Tottahan toki, kuuman kosteessa ilmassa leijailee sellaisia väreileviä havahtumisen merkkejä, oma asuntolaina on aina tärkee, eikä perheen tai suvun pärjäämistä oo tarkoituskaan kyseenalaistaa. Tarkoitus onkin havaita omien juurtuneiden ajatusten ja tunteiden lamauttava vaikutus, oravanpyörän polttoaine. Turhaa kiintymisen tarvetta tuttuun rutiiniin ja liioiteltua epävakauden pelkoa. Kun maailmalla tapahtuu joku katastrofi, heti ensimmäisenä otetaan esille, jotta menikö suomalaisia? Ja montako? Mistä tuo kertoo? Juhannuksen jälkeen sitte samat otsikot.

Hörinää? Taisit ymmärtää väärin, täällä paikan päällä tapaa muutakin, kuin keltaisen lehdistön värjäämiä kliseenomaisia Goa-pössyttely-stereotypioita. Kohtaamiset tulvii peittelemätöntä ihmismielen alkulähdettä. Oli perimmäinen tarkoitus mikä tahansa, sää pystyt itte vaikuttaan lopputulokseen ihan täysin. Sun piilevät pelkos (ja henkinen laiskuus) on ainoostaan esteenä. Kehitysmaissa yksinään matkustavalle mieshenkilölle tullaan kauppaamaan mm. naisseuraa (leidi boom boom), miesseuraa, lapsiseuraa, huumeita, jalokiviä,... ja monia muita tarpeettomia juttuja. Monesti kauppiaan ahdinko onkin suuri, älä silti kyynisty, vaan sulattele kovaa sydäntäsi, pysähdy hetkeksi pohtiin juuri ohi kiitänyttä tilannetta. Osta joskus rantakauppiailta jotain, he ovat siellä rannalla myymässä eivätkä kerjäämässä. Varsinkin hedelmät on makoisia. Taksikuskit keksii joskus pieniä kepposia. Jos rupeevat selkeessä lentokenttäsiirtymässä ajeleen kiertoreittejä ja puheleen useita puheluita ajon aikana, pyydät vaan viileesti meneen kohteeseen, ja muistutat tipeistä (käytä pääsiirtymissä mieluiten "prepaid"taksia tai hotellista tilattua/hotellisi edustalla päivystävää taksia). Meet aina sen käsissä olevan hetken mukaan, ja miltä tuntuu, ja mitä vaistos sanoo juuri nyt. Myötäkarvaan puhumalla myös sinä saat kännettyä kaupan kulun tai huomaamattoman lampaan viennin suuntaa.

Isommissa kaupungeissa erilaiset ukotuskonstit on monenmoiset. Sinisilmäisiä vaan vähän koetellaan, ei sen kummempaa. Meet taaskin vaan vaistojes mukaan. Älä suotta kuumota, mutta jos herätyskellot rupee kilkutteleen, pysyttelet hetken aukeilla paikoilla joissa on muitakin paikallisia ihmisiä liikenteessä, ja jatkat taas hetken kuluttua normaaliin, uteliaaseen tyyliin tutkimusmatkaasi. Yöllä liikutaan pelkästään paikoissa, joissa on muitakin ihmisiä liikenteessä. Älä koskaan tunnusta suoraan kellekään, jotta oot ihan yksin liikenteessä. Aina sulla on pari kaveria, joita meet jossain vaiheessa tapaamaan. Ja yksinään matkustelevahan törmää väkisinkin toisiin samanmoisiin, uteliaisiin, uuden maan asioista kiinnostuneisiin, siinä mitään. Älä kerro hotellihuoneesi numeroa heppoisin perustein (outoja tulkintoja), mutta tutustu silti kaikkiin vastaan tuleviin ihmisiin avoimin mielin. Haastattele, vitsaile, ole reilu ja koita olla tasavertainen (vaikka tuo tasavertaisuus on lompakkos kans kulkiessa aika vaikeeta) maan uskonnolliset ja kulttuuriset tavat huomioiden.

Intiassa tulee vastaan mitä kummallisempia tilanteita, ei riitä jotta tuo värikäs kulttuuri luo noita, myös länsimaiset turistit värittävät osiltaan. Goan suosituilla rannoilla samsoniittituristi voi joutua mukaan reality-näytelmään, jonka käsikirjoituksessa on mukana myös länsimaisia reppumatkailijoita (lihavampi lompsainen heräilee jo kohta robinhood jekutuksen keskeltä). Toukokuussa myös venäläiset pakettimatkaajat värittävät Bagaa omalla tavallaan, varsinkin englantia taitamattomat turistit tuntuvat ajautuvan mitä kummallisimpiin tilanteisiin.

Hommahan lähtee aina hauskan tutusti lapasesta ilman terävää mieltä. Alkomahoolit sun muut mielen sekoittajat hauskuuttaa kuitenki vaan sen hetken, ja vie seuraavan päivän voimia. Keinotekoinen hyvän olon tunne tarttee vastapainoksi aina saman määrän alamäkiä. On se vaan kaivettava puhtaasti jossain vaiheessa sieltä sisuksista, luuytimien ja kolmannen kylkiluun vierestä, siis se matkailun, tai koko tään homman idea. Kyl sää tiiät, muttet uskalla. Siellä sisälläs ne kaikki on, senkus vaan availet solmujas, ja kohta rupeet arvostaan muitakin kanssamatkustajia vähän eri kantilta.

Sää kiipeilet esimieheksi, projektipäälliköksi, valvoja-konsultiksi kunnianhimon takia? Tai ku mitään muutakaan ei oo päämääräksi asetettu. Tai vähintäänki hilloa kuuluis lisää saada, tai opettaakses nuorempias kiipeileen siihen samaan konservatiivisen puuhun, samoilla askelmilla, latvanäkymät kehutaan aina huikeiksi. Kädenjälkes näkyy tuleville sukupuille ja haihtuu sen siliän tien. Onhan se kuumottavaa, ku jälestäpäin muistellaan,... haloo. Ota seuraava puhelu ittelles, ja kysy, mistä haluut olla riippuvainen. Meillä täällä pienten tuloerojen maassa on aika helppo huomata mainosten sisälles ajamat tarpees, keinotekoiset valtakilpailut, ainakin teoriassa nuo havaitessaan ois helpompi huomioida muutkin, eläimet. Luonteikas epätasapaino muuttuu voimaksi. Puuh, puhalla se talouskasvus kumoon.

Tästä pääset takas sille vanhalle intia sivulle: http://www.appelsiinit.net/intia/intia.html