Mistä varat matkaa varten? Höh, normaalille palkansaajalle tuo on pelkkä valintakysymys. Jollekulle on tärkeää omakotitalo, mulle ei. Jos asustelee pääkaupunkiseudulla, pelkkä auton myynti ja siirtyminen julkisiin kulkuvälineisiin kerää hyvinki yhden kaukomatkan hillot vuodessa. Ja mikä parasta, ei tartte kohottaa verenpainettaan jokapäiväisissä ruuhkissa.

Tähän kerään omaa mieltäni kiehtovia valokuvia, ja nuo valinnat tulevat ihan varmasti myös vaihtumaan ajan mittaan. No, täytynee myöntää, jotta en todellakaan ole mikään oikee valokuvaaja. Kuvien näppäily tuntuu mukavimmalta ilman suurempia paineita, pikkuhiljaa kehittyvänä harrastuksena.

Tää on hauska. Hetkeä aiemmin kuvatut, vähän jännittyneemmät ilmeet on tässä jo melkeen kaikonneet (aina kannattaa jatkaa kuvaamista myös potrettien ottamisen jälkeenkin). Kuvasta löytyy reippaasti pysty- ja vaakalinjoja. Päiden kohdilta, aidan takaa kurkistelee baanaaninruokoja, ihan taaimpana kaatumista estää putkikaiteet. Eurooppalaista ja perinteisempää pukeutumistyyliä. Ensimmäisenä kulkeva neito etenee papyrus-piirustuksista tutussa 180 asteen kävelyasennossa. Johdattelevana värinä: punainen. Hyvinki hauska kohtaaminen jonkun pienen kylän päätiellä.

Jonossa palavaa kiveä, tulikiven katkua. Käyrien rankojen raameissa tumma hahmo. Kuka hänet on palkannut? Kuka häntä ohjaa? "Se vippaa vieraan sydämen ja näin petkutus alkaa". Houkutus on suuri, harsoisen teräksen. "Kun se laulaa on ääni kultaa, mutta sanat pyövelin".

"Kun sun aivosi pysähtyy, jäät yksin sydämesi kanssa. Joko pelottaa, hei joko pelottaa, et pysty mitään salaamaan."
Jep, turhaa pelkoa. Usein ulkonäkö pettää, lyhyen tarkastelun jälkeen tarina saattaa kääntyä jopa päinvastaiseksi. Riisu koreat edustusvaatteesi ja tervehdi pelkojasi. Mielten sopukoissa piileskelevä kuoleman pelko tai saavutetun aseman menettämisen pelko ohjaa ihan liikaa. Kun noita saa lievennettyä, elämä rupee sykkiin ja homman mielekkyys kasvaa.

Lainaukset: Hassisen kone           

     - Etualalla nukkuva koira, taustalla korjataan kulkuneuvoa. Koira on väsynyt katseleen pitkään venynyttä remonttia.
     - Etualalla pyörtynyt koira, taustalla leikataan väärää potilasta.
     - Etualalla kuollut koira joka jäi mönkijän alle, taisi rikkoa alle jäädessään taka-ripustusta? Betoniurat osoittavat kulkusuunnan.
     - Etualalla nukkuva koira, jota etukulman kosteat ruohot tavoittelevat. Taustalla viritetään mönkijää.
     Innostaa teknis-humaanina kuvana, diakonaalista lisäpotkua (linjoja ja kohdetta kuvan kulmasta vastakkaiseen kulmaan).

Tästä kuvasta tulee oma nuoruus mieleen. Kaikkee kuuluu kokeilla, ja varsinkin ilman lupaa. Saattaa olla, jotta kuvan kavereilla on vanhempien lupa veneiden kokeiluun, ehkäpä jo ennalta määrätyn ammatin harjoitteluun? Mää en ois saanu alleni samassa iässä venettä ihan noin helposti, länsimainen varovaisuus maistuu joskus pihlajanmarjoilta. Joka tapauksessa, kantapään kautta monet asiat on yleensä opiskeltava. Styroksista ja ylijäämä laudoista sellaisia kelluvia lauttoja joskus salaa väsäiltiin, kunnes ikää karttui sen verran, jotta isäukko heltisi lainaamaan venettään.

Tämä kuva olisi saattanut jopa parantua taitavasti käytetyllä täytesalamalla. No, salamaa ei oo tullut vieläkään hankituksi, ja se kameran päältä ponnahtava pikkusalama tuntuu liian raa'alta, vaikka tuon säätäis kuinka pienelle. Auringonpilkkuja on osunut ihan mukavasti munkkien aurinkovarjoihin, ja digikuvan tummimmista sävyistä on kaivettavissa kuvankäsittelyohjelmalla aina jotain. Tykkään, jotta tästä kuvasta ilmenee osa Phnom Penhin kaupungin luonnetta. Etualan uudemman ajan kivetyksistä taustan katuun, kurottautuviin puunoksiin ja vastapäiseen taloon. Kuvassa katutason liikehuoneiston kauppiaan tytär jakaa päivittäisiä almuja, tavoitteena parempi seuraava elämä ja joissain vaiheessa jopa nirvana. Juu, tottakai tämän kuvanoton jälkeen itsekin jaoin munkeille almuja ja sain siunauksen.

