Tästä takas "Muu Aasia" sivulle

Patong, sapuskan ostoa (albumista vähän surkeesti skannattuna)

Pieni ranta Kata Noi:sta etelään, ilmeisesti Yai Nui

Myös matkavideoo ois tarjolla (aukeavan sivun alaosassa)

Phi Phi 

Phi Phi 

Phi Phi

Phi Phi Cabana  

Patong, hierontaa

Patong, sähköliitäntää

Patong, koppis-lepakkotaulua

Patong, katukeittiö

Patong, Bussi  

Karon:ia, Ocean Resort:ista katsoen 

Ocean Resort, ylä-allas

Karon, Katalta katsoen 

Bangkok, tuk tuk:in kyydissä

Bangkok, sukhumvit 22

Bangkok, sukhumvit 22

Josko joskus skannais lisää. Hitto ku tuli joskus liimattua nuo kuvat albumiin, erikeeppereissään kipristelevät niin... No, vaihtavat väriäkin, monet noista. 

Kun lueskelette näitä raportteja, älkäätten ottako pulttia sijamuodoista tai muista lausekerakenteista. Kouluvuosista kun on sen verta aikaa, jotta monet säännökset on jo unohtuneet. Tai liekkö nuo koskaan imeytyneetkään ihan sisimpiin asti?

Siis kun ensimmäinen Thaimaan matkamme lähestyi (v.1996), kaksivuotiaalla tyttärellämme nousi "yllättäen" pieni kuume. Mietimmekin monta kertaa, lähteäkö matkaan, mutta viimein kuitenkin päätimme mennä. Olihan tuota matkaa nyt sentään odotettu, ja tokkopa siellä itämaalla ois kuitenkaan mitään niin paljon vaarallisempaa, kuin täällä kylmässä pohjolassakaan, viluttavassa lumituiskeessa. Phuket on kuitenkin turistikohde, valkohiekkaiset korallirannat varustettuna monen tähden hotelleilla. Sieltä löytyvät myös helposti länsimaiselle turistille tarpeelliset sairaalapalvelut. Vaikka nuo meidän klinikkakäynnit ovat tähän päivään mennessä kustantaneet kerrallaan vain sadan markan hujakoilla, niin matkavakuutuskortti ei ole turhan suuri investointi, ainahan voi kuitenkin sattua jotain vakavampaa.

Lentomatkat sujui lähes suunnitelmien mukaan, tyttäremme nukkui pääasiassa koko matkan ajan, pääsemme Bangkokissa jopa tuntia aikaisempaan Phuketin koneeseen. Näin ensi kertaa, tällaisella pitemmällä matkalla, vilkuillaan tosiamme keskenään kyllä taajaan, huolestuksen sävyt naamalla, mitä tuleman pitää? Mutta ainahan tuo jännitys palkitaan, parin valvomattoman yön jälkeisissä helpotuksen tunteissa, rauhallisessa bungalovissa. Jos tämänkin matkan olisi perunut, pelkästään vaarat tunnistaen, ja "terveellä" järjellä ajatellen, ei olisi tullut lähdettyä, ei ehkä seuraavanakaan vuonna. Kattele silti: http://www.ktl.fi/oppaita/matkailijan/

Phuketin lentoaseman edustalla oli vilskettä, nuoret, tummat kaverit halusivat kantaa matkalaukkuamme, mutta koska emme heti suostuneet mihinkään, he rupesivat kasaamaan jonkinsorttista yhteiskuljetusta. Illallahan alkaa aina hämärtyä, ja lopulta tulee säkkipimeää, aivan yllättäen. Lentokentältä on kuitenkin vielä 40-50 kilsaa matkaa Katalle.

Pakettiauto kaahasi pimeässä ja lämpimässä ilmastossa kuin viimeistä päivää. Pitkän lentomatkan jälkeen tuntui rentouttavalta pistää käsi ulos ikkunasta tuohon lämpimään ilmavirtaan. Mielessä kävi myös kuljettajan mahdollinen hämäräsokeus, koska itse en nähnyt paljoakaan eteenpäin, auton kaarrellessa mutkaisia ja mäkisiä maastoja. Katuvaloina toimivat siellä täällä pystyyn asennetut loisteputket. Kuljettajan ajotaito perustui osin myös kuuloaistiin, sillä jokaisessa mutkassa käytetään tehokkaasti auton tööttiä. Pakettiauto ajelee pimeässä, hiukan alkeellisten peltikattoisten kauppakatujen ohi, pysähtyen välillä vähän hienomman näköisen, kultausta kimaltelevan hotellin eteen ja jättäen ihmisiä pois kyydistä. Karon:in kohdalla, pimeällä rantatiellä huristaessa tuntui, että eihän täällä asu ketään, vain kostea merituuli vinkui korvissa. No, nykyisin Phuket on kyllä sesonkiaikaan aivan täynnä turisteja.

Vihdoin pääsemme määränpäähämme, Kata-centeriin. Olemme aivan rättiväsyneitä kun jonkin sortin piccolo kantaa matkalaukkuamme "kukkulan" päälle, ylimmässä rivissä olevalle bungalow:ille. Siisti majoitus. Käyn pikaiseen Kata-centerin Thai na kadulta, jostain musiikkibaarista, hakemassa "take away" sapuskaa. Kiinteät ruuat on laatikossa, mutta liemet on pakattu erillisiin muovipusseihin, pussien suut on kiristetty kuminauhalla, ilmaa pulleissa "kastikepommeissa" ei ole yhtään. Ostan myös katukauppiaalta kuivattuja katkarapuja. Ruoka on taivaallista, käykin mielessä, että jokainen Thaimaalainen taitaa olla syntynyt ruoanlaittajaksi. Kuivatut katkaravut jätämme kuitenkin väliin, haisteltuamme niitä hiukan. Vietyäni katkaravut paikalliselle kissoille, nukahdamme heti syvään uneen. Halpoja ja herkullisia katukