|
Mikä maa, mikä
valuutta? Hetkonen, henkselien paukutus kuuluu kilometrien päähän.
No,
silti nää eri turistilomakohteet rupee näyttään väkisinkin jonniinlailla
samanlaisilta. Siinä hiekkarannan _ytimessä_ kiiltäväksi puhdistettuja
turistialueita vartioineen, tuosta vähän sivuun keskiluokan kauppapaikkoja ja
kauimpina heikoimmin toimeen tulevien asuinalueita. Tosin täällä
Mauritiuksella elintaso on päässyt vähän kehittymään. Pääteitä
kulkiessaan näkee vain satunnaisesti ja joillain rakentamattomilla tonteilla aaltopeltiasumuksia.
Turismi on kai osaltaan ollut länsimaistamassa asukkaita ja nostamassa saarivaltion elintasoa.
Pala vanhaa kulttuuria katoaa helposti siinä samalla. Ihan siistinä pitävät
tätä intian valtameren helmeä, kaikkialla ylimääräiset roskat näytetään keräävän säännöllisin väliajoin pois.
Itärannikon
virtaviivaisempi Poste Lafayette
Sukulaissielu
Mitäpä muuta, kuin saarta
kierteleen, ja ulos vääristyneestä _ytimestä_. Ajan kanssa
matkustaessa myös bussilla pääsee
hyvinki joka paikkaan. Pohjoisosista pääkaupunki Port Louisin kautta
saaren eteläosiin ja päinvastoin. Port Louisista pohjoiseen päin lähtevien bussien asema on ihan siinä
kaupunkia halkovan leveemmän tien varrella,
keskellä kaupunkia. Etelään kulkevat bussit lähtee eri bussiasemalta, ja toi
sijaitsee modernimman "pilvenpiirtäjä"keskustan vieressä, heti
kohta eteläpuolella. Noiden bussiasemien väliin jää patikointia vain kilometrin
verran. Port Louisin
sataman ja kaupungin läpi halkovan päätien meren puoleiselle kapealle
kaistaleelle oli noussut ihan hienoja kauppapaikkoja (länsimaisempi waterfront-alue). Merkkituotteita myivät
tuolla. Kai noi laatutuotteita oli, kuka noista ottaa selvän? Kestävyys taitaakin
selvitä vasta kunnollisen pesun jälkeen kotona? Päätien alittava
jalankulkijoiden alikulkusilta yhdisti noi shoppauspaikat vanhempaan ja
mielenkiintoisempaan kaupunginosaan. Eli sen vanhemman ja ajan patinoiman keskustan kaduilla kun käveltiin (shoppailijalle "basaaria" sun muuta
pirattitavaraa), joku paikallinen asukas vinkkasi pahimmassa ruuhkassa, jotta
voisin siirtää takapuolella roikkuvan reppuni etupuolelle. Siis taas kerran
ruuhkissa vois kulkea vähän valppaammin, mutta heti kun eteenpäin
tallustaessa rupee löytyyn tilaa, kantsii löysätä pipoa.
Kaupunkia ympäröi vihreyttä hohkaavat vuoret, joiden suojissa lymyili tuo
hyvinki eksoottinen vanhempi kaupunginosa, joka ihan houkutteli katteleen läpi
katujaan. Uudempi, kovalla rahalla viilattu keskusbulevardi
"pilvenpiirtäjineen" loi rajun kontrastin naapurikortteleiden vanhemmille kauppakujille ja katukaupustelijoille.
Bussit näytti kulkevan siis hyvinki
loogisesti ja halvalla (esim: 0,5 euroa/persoona Trou aux Bischestä
pääkaupunkiin). Turistialueelta varatut taksit veloitti luonnollisestikin
reilummin, 50 euroa päiväreissusta. Sesonkina pyysivät muutaman latin enempi.