Epäilys. Kameransa kanssa kulkevaa turistia kuuluu aina vähän epäillä, "minkä takia haluaisit kuvata juuri minua?" "You are looking like very interesting", "Ok, mikäpä siinä sitten". Kuvauksellinen kaveri, taustalle sattunut vastasuuntaan liikkuva mopokuski sekottaa pakkaa lisää. Jo vain, tässäkin hyvin pienelle säädetyllä täytesalamalla olisi kieltämättä saattanut saada irtoilemaan lisää värejä. Mutta joka tapauksessa, linjakas kuva palauttaa pienenä palasena aiemmin koettua matkaa värikkäästi mieleen. Toisaalta, liian innokas kuvaaminen saattaa myös syödä osia matkakokemuksista. Varsinkin jotain paikallista esitystä kuvatessaan huomaa jälkikäteen helposti, jotta kameran kanssa heiluminen heikensi esityksen juonenkulun seuraamista, aukkojen ja valotusaikojen miettiminen vei osan huomiosta. Tasapainoilua harrastuksen ja uuden kulttuurin omaksumisen välillä.

Pienen kaupungin toritunnelmaa, kauppiaiden arkea. Keskipäivän kova valo on jollain tavalla hallinnassa, vanhemman rouvan hattu suodattaa valoa kohtuullisen hyvin. Kameran maanläheinen kuvakulma sai taustalla näkyvän neidin yllättymään mukavasti.  

Tää kuvastaa mielestäni hyvin ystävällisen suurkaupungin tunnelmaa. Laajakulma vääristää aika hauskalla tavalla varsinkin kuvan reunoilla. Punainen vaate vasemmassa yläkulmassa saattaa vähän syödä imua, mutta mielestäni tasapainottaa oikeelta tulevaa kävelijää ja vaihtelevaa kaupunkimaisemaa.

Tässä edetään tuntemattomaan paikkaan. Keskisommittelu tuntuu toimivalta, taivaan pilkistäminen antaa edessä näkymättömälle joelle suuntaa ja yläosan lehdet kehystää kuvaa. Poikittainen mela kuvastaa hidasta etenemistä ja palmunlehtien varjot veneen kannella luo tunnelmaa.

Näköalapaikalla, parinkymmenen metrin pudotus rantaan luo pientä harhaa. Hetkeä aiemmin kameran edessä kuvattavana ollut rouva lähtee juuri liikkeelle, viimeinen vilkaisu maisemakuvaajan kameralle.

Postin kulkua pienessä kylässä, jalokivikauppiaan tyttärelle saapui juuri kirje. Tästä kuvasta välittyy vanhanaikaisen postimiehen mielekkyys, ii-mailien kosketuspinta jää helposti jälkeen. Kellonajoista huolimatta koko kylä tuntee kaverin reitin. Seurasimme häntä pari korttelia, melkein kaikki poikkesivat etu-ovellansa vaihtamassa pari sanaa.

Tästä tykkään, vaikka oikee alakulma on pahasti puhki. Jalankulkijoiden takaa tuleva vastavalo luo oman tunnelmansa leppoisaan kuvaan. Venetsian katujen perhepäiväfiilinki välittyy tästä mielestäni kohtalaisen mukavasti. Kuva saattaa testata myös katsojan ennakkoluuloja ja -asenteita? Oikeessa yläkulmassa viipottava vihree markiisin pala ei oo osunut kuvaan vahingossa.

Ihan kuvaamisen alkutaipaleella tulee mainiosti toimeen halvemmallakin kameralla. Hyvän kameran automaateilla, program-asennoilla (ilman sitä ponnahtavaa pikkusalamaa) saa ihan mukavaa jälkeä aikaiseksi. Jos säätelee kameraansa käsin, monta kertaa ainakin mulla tulee huomattua jälkikäteen, jotta se edellinen asetus unohtui päälle, ja sen seuraavan kuvan valotus meni ainakin tuon edellisen säädön verran pieleen.

