Mutta jos ite Singaporesta... Tosiaankin, aikamoinen kulutusyhteiskunta tää pieni valtio täällä kauko-idässä. Vaikka Singaporella (vähän naapureista poiketen) myös jätteiden kierrätys tuntuu olevan ihan hallussa, pistää täälläkin silmään kauppareissullasi käteesi istutetut muovipussit, jotka kassaneiti kerkesi miettiin jo valmiiksi kylmien ja huoneenlämpöisten ostostesi mukaan. Tuttuun itämaiseen tapaan parhaimmillaan/siis heikoimmillaan kannat muutaman artikkelin ostoksiasi neljässä eri kassissa. Kylmät juomasi hikoilee lämmetessään, joten moninkertainen sisäkkäinen pakkailu lienee harkittu juttu? Siis toisaalta, parempaa kassatiskipalvelua on vaikea löytää mistään. Vähän joka paikassa liikkuessa muistutellaan kyllä aina kierrätyksen tärkeydestä.

Jos etsii enempi jotain värikkäämpää kaupunginosaa, sitä kuuluu etsiä keskustan eteläosista, Chinatown:ista ja keskustan pohjoisosista, Little Indiasta. Jos ajatellaan ostoksiasi, noilla mielenkiintoisemman näköisillä alueilla myös hintataso tippuu aavistuksen. Noiden mainittujen kahden kaupunginosan väliin, siihen keskivaiheille jää se joenmutka, siirtomaa-aikainen keskusta. Ihan siinä joen alkupään mutkassa oli myös ne vanhat matalammat ravintolarakennukset ja pilvenpiirtäjät mukavassa sulassa sovussa keskenään (Boat Quay).

Yleensä en pahemmin osaa innostua patsaista, mutta tää joen varrella sijaitseva muistutti mukavasti nuoruusvuosista, pistin kameran laulamaan...

Peninsula Excelsior hotellin (17 kerros) huoneestamme löytyi ihan kohtalaiset kaupunkinäkymät. Myös hotellin uima-altaassa oli tyyliä

Colonial-kaupunginosassa (ns. "keski"kaupungilla) 

Liikennevaloissa jalankulkijan viimeiset 15 kohtalon sekuntia näytettiin oikeen sekuntikellon avustuksella.

Chinatown:ista

Keskikaupungilla riksan kyydissä, menossa kohti Boat Quay:ta

Oheinen paatti keräsi keskustan joesta roskia kitaansa

Jos asustelee noista edellä mainituista kaupunginosista vähä sisämaan suuntaan, turisten suosimalla Orchard Roadilla. Siis suurinpiirtein kulutuksen ja päiväntasaajan keskipisteessä, varsinkin noiltakin seuduin löytyy ihan vierivierestäsi isoa kauppakeskusta ja pikaravintolaa. Nimenomaan itämaista pikaravintolaa joka lähtöön. Onneksi kuitenkin ihan vielä ei enemmistönä ole meille turhanki tutut mäkkärit. Vaikka noitakin on myös pystytetty ihan tasaisin välimatkoin, ja ovat luonnollisestikin ihan suosittuja paikkoja. Monista muista Aasian maista poiketen länsimainen pikainen toimitus näkyy tarttuneen erittäin lujasti myös siis tän pienen valtion ihmisiin. Vai onko tuo pikainen ajattelu keksitty ihan täällä? Vaikea sanoa… Lieneekö homma kuitenkaan täysin länsimaisella teho-ajattelu-pohjalla? Ainakin työntekijöitä on paikassa kuin paikassa normaalit ”vanhan ajan” mukaiset määrät. Niinku ennen vanhaa, suomessakin jotain hommaa hoiti kolme ihmistä, tuli myöhemmin kustannuspaineita ja nyt samat hommat hoitaa meillä vaan yks kaveri. Täällä on silti vielä ne kolme töissä, ja homma kannattaa, kumma juttu?

Kadut tuntuu olevan kameraliikkeitä pullollaan. Ohessa laajakulmalisäkkeen ostopuuhissa. Kokeiltavana kameran eteen ruuvattava 0,37x ja 0,5x lisäke.

