Katetun Covent Gardenin montuissa näytti olevan keskipäivän aikoihin tarjolla ilmaista (tai vapaaehtoisella juomarahalla soivaa) elävää musiikkia. Seuraaminen onnistui joko yläkaiteilta katsoen, tai montun kahvilasta seuraten.

Yleensä ihmiset on valmiita kuvattaviksi. Lähes jokaisesta meistä löytyy pikkuriikkinen esiintyjää. Kun lähestyy kuvattavaa selkeästi ja salailematta kameransa kanssa, on moni kiinnostunut. Hänet on huomattu, ja tuo pieni huomio tuo selvästi hyvää mieltä. Tuon parin päivän aikana sain vain yhden pitkäkestoisen silmästä silmään paparazzi-mulkaisun. Hyvin harvoilla on tiukka mielipide julkisesta kuvaamisesta, ja vaikka julkisella paikalla kuvaus on pääosin sallittua, jokaisen omaa mielipidettä on tietysti syytä kunnioittaa hänen kohdallaan.

Paikalliset isännät ottivat poseerausasennon nähdessään kamerani. Mikäli mahdollista, kohtelias pikainen kuvauslupa (pienen matkan päästä varsinkin terassinomaiselle alueelle) pyydetään nostamalla kamera reilusti ilmaan, osoittaen kameraansa, samalla hyväksyntää ilmehtien. Jos kieltävää ilmettä tai pään puhdistusta ei näy, lupa on saatu. Tosin, astetta luonnollisempi tulos saavutetaan monesti, mikäli uskaltaudutaan juttusille kuvattavan kanssa (vertaa: tämän sivun viimeinen poseerauskuva). Joka tapauksessa, tässä kuvassa pääosissa olevat miehet jäävät kuvaa tarkemmin tutkien osittain sivuosaan.

Black and white (or is it red?), Hare krishna-joukko kulki Oxford street:in kauppakadulla vaihtelevalla kokoonpanolla aamusta iltaan, iloisesti päästä päähän, haare, haare.
     

London Eye, ihan komeet maisemat jonkinmoisen jonotuksen jälkeen. British Airways omistanee suuren osan tuosta maailmanpyörästä, puolen tunnin lennoksi tuota kutsuvatkin, book your flight.
  

Just Go
  

London Zoo, hyvinkin tavanomainen eläintarha, kirahvitalli jäi mieleen päällimmäiseksi.
  

Oxford street