien muistista tummentunutta hiekkapohjaa. Jos puhutaan pienestä saaresta, noiden tavaroiden kuskaus ja jätteiden poisvienti tuntuu hullunkuriselta. Vaikea probleema, paikallisilla lienee kai mielessä muitakin tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja, jotka oottaa rahoitusta. Kai se menee samalla tavalla vähä joka paikassa, tehdään asialle vasta sitten jotain, ku on aivan pakko. Varrella virran, varrella virran, kalan kuolleen silloin näin, varrella virran…

Nyt tänään täällä Lantan vilkkaimmalla, eli pohjoisimmalla rannallakin alkaa jo vähän hiljentyä, suuri osa tämän meidän hotellin ruottalaisporukasta häipyi eilen, jäljelle jäi mukavan harvalukuinen porukka. Ei mulla mitään routtamoisia vastaan oo, hymyilen vaan entistä enempi, ku aamupala tulee pöytään viiveittä, uima-altaaseen sopii kroolaileen, myös aamupesulta myöhästyneelle vaimolleni löytyy vapaa aurinkotuoli. On tää Lanta siis aivan eri paikka, ku vaikkapa pari päivää sitten katsomani Phi Phi saari, joka oli tietysti näin huippusesonkina aivan täynnä porukkaa, noin päiväseltään tsekattuna.

Saladan:in kylässä sattu silmään myös pankkiautomaatteja. Siam pankin ulkotiskilla kun jonotin, niin pari visa-merkein varustettua automaattia näkyi siinä rahanvaihtopisteen molemmin puolin. Jonottaessani joku kerkes tunkeen myös master card:iaan heikoin tuloksin noihin kumpaankin automaattiin (siis vuonna 2002). Yks erillinen automaatti oli siinä kylän pääristeyksessä, 7/11 kaupan lähistöllä, mutta valitettavasti en pistänyt luottolaitosten tarroja sen kummemmin mieleeni.

Musiikillisesta kehityksestä ku oon jääny jälkeen, pikkasen kyselin Phuketissa noita Curacao-yhtyeen cd-levyjä. Et eiks teillä muka oo niitä, se on yks Thai-rock-bändi. Kunnes Phi Phi:llä joku älys ehdottaa oikeemmin Carabaoo, eikä sitä nimee oltu painettu siihen kanteen aivan länsimaisin kirjaimin, mutta jollain tavalla kuitenkin. Nää ei olis kuulemma piraatteja, ei Thai-musiikista mitään piraatteja tehdä, kehui kauppias. Oli noissa ainakin hienot kuoret, paremmat ku noissa eurooppalaisten esiintyjien cd:eissä, silti noiden oikeiden hinta oli lähes piraattien tasoa. Samalta kauppiaalla löytyi myös ennenkuulemattomia kokoelmia Pink Floid:ia ja veljeksiä, ja ennennäkemättömiä levyjen kansikuvia, noissa paperinohuissa läpinäkyvissä plastiikkapussikuorissaan, sisällä oli valmiina oikeisiin cd-kansiin taiteltavat kansi- ja takakuvat. Siis jos hommais ite jostain erillisiä muovikuoria.

Kyllä nää thai-bändit vaatii sen saman kypsyttelyn, ku muukin uus, eka kertaa kuultava musiikki. Näin ekaksi innostuin ite jostain "made in thailand" biisistä, jossa on myös tuollaista huilu-soittimen tapaista osiota. Ite levyn kannessa on vaan thai aakkosia, joten en osaa sanoa tarkemmin biisin nimeä. Livenä saattaisin imeä tuonkin bändin nopeesti kybällä…

Tuossa aamusella ku tultiin takas tänne suomeen, silmät kuivana, seutulassa ku oli sentään pakkasta 26, kuivaa keliä. Kotiovea avatessani huomasin turvalukon, tuon bodamerkkisen avaimen ruostuneen pahasti matkalla, tuo ruottalaisten kuuluisa avain ei oo siis tehty trooppisia olosuhteita varten. Jos ihan oikeesti, meissä pohjoismaiden asukeissa on monia yhdistäviä piirteitä. Varsinkin nuoremmat veljekset kuin ilvekset tuntuvat helposti mittailevan toisiaan. Joka tapauksessa, aina loppuillasta Ruotsi-Suomi maaottelut monesti näyttävätkin päättyvän hauskaan tasapeliin.

No, sen verta on taas saatu valaistus ja luksihoitoa, jotta näin päiväseltäänkin kämppään tullessa joutuu laittaan jokaisen valon päälle, että taas näkee sen vanhan, tutun kämppänsä yksityiskohdat. Nuhaa alkaa kyllä taas pikkasen pukkaamaan. Tuossa paluumatkalla taas pistää merkille Thaimaalaisten avoimen mielen ja turistin huomioimisen, täällä Suomessa todellakin hymyillään vähempi, johtunee valon puutteesta ;-)

Meikämannelle yks viikko vois olla suht passeli aika tuolla Lantalla. Nyt tuon parin viikon aikana kerkesin jo välillä miettiin, jotta mitähän seuraavaksi. Vaimo ja tytär olis kyllä viihtyneet tässä paikassa pitempäänkin. Skootterilla kiertelee Lanta saaren kaikki paikat suunnilleen läpi parissa päivässä, vois tietysti kiihdytellä hitaammin, jäis aina välillä maleksimaan rannoille. Mikäli pitkästyy, Phi Phi saarilta on kyllä helppo ottaa välillä vähä vauhtia, matka vie about tunnin suuntaansa. Jos ei oteta huomioon tuota joulunseutua, Lanta:n saari näyttää tällä hetkellä tosiaankin rauhalliselta paikalta. Tuolla saaren pohjois-osissa oleva Saladan:in kyläkin on pieni paikka. Tai toisaalta, ottais sitte vieläkin lunkimmin, vaihtelis sen viikon jälkeen saaria noihin vielä rauhallisemman näköisiin etelän paratiisisaariin, ois päivän pari kussakin noista. Joka tapauksessa, täällä pakastavassa Suomessa menee taas monta viikkoa, ku allekirjoittanut hymyilee kassaneidille, kysellen turhanpäiväisiä kuulumisia. Tuokin tapa varmasti taas vähän karsiutuu, ilmeisesti jossain vaiheessa helmikuuta, seuraavaa matkaa odotellessa.

Tästä takas "Muu Thaimaa" sivulle