Tuli siis hankittua 0,5 kertaistavat lisäkkeet. 52 mm kierteillä varustettu lasi (45 Euroa) toimii kyllä aika hyvin tyttären digipokkarissa. Mutta niinku huomaatte, oman "prosumer"kamerani laajakulma-asennolla vastaavanlainen vehje vinjentoi ja vääristää kuvaa mahtavasti ;-) Tuohon tarvittais siis astetta isompaa linssiä. No, lisäkkeet on silti aina lisäkkeitä, heikentävät kuvanlaatua ja pyöristävät pysty- ja vaakalinjoja...
"Prosumer"digi on muuten ihan monipuolinen kamera, mutta vehje on vaan varustettu turhan pienellä kuvauskennolla, katso DigiFAQ. Oikeissa digijärjestelmäkameroissa kennon koko lähentelee perinteisen kinofilmikameran 35 milliä, joten noilla vehkeillä vois tarvittaessa käyttää helpommin hyväkseen vaikkapa kuvan syväterävyyttä.

Kauppakeskuksissa kuuluu kauppojen ja ravintoloiden lisäksi piipahtaa myös parturissa

Josko sitte mietittäis jotain vastapainoa tälle hiukan steriilihkölle shoppailijan paratiisille? Helppo nakki, turvallisuus on taattu. Kadulla kulkiessa ei pistänyt silmään yhtäkään, edes epäilyttävään päin viittaavaa liikettä. Täälläpäin pulaan joutuminen lienee ilman suurempi-ilmeisiä nautintoaineita melkeen mahdotonta ja hyvinki epätodennäköistä. Toisaalta, vaikkapa bussissa varoitetaan 1000 S taalan sakoista, jos käryytät röökiä siellä takapenkillä ja kolmaalta, päihtyneitä on katukuvasta suht vaikee löytää. Turistivilunkiakin on melkeen etsittävä, no, tottahan toki hiukkasen, vaikkapa paikallisessa matkatoimistossa poiketessaan voi havainnoida omien matkavarojen puutteellisuuden. Tuokin johtunee ainoastaan siitä, jotta vähempitähtisten hotellipakettien myyjät lienevät olelevan jossain Malesian puolella, josko sitten Johor Bahrussa? Ainakaan meille ei näin kesäkuussa noita vähempitähtisten hotellien ulkomaanpaketteja ollu tarjolla, kun noita kyseltiin. Paikallis-sesongin takia en tällä kertaa innostunu lähteen matkalaukkujemme kanssa suoraan kohteeseen. Ois kai pitäny mennä vaan suosiolla tuohon Malesian puolelle, Johor Bahru:n rajakaupunkiin kyseleen Tioman:in ja varsinki niiden pienempien saarten hotellitilanteista.

Osa taksikuskeista (ei tietenkään kaikki) on kiinnostuneita tipeistä, vaikkei maan tapaan siis kuulu pahemmin tippailla. Taksilla ajaminen tuntuu olevan suunnilleen puolet halvempaa kuin meillä suomessa, ja mittari laitetaan kyllä aina lähtiessä päälle, joten homma on ihan täysin matkustajan omassa hallinnassa. Haluatko vaatia vastarahat, vai tyydytkö siihen vähän pienempään vastarahaan? No, hyvä palvelu on aina tipin arvoista.

Jos on aikomus yöpyä paremmassa paikassa, heh, vaikkapa vaimon ehdottamassa neljän tähden laitoksessa? Tuolloin Singapore-Changhi-lentoaseman hotellinvaraustiskien tarjoukset on kohtuullisen kilpailukykyisiä. Holiday inn park view (Orchardin alkupäässä), 126 Singaporen taalaa, about 60 Euroa/yö (siis veroineen päivineen). Kun Singaporessa oleskelumme ajan yriteltiin sählätä jatkolentojen kanssa (halpojen ID-lentolippujen heikkoja puolia), ja iltasella palattiin taas takas Singaporen keskustaan, tuota samaa sopuhintaa ei arvonsa tunteva (****) hotelli suonut suoraan tiskille tulevalle. Siis kaikki edellisetkin kokemukset mukaan laskien (ihan muissakin maissa matkustelevan nyrkkisääntönä) kolmentähden hotellit (ja tietysti alemmat tähditykset) on enempi valmiimpia tiskillä tapahtuviin hintaneuvotteluihin. Toiset yöpymiset suoritettiin vieressä sijaitsevassa Grand Central:issa 40 Euron hintaan (normaali kolmentähden turistitasoinen laitos, tyttärelle löytyi myös uima-allas). Ihan lopuksi siis vielä Colonial-keskustan hienossa Peninsula Excelsior:issa, superhintaan 70 Euroa (viikonlopun yli monet hotellit oli täynnä).