Monet taksikuskit tuntuivat miettineen valmiiksi pitemmät kokopäiväkierroksensa ja
selvitykset palveluistaan. Samalla olivat olevinaan oppaita, kasvitieteilijöitä,
turvamiehiä... Jos heidän mielestään erehdyit matkustaan bussilla, valistivat
mieluusti polluutionista, kylien välisistä monista vaihdoista (joka ei pidä
paikkaansa sillä saaren bussiverkosto on oikeesti toimiva). Taksit vie täälläkin
kierroksillaan turistit mieluusti vaikkapa Port Lousin eteläpuolella
sijaitsevien Florealin ja Curepipen tehtaanmyymälöihin, provikan toivossa. Jos päätti vuokrata oman
auton, skootterin tai polkupyörän; tarkkuutta. Täällä autoilevat näytti
kunnioittavan varsinkin jalankulkijaa ihan eri tavalla kuin vaikkapa Vietnamissa
tai Kambodzassa. Pienempi eläin tai kulkuneuvo tuntui väistävän Mauritiuksella ihan aina.
Sovin taksikuskin kanssa
"räätälöidyn" itärannikon kierroksen (räätälöinti tuo aina muutaman rupian
lisätienestin, ja ehkäpä lisää näköaloja). Trou Aux Bischestä saaren läpi itäisen Riviera to Rempartin -
Centre the Flacq:n - Trou Déau Douce:n (hep, tuolta lähtee paatit Ile Aux
Cerffs:in saarelle) kautta itäistä rantatietä pitkin pikkuhiljaa etelän Mahebourgiin.
Valitulla reitillä, ja ihan pohjoisemmassa idässä tuli eteen hiekkarantoja (vaikkapa
Poste Lafayette), mutta enempi etelää kohti lähestyttäessä kahlattiin
kivikkoisemmassa rannassa. Centre de Flacq, mielenkiintoinen iso kylä,
jonka katuja kävellessä ei sattunu tuleen vastaan ainoatakaan turistia. Kylän bussiaseman
vierestä löytyi hätäiseen katettu markkinapaikka, lähellään muuan kauppakuja ja
jonkin matkan päässä vihannestori. Kortteleiden liikkeet oli kasanneet
myyntipöydilleen hyvinki samanmoista pintamuotia, kuin mitä Rovaniemen
markkinoilla tänä päivänä myydään. Nuorisolla päällänsä kohta samoja
releitä, kuin mitä musiikkikanavilta oomme saaneet pitkin syksyä seurailla. Tää taksikuski tuntui
myös ihan
kohtalaiselta matkaoppaalta. Autossa mukanaan hänellä oli mystisten tarinoiden
hindu-opaskirja ja muutakin saarta kartoittavaa kuva- kirjallisuutta. Kertoili maansa kreoli- ja hinduperinteistä omalta kantiltaan,
elämästään saarella. Hyvinki länsimaisilta noi jutut monilta osin silti kuulosti.
No, jätti kertomatta sokeriruokopelloilla tai tekstiilitehtaassa työskentelevistä
maamiehistään. Vei mut
myös maisteleen paikallisen maitokioskin edustalle
kylmää ja paksua maitojuomaa, johon oli sekotettu ainakin vaniljaa, pehmeitä ja pieniä
hedelmänpalasia ja jotain muuta eksoottisen makoisaa vivahdetta (omalaatuinen
lassi). Suosittu
paikka, siitä kioskin kylmästä maitotonkasta noita lasillisia tilaili moni
muukin ohi mennessään. Itärannikolla tie meni monin paikoin hyvinki rantaviivaa pitkin, puhkaisten
rannan kyliä
ja aina välillä muutamia puita tai
puurivistöjä jäi kapee kaistale tien ja meren väliin. Myös sisämaahan oli selvästi
aikoinaan istutettu puita reunustamaan ja viilentämään
sokeriruokopeltoja halkovia suorempia tieosuuksia.
Pari temppeliä kantsii aina katella
(toinen noista oli ihan meriveden
ympäröimä;
poste de flacqin lähellä meren rannassa). Maheburgin keskusta oli myös ihan
mielenkiintoinen paikka,
matalaan rakennettua ja värikästä korttelia.
