Tästä takas "Muu Aasia" sivulle

Peking, riksan kyydissä

Peking, paikallinen baari

Peking, liikenteen ohjausta

Peking, vihanneskauppias

Peking, kerrostalo

Kiinan muuri:lla

Peking, kahdeksan muhkea olohuonetuolia, polkupyörän kyydissä

Vuonna 1993 oli tarkoitus mennä tuosta vaan Pekingin keskustaan ja Jiang Guao hotelliin, mutta eipäs ollutkaan tilaa, joten ajauduttiin muutaman hotellinhaku-yrityksen jälkeen China World hotelliin (World trade center). Huh, huh, maksoi hurjalla "xxx discount" alennuksella varustettunakin 750 mk/yö. No, kerrankos se kirpaisee ja tämä oli sitä paitsi häämatkamme. Myös Mr. Samarranch, kansainvälisen olympiasysteemin puheenjohtaja, yövyskeli samassa hotellissa, koska Kiina haki silloin kovasti vuoden 2000 olympialaisten järjestelyoikeuksia, tosin ei nähty tuota kaveria. Yhdessä China world trade centerin ruokakaupassa mekin päästiin johonkin olympialais-mainosvideoon, koska näytettiin kuulemma sen verta skandinaavisilta. Tuo valittu hotellimme oli kyllä sen verran hieno, että hiukan hävetti mennä aamupalalle tavallisissa vaatteissa, hienoja huoneita, kultausta ja kiiltoa. Aamupalan saikin valita kolmesta erilaisesta pöydästä, amerikkalainen, kiinalainen tai japanilainen, näin me se ainakin itse tulkittiin. Kadulla kiinanmaan ihmiset olivat erityisen uteliaita ja pysähtyivät tarkkailemaan kun tein kauppaa ja tinkasin jotain esinettä. Monet halusivat myös kuvauttaa itsensä kanssani, koska nuo monet maalta vierailemaan tulleet paikalliset eivät olleet tottuneet sinisilmäiseen ja vaaleatukkaiseen kaveriin (demoni).

Käytiin kielletyssä kaupungissa, taivaallisenrauhan aukiolla ja silkkikujilla. Eräs tuttavamme oli sattumalta samaan aikaan Pekingissä ja hän tarjosikin meille pekingin-ankka aterian. Alkupalat olivat maittavia, kuminen rasvainen ankkakaan ei ollut loppujenlopuksi niin pahaa kuin yleensä puhutaan. Käytiin aurinkomatkojen kiertoajelulla keisarien laaksossa, kiinanmuurilla (kyseisissä paikoissa oli myös paljon kiinalaisia turisteja) ja posliiniruukkutehtaassa. Erilaiset kuparivälilevystä ja posliinista valmistetut maljakot ja esineet näyttivät paljon kiinnostavammilta, kun koko valmistusvaihe nähtiin omin silmin. Ensin esineen pintaan väännetään tuollaisia kuparivälilevyjä, niin kuin värien rajoiksi. Tämän jälkeen välit emaloidaan eri sävyllä ja siitä syntyy nuo kuvat. Oppaana oli itämaat hyvin tunteva kaveri, mihin tahansa kysymykseen sait välittömästi vastauksen. Polkupyörän päällä paikalliset saivat kulkemaan vaikka millaisen muuttokuorman, myös polkupyöräriksaa kokeiltiin pariin otteeseen, vähän yrittivät ottaa ylihintaa, mutta ihmiset olivat noin yleisesti ottaen kohteliaan ystävällisiä.

Ihmismassat tuntuivat suomalaisesta kuitenkin oudolta. Kadun ylitys tuntui aluksi hiukka uskaliaalta, polkupyörien, mopojen ja "suhteellisen vähäisten" autojen vilinässä. Koska Samarranch oli kaupungissa, huhuttiin, että suurimmat hiililämpövoimalat olisi suljettu ja että esim: sairaaloissa kuolisi normaalia enemmän ihmisiä lämmön ja sähkön puutteen takia. Silti kivihiilipölyä ja sumun tapaista usvaa riitti. Kaupungissa asustavalle kaverille jäi kyllä jokin pieni kaipuu myös tähän taajamaan…