Kuvaa Orchard roadilta

John Little, Jouni ja Liisa ihmemaassa, kuuntelen ;-)

Tytär väänsi muutamat krokotiilin kyyneleet 90 euron lenkkareista, joissa oli takana pyörät. Uus muotivillitys, lupasin harkita asiaa. Siis ku nostat räpyläsi etuosaa, lähtee luistaan jalat alta. Jatkokeskusteluissa kieltoja, kasvatusta ja lopuksi vaimon pistetiliä kartuttavaa kokemusta. Piraatteja ei näkynyt missään Orchardin kaupassa, turhan uudet lelut ja kallovammat lie lähitulevaisuudessa siis tiedossa? Äh, ei sentis, samoja uusia leluja ku meidän kaikkien omissa nuoruusvuosissamme. Takapainotteisten luistimien ohjeet ja ilmaiset jarrutuskurssit ois ollu tarjolla pariinki eri kellonaikaan tuolla kaupungilla. Huh, melkeen sata euroa kengistä… Vaimo nuo heltyessään hankki… Niinku perheelle aiemmin vähä varoittelinkin, löysin myöhemmin keskikaupungilta vastaavia piraattipyörälenkkareita 8 Euron hintaan, siis myös tyttären parhaalle kaverille ja kaverin kaverille lähti välitettäväksi mukaan piraatit.

Bussipysäkkien visan-vingutus mainokset näytti kohtalaisen mainioilta

Myös Holiday inn park view hotellin lähellä (poikittain vastapäätä) oli vähempi mainostettu ruokapaikka, siitä meni just vaan ne liukuportaat ylös Food Center:iin. Tyypillinen kerroksellinen edullista ja parikymmentä eri ravintolatiskiä tarjosi mielenkiintoisia sapuskasatseja. Kerroksen keskiosa oli sullottu täyteen pöytää ja tuolia. Kerroksen laidoilla on nuo pikaruokatiskit. Perimmäisessä nurkassa valittiin huippuhyviä kana-annoksia, valmiiksi riisilautasen kanssa tarjoiltuna: 3.80 singapoor-taalaa=1.8 euroa per annos. Monissa pikaruokapaikoissa on vastaavanlainen hintataso, mutta pöytäliinaravintoloissa on tietysti kaivettava enempi kuvetta. Siis varsinkin tuolla joenmutkassa, niiden vanhempien rakennusten ja pilvenpiirtäjien kohtaamassa Boat Quay:ssa kantsii katella, ettei syö mauttomampaa ruokaa viisinkertaiseen hintaan. Makuelämyksistä ei sais lähtee kiisteleen, mutta ihan viime vuosina Intialainen keittiö on vienyt sydämen. Kunnon makuerot samassa annoksessa, jopa ihan siinä samassa kanalihapalassa on eri kieliaisteja, minttua, kardemummaa ja muuta meille tuttua leivonnaismaustetta. Katutason alapuolella (monien ostoskeskusten alakerrasta löytää monesti halvempia ruokapaikkoja) 2-3 euroa riittää hyvänmakuiseen ja oikeen monipuoliseen mealiin. mm. Peninsula plazan alakerrassakin noita useen artikkelin satseja maisteltiin useempaan otteeseen. Heh, kehu vielä lisää ;-)

Näin kesäkuussa länsituristeja tapaa kohtalaisen harvakseltaan. Naapurimaiden turisteja tapaa siis varsinkin viikonloppuisin ihan tungokseenkin asti. Kerran kyllä kuultiin jopa suomalaiset iltatervehdykset pilkkopimeässä viidakossa, tuolla Night Safarin polulla, sen kumipyöräjunareissun ja amfiteatteriesityksen jälkeen, sitä asfalttiviidakkopolkua pitkin kävellessä.

Eläintarhasta

Eläintarhan elefanttityönäytös ja varsinki tää merileijonaesitys kuuluis kaikkien katella