Meren rantaan
oli rakennettu pientä puistoa ja kävelybulevardia, jossa paikalliset
kyläläiset viettivät aikaansa. Joukkoon oli eksynyt myös jää-telömyyjä.
Grand Port:in
hujakoilla (siis kaakkoisrannikolla)
Tyypillistä
kaakkoisrantaa
Poste Lafayette,
monilla rannoilla paikalliset viettivät vapaapäiviänsä retkeillen teltoissa tai
pressusta viritetyn katoksen alla. Ohessa riippukeinumaisemat.
Sisämaassa
Etelän taksikierroksella tuli
vastaan ihan mielenkiintoisimpana Trou Aux Cerf, pieni kukkula saaren
keskivaiheilla. Hyvinki vanha tulivuori, jonka ympärille oli ilmestynyt nykyaikaisempia
taajamia ja asuinalueita. Tuon kukkulan vehree kraateri
suli keskeltä alas pohjille. Paremman mielikuvituksen kanssa varustettuna vois nähdä sydänkuviota
siellä pohjalla. Ok, jatkossa tuli vastaan myös hindu-temppeli (Grand
Bassin), jättimäinen hindupatsas, Shiva, tervehtii tiellä
hetkeä aiemmin. Matkalla pujoteltiin myös lounais-osissa kiemurtelevaa
vuoristotietä,
ohitettiin vesiputousta ja sen seitsemän värin kuuluisaa maastoa. On tää
ihan vaihtelevan monimuotoinen saari.
Näkymiä Trou Aux
Cerf:iltä
Etelän
tärkeimmällä temppelialueella (Grand Bassin); uhrilahja pyhän veden äärellä.
Chamarelin
vesiputous
Chamarelin 7
värin maastoa
Trou Aux Biches:ssä (lausutaan
bussikuskille tai rahastajalle pelkästään "trobis", jotta
ymmärtävät) koralliriutta oli ihan lähellä komeeta rantaa, joten snorklaajan
akvaario oli vain muutaman polkaisun päässä. Erimuotoista kalaa,
monivärisiä kalapareja sun muita kalaparvia. Musta-valkoisen seepran värein
varustettu kalaparvi tuli katteleen aina ihan ensimäisenä, jotta kuka
täällä taas päästelee kuplia.
"Trobis"sin
ja Grand Baye:n välimaastossa
Jos "Trobis":sistä
jatkoi kymmenisen kilsaa saaren pohjoiskärkeen, löytyi Grand Baye. Grand Baye:n
suuri laguuni näytti hyvinki tyypilliseltä biletys, shoppaus ja lännen leffojen
rahanvaihtopaikalta. Muutaman kerran poikettiin tuolla päiväseltään, joten
vähän on vaikee keksiä syvällisempää sanottavaa... Myös pohjoisesta
löytyi hienoja hiekkarantoja, noita oli taas
siunaantunu useita peräkkäin
(Azur,
Malheureaux,...) Valitse "Trobis"sin
poliisiaseman läheltä bussi "Malheureaux", "St Francois"
tai vielä vähän kauemmas vievä
bussi "95 St Antoine".
Azurin
hujakoilla
Kurssiromahdus
Starfish
Viimeinen
leposija
Pamplemousse, bussimatkan
päässä Trobissistä löytyi puiden varjostama kasvitieteellinen luonnonpuisto.
Erimoisia kasveja siis löytyi
vieretysten ja kompaktimmassa
paketissa, kuin ihan erikseen noita lähtis vapaalta preerialta bongaileen. No,
silti ihan laaja alue, noi botanical gardenit on
kohtalaisen viileitä paikkoja jopa keskipäivän paahteessakin.
Delfiinireissu;
varhain
aamusella matkusteltiin lounaassa sijaitsevaan Flick en Flackiin,
josta heti ja välittömästi useemmat veneet tavoittelivat vähän
syvemmällä viihtyviä, ja ajoittain pintaa puskevia delfiinejä.