Kun vähän harjaantuu, voi ruveta kuvaamaan vaikkapa aukon esivalinnan avustamana, itse käytänkin yleensä juuri tuota tapaa. Valitsen siis aukkoa (periaatteessa siis säädän syväterävyyttä), ja kamera valitsee valotusajan. Samaan aikaan kuuluis tarkastella myös sitä kameran valitsemaa valotusaikaa, jottei kuva tärähtelis, tai kuvassa näkyvän liikkeen sais tarvittaessa pysäytettyä. Jos vielä harjaantuis, vois käyttää pelkästään kameran manuaalisäätöjä, mutta tuonne mulla on vielä pitkä matka.

Josko mentäis taas välillä niihin mielikuviin. Nää tässä alla valitut kuvat on otettu sellaisella vanhemmalla digikameralla. Ihan mukavia kuvia tuollakin sai otettua, mutta tuo oli jo tehtaalta tullessaan valmistettu ottamaan syväteräviä kuvia (pieni kenno, eli zoom:in todellinen polttoväli oli kohtalaisen pieni, 7mm-50mm, vastaavuus kinokoossa 28-200mm). No, pieni puute, mutta harrastuksen edetessä tuo pieni puute vaan alkaa vaivaamaan.

Ihmiskuvaukseen liittyy aina mukavaa mielenkiintoa, tapaamisia. Jotkut kuvattavat on jo valmiiksi virittäytyneessä tilassa, jos ovat nähneet sinut hortoilemassa riittävän ajoissa kamerasi kanssa. Riippuu kyllä kovin kuvattavasta persoonasta, mutta useimmat ovat parhaimmillaan joko hitusen yllätettyinä tai sitten vaatisivat pitemmän aikaa tottuakseen kameramiehen läsnäoloon. Kuvauslupaa on tietysti aina tiedusteltava. Yhteisen kielen puuttuessa vaikkapa sitten eleillä, osoittaen samalla kameraansa. Siinä sihtaillessaan voi myös päästää suustaan paikallista lausahdusta ja painaa perään liipaisinta.

Valokuvaukseen liittyy joitain katselua ja silmää varten hyväksi havaittuja "sääntöjä". Oheisessa kuvassa on rikottu aika montaa sääntöä. Ihmisten päiden takaa ei sais lähteä häiritseviä linjoja. Tässä kuvassa päistä kasvaa tuuletintolppaa ja pressukaton saumaa. Ihmisen niveliä ei saisi rajata poikki (polvet, kyynärpää, jne...). Tässä on katkaistu pari ihmistä raa'asti kaulasta. Katseelle ja menosuuntaan pitäis jättää kuvaan tilaa, kuvassa liitävällä linnulla tuota tilaa ei oo turhan paljoa edessäpäin. Kultaisista leikkauksista (kuvan kolmasosien leikkausjanat) ei tunnu löytyvän yhtä selvää kohdetta. Suora katsekontakti puuttuu. Kuva taitaa olla lisäksi vielä vähän alivalottunut. Silti tykkään tästä kuvasta kovin. Kiinnostavuus liittynee osin myös siihen tilanteeseen. Tuossa lintunäytöksessä pääareenan lintujen lisäksi monia kiitäjiä vapautettiin yllättäen katsojajoukon takaa. Monet katselijat olivatkin noista välillä vähän hämillään.

Muslimiperhe tutustuu tässä pelikaaniin. Näytöksen alkamista oottelevan yleisön joukkoon eksynyt pelikaani tarkkailee tässä kylläkin enempi tuota reppua, ja repun avointa vetoketjua. Nokkimiskuvaa en kerennyt ottamaan, mutta pelikaanin armoton herkkupalojen himo selvinnee myös tästä kuvasta.

Eihän siitä mihinkään pääse, jotta kuvassa hymyilevä lapsijoukko saa myös katsojan hymyilemään, vaikka tässäkään kuvassa tuota taustaa ei oo saatu himmennettyä (pienempää tarkennusetäisyyttä, pitempää polttoväliä tai kameran suurempaa aukkoa hyväksi käyttäen).

Hedelmien osto on tarkkaa puuhaa, varsinkin jos nuo sattuvat olemaan tarjouksessa. Kypsyysasteesta on päästävä selvyyteen. Joku vois sanoa jotta tämän kuvan tausta on puhkipalanut. Näin onkin, kameran dynamiikka ei oo yhtä hyvä kuin silmän (ihmissilmän "dynamiikka": 15 aukkoa, negafilmi: 8-10 aukkoa, digijärkkäri: 6-7 aukkoa, digipokkari: 5 aukkoa).

Siis mikäli mahdollista, kameran kanssa kuuluiskin olla liikenteessä varsinkin auringonnousun ja/tai -laskun aikoihin. Tuolloin napataan parhaat kuvat. Keskipäivän suorassa auringonpaisteessa kun tuota valoa tuntuu monesti olevan vähä liikaakin tarjolla, kameroiden dynamiikka ei yksinkertaisesti riitä.