Pelikaani oli eksyny kiusaan katselijoita ennen näytöstä

Kuvailivat ilmeisesti jotain paikallista saippua-oopperaa tuolla eläintarhassa

Zoo ja Night safari kantsii taloudellisessa mielessä katella samalla kertaa. Jos linnut kiinnostaa, pistäkää myös Bird park samaan pakettiin, linnut on kyllä ihan eri osissa saarta, mutta liput on voimassa muutaman päivän ajan. Eläintarha ja Night safari on vierekkäin, ja jos kuljeskelun aloittaa aamupäivän aikoihin eläintarhasta, hurahtaa huomaamatta useempi tunti. Mielenkiintoinen paikka. Löytyy kunnolla puita ja luonnollisempaa ympäristöä eläimille. Voisin kehua parhaaksi tarhaksi tähän mennessä katsotuista. Menee jopa ohi Barceloonan vastaavan kaupunkilaitoksen. Pääsee lähelle eläimiä, muutaman kerran jopa ihan samaan tilaan eläinten, vaikkapa niiden kohtalaisten kokoisten lepakkojen kanssa. Pieniä apinoita tallustelee puissa ja reiteillä vapaana. Night safarilla tapiiri tallustelee ihan kumipyöräjunan vieressä. Viidakkoon on istutettu yötä varten juuri ja juuri tarpeellinen määrä valoja, sinne, tänne. Se mielenkiintoinen Night Safari tulee lähes ilmatteeksi jonkun aaoo toisen yhteislipun kanssa ostettuna (24 singaporen dollaria eli 12 euroa aikuiselta, 30 s taalaa jos se lintupuisto on kolmantena). Eläintarhan vieressä oleva Night Safari availee oviansa klo 19.30, edustan ravintelialue avataan tuntia aiemmin. Safarialueen sisäänkäynnin edestä löytyy siis korotetulla hinnalla purtavaa tai buffeeta ennen yöllistä viidakkosaittia. Ainakin meidän, tuon pimeessä ajavan kumipyöräjunan etuosissa olelevalla opas-kuuluttajalla oli hallussa yöllinen matalaääninen ”silent”selostus. Ihan sen verta, jotta jossain kohtaa hiljaista selostusta erotti jopa itämaisen ja länsimaisen huumorin eroja :-)

Eläintarhassa kaupalliset yhtiöt oli adoptoineet eläimiä, maksoivat ilmeisesti eläimen ylläpidon ja saivat näin eläinten kyltteihin mainostilaa. Bisness kukoistaa siis vähä joka paikassa. Tuonne eläintarhaan pääse vaikkapa metro-bussi yhdistelmällä. Metroasemien automaatista lunastetaan se 1 S taalan muovinen panttikortti, johon ladataan samalla matkan päämäärää osoittamalla sormella sitä siitä automaatin näyttämältä kartalta. Matkan jälkeen sen kortin voi palauttaa automaattiin, ja saa sen panttinsa takaisin. Muutaman hengen seurueelle taksilla matkusteleminenkaan ei tuu kyllä älyttömän kalliiksi.

Lintupuiston päänäytöstä seuraavaa katsojajoukkoa

Lintupuiston isossa lintuhäkissä. Valitettavasti näistä parista kuvasta ei saa käsitystä lintuhäkin koosta. Joka tapauksessa, pari käveltävää riippusiltaa oli siellä verkon sisällä.

Kaupungin edustalla olevaan Sentosa-saareen tutustumiseen kantsii varata yks päivä. Mentiin saareen taksilla sitä siltaa pitkin, mutta sinne voi mennä myös sillä kartoissa näkyvällä ilmavaunulla (World Trade Centeristä). Siellä Sentosa saaren sisuksissa kulkee tolppien nokassa monorail, eri asemilla voi jäädä välillä pois kyydistä, tallustella aikansa ja jatkaa monorail-matkaa taas seuraavaan kohteeseen. Saaren etelärannalle on muotoiltu tuontihiekan avulla eksoottisen näköistä uimarantaa ja edustan saarta. Ihan on mielenkiintoista näkymää, mutta satamavuoroaan odottavat rahtilaivat siinä saaren edustalla saattavat muistuttaa, jotta ei olla kuitenkaan ihan täysin paratiisissa. Joka tapauksessa, tuo saari kuuluu Singaporessa käyvien "must" paikkoihin. Saaren akvaarioon ja delfiininäytökseen kannattaa hommata se yhteislippu (nuo näytökset sijaitsevat saaren vastakkaisilla puolilla). Itse saaren pääsylippuun kuuluu se saarta päntiönään kiertävä monorail ja ne pari ilmaista bussia, jotka vievät porukkaa suorempaan reittiä pitkin paikasta toiseen.