Joka aamu noi parvet kuulemma tuonne rannan tuntumaan ilmestyvät
ihmettelemään turisteja. Vaikkakin
ihan verkkaiseen tahtiin noi delfiiniparvet liikuskeli, haettiin sopivaa
tapaamispaikkaa veneellä, nopeeta stoppia, ja käskystä liukkaasti laidan
yli veteen... Snorklaajan kuului katsella heti alas meren pohjille... Tuurilla pääsi
hyvinki lähelle delfiiniparvea ja noi delfiinit rupes kierteleen eri
venekuntien ympärillä. Keskenään ääntelevien delfiinien kadottua taas takas
veneeseen, ja venekunnat uuteen paikkaan... jossa sama näytelmä toistui. No,
jossain vaiheessa noita venekuntia oli vierekkäin ihan ruuhkaksi asti. Ok, samaisella reissulla snorklattiin, paistateltiin ja
aterioitiin Benitiers saarella.
Benitiers
-
-
-
Jos muistelen vuotta yks tai
kaks, aloin kirjoitella näille sivuille matkakohteitani "eläkepäiviäni
varten". Niin kuin nuo nyt ilman kirjaamista pyyhkiytyisivät pois
mielestä? No, jotain tietysti aina pyyhkiytyy, mutta tärkeimmät jää
varmasti mieleen. Hetkonen, vähintäänkin alitajuntaan. Siellä alitajunnassa
ne muhivat, ja purkautuvat väritettyinä, spontaaneina käyttäytymismalleina
ulos erilaisissa sosiaalisissa kanssakäyntitilanteissa. Rupeeko sitä mukamas elään enempi ja enempi ujostelematta hetkessä, luottaan intuitioon...
Kuten
muotia on, ei matkusta menneessä, ei tulevassa, vaan kulloisessakin hetkessä?
Matkoilla tulee joskus vastaan jonkinlaisia
matkakohteiden keräilijöitä? Mikäpä siinä, luettelointia ja arkistointia.
Mikä kortti sulta puuttuu? Pitääkö kohteessa olla yötä, jotta postimerkki
on kerätty? Niin kuin palapelin paloja kasatessa, kun kaikki
palat olis kerätty paikoilleen, koko palapelin kuva jotenkin selkenisi? No, tuo
taitaakin mennä siten, jotta mitä enemmän keskittyy kerrallaan siihen yhteen
palaseen, ei tartte ees nähdä sitä koko palapelin valmista, kaksulotteista kuvaa. Syventymällä kerrallaan
aikansa yhteen palaseen taitaa
löytää helpommin kolmiulotteisuutta. Josko kohta neliulotteista
aikajatkumoa, viereisen
palan yhtäläisyyttä ja viisiulotteista vääristymää siihen käsillä olevaan omaan palaseensa.
Tasapainoilua maa, vesi, tuli, ilma tai avaruusvaiheessa. Tää
teksti taitaa mennä jo kohta ufoiluksi? No,
haitanneeko tuo, on luonnollisestikin vaan hiljennettävä vauhtia reippaasti,
jotta näkis ja tuntis enemmän, mutta voiko yhteen paikkaan silti pysähtyä
vuosiksi tai vuosikymmeniksi?
Ah, ihanaa paatosta. Maallisen
rikastumisen "salaisuus" on ihmisten eriarvoisuus, no, onneksi henkisempi
rikastuminen ei oo samalla tavalla riippuvainen vaikkapa kastista, asemasta
korruptioportaassa, suosivista sukulaisista tai pyrkyryydestä. Pohdiskelemaan
innostavat uskonnotkin hakee koko ajan erilaisia suuntauksia, valitse niistä
inhimillisin tai kehitä itsellesi sopiva filosofia. Jos jossain vaiheessa tuntuu löytyvän tasapaino, punnitse
uudelleen. Muutamia
palapelin palasia on siis aina kerättävä, mutta ei koskaan liikaa. Kieltämättä joitain palasia
on tullut joskus
kerättyä turhassa kiireessä, vapaa-aika on mukamas kortilla. Hetkonen,
mikä vapaa-aika? Jotkut onnekkaat kertovat valinneensa vain yhdeltä harrastukselta
tai jatketulta vapaa-ajalta
tuntuvan unelma-ammatin? Meillä
länsimaissa puuhastelevilla on halutessaan hyvät mahdollisuudet valita (tai
vaihtaa) joku muukin, kuin
tylsä
seitsemän päiväinen liukuhihna-työviikko.
-
Kysele joskus valokuvausta
harrastavalta ystävältäsi, moniko kuvaaja pitää hymyilevästä
ihmisestä kuvassa? Hymy taitaa olla liian helposti kuvattavissa? Kaikki huomio
kiinnittyy helposti hymyyn, miten käy kuvan tarinan? Mitä kuvan tausta jättää kertomatta? Hymyilevä peilikuva
näppärää ansaa virittävästä kuvaajasta? Hymyn taakse voidaan myös
piiloutua. Antaako hymy väärän tai turhan
positiivisen kuvan? Vai houkutteleeko matkustamaan ja tarkistamaan tilanne? Ainakin viesti on erilainen kuin
kuva nälänhädän lapsesta
Afrikassa, joka pyrkii vaikuttamaan vastakkaisella keinolla, hyökkäävästi.
Tehokasta, mutta liekö liiankin tehokasta, meneekö korkeelta arjen ohi
ja jää vaikuttamatta? No, ihmiset on tietysti ystävällisiä joka paikassa,
jos lähestyt heitä avoimesti ja vilpittömästi.
Hindutemppelin
seinäkuvitusta
Mauritiuksen parin tähden
hotellit riittää hyvinki standardiperheen tarpeisiin. Kahden viikon
pakettimatkoissa hintahaitari on laaja, 1000-4000 latia per putkonen. Se
meidän kahden tähden tapaus oli oikeen mainio, siisti, tilava ja varustettu
viihtyisällä parvekkeella. Varattiin siis talveksi pakettimatkaa hyvissä
ajoin jo kesällä. No, kahta kuukautta ennen lähtöhetkeä pötkähti
pakettimatkafirmalta meiliä tyyliin; lisäpalveluita tarjolla, myös
lentokoneen istumapaikat olis varattavissa ensi yöstä klo. 01.00 alkaen
(pienellä lisämaksulla). Ei
jummi, pitäiskö noita parhaita paikkoja nyt jäädä jo ihan päivystämään
yömyöhällä? Jos en pistä herätyskelloa yöksi soimaan, kuiskaavatko
kuukauden päästä lisä-maililla; "vielä ruumapaikkoja vapaana", parhaat paikat kun
vietiin jo käsistä (yks puuj-zouk aina
tarvitaan). Ja sitten
siellä kohteessa kilpajuoksua parhaasta huoneesta, parhaan uima-altaan
viereltä. Jokaisella pakettimatkalla tuntuu olevan mukana siinä samaisessa hotellissa
edellisinä vuosina lomailleita matkailijoita. Jotkut heistä ovat rankanneet
eri huoneistot ja pyrkivät tsekkausvaiheessa respatiskille ensimmäisinä, vaihtamaan huonettaan
parempaan, no, harrastuksensa kullakin. Kannattaa hyödyntää jo
lähtöhetkillä turistiparan matkakuumetta, tarjota kohtuuhintaisia premium-
tai maximum- lisäpalveluja, lentokoneen shampanja-ateriaa, lisää jalkatilaa, hierontaa, tsemppausta, taustamusiikin
säestämää tuote-esittelyä matkan ensi metreiltä, Seutulasta lähtien. Markkinatalous kukoistaa, mutta
silti kai kannattais matkansa jälkeen hetki pohtia, mitä
lomasta jäi käteen? Jäikö uusia makuja tai tuoksuja, viidakon ääniä,
hotellin logolla varustettu pyyhe, rusketusraitoja, keventyneitä ennakkoluuloja, tarttuiko mukaan nöyrää
rohkeutta? Muuttuiko yksikään pinttynyt mielipide? Tuntuuko länsimainen,
suorituspainotteinen elämäntyyli vieläkin ainoolta oikeelta?
-
- -c-
tammikuussa, 2009 - Hotjussi@hotmail.com
|