Loppumainingit ei liity Singaporeen, senku kehun itteäni, niinku kaikki matkareportterit aina silloin tällöin, omalla tahallisella tai tahattomalla tavallaan ;-) Eikä tuossa lauseessa oo mitään pahaa, väritystä nimenomaan tarvitaan, jottei kuoltais sukupuuttoon…

Tarkkalukuisempi voi havaita näissä raporteissa ajan myötä tapahtuneita pieniä asennemuutoksia, liekkö normaalia henkistä kasvua? Tai itämaan matkailun mukanaan tuomaa salakavalaa humaania kehitystä? Näin jälkikäteen hävettää esim: seitsemän vuotta sitten tapahtuneet äänekkäät kinastelut jonkun hotellin respassa, nykyisin tuokin (vääryytenä koettu) tilanne ois hienossa hallinnassa, matkaväsymyksistä huolimatta. Omat puolensa kuuluu tietysti aina pyrkiä pitämään, mutta räyhäten ei asiat yleensä etene. Vähän joustoa kyllä monesti tarvitaan, luonnolliset, pienet "vilungit" ei enää jaksa nostattaa tunteita. Jos joku saa silloin tällöin vedettyä itselleen välistä pari ylimääräistä euroa, mitäpä tuosta. Matkabudjetithan on monesti kohtalaisen kireitä, mutta noihin on siis aina laskettava mukaan myös jonkin verran hävikkiä ja turistilisää. Varsinkin kehitysmaissa nuo pienet turistilisät menevät monesti ihan vaan sen yrittäjäperheen "perus" hengenpitimiksi. Jopa ihan kehittyneimmissäkin maissa matkailevan kuuluu pistää muuan kolikko hyvän katutaiteilijan hattuun, ihan vaan kannustuksena, jos siis tykkää katella jatkossakin tuollaisia esityksiä. Jos tuo kolikoiden luovutus on matkailijan periaatteista kiinni, niin noita periaatteitaan kannattaa aina välillä pysähtyä pohtimaan, peilaten vaikkapa siihen omaan leipätyöhönsä, helposti tulee yliarvioitua omaa globaalia työpanostaan.

Niinku monet on ennenkin todenneet, kyllä matkailu kasvattaa. Vähän samalla tavalla niin kuin omien lastensa kasvattaminen, vaikkapa sen viiveellä pullahtavan palautteen muodossa. Varsinki ku matkustelee idässä, alkaa siis pikkuhiljaa vähä väkisinkin sopeutua jollain tavalla siihen itämaiseen katukuvaan, lieneekö sitten vaikkapa suorien housujen syytä? Vanhentunut, lievähkö punkkari voi vaihtaa housunsa suorempiin. No ei kai silti ihan vimpanpäälle prässisuoriin, mutta jossain vaiheessa tuntuu vain luonnottomalta liikuskella kaupungilla pelkissä shortseissa ja t-paidassa. Rantalomat on tietysti vähä erikseen. Mutta aina kannattaa pakata lomille mukaan myös pitkiä housuja (jos ei ensitöikseen hanki noita sitten sieltä paikanpäältä kohtuuhintaan) ja vaikkapa lyhythihaista kauluspaitaa, illallista varten tai ihan vaan mukautuakseen väkijoukkoon paremmin, vaikkapa sitten vain valokuvaamistaan varten. Jostain kumman syystä myös noista itämaisista uskonnoista tuntuu tarttuvan aina joitain pieniä juttuja turistin olemukseen. Oma hyvinvointi alkaa askarruttamaan mieltä, omat ongelmat rupee näyttään mitättömiltä.

Kameran kanssa kun liikuskeli tuolla kaupungilla, muutaman kerran joku kyselikin kuulumisia. Siinä liikennevaloissa sitten keskusteltiin ne tavanomaiset; oletko käynyt koskaan suomessa? Ai jaa, mitä tykkäsit tukholmasta? keskustelut... Koska ainoista reppumatkoista on kulunut aikaa jopa 15 vuotta, tuonmoisiin keskusteluihin en oo näin harvakseltaan kerenny kyllästyyn. Joskus ihan vuosituhannen alussa suomenkielisillä matkailuaiheisilla keskustelupalstoilla oli rauhallista ja mukavaa kirjoitella sekä lueskella. Tiedä sitten, miksi jossain vaiheessa alkoi ilmestyä kummallisia uusia nimimerkkejä, jotka antoivat räväkkää palautetta vaihtuvien nimimerkkiensä suojista? Homman kiinnostavuus kärsi. Ihan asiallisia keskustelupalstoja löytyy tietysti paljon vieläkin, mutta aina oon ihmetelly, jotta miksei yksi nimimerkki yhdellä palstalla riitä vieläkään yhtä persoonaa kohti?

-c-15.6.2004-Hotjussi@hotmail.com (silti päivitetty viimeksi 21.7.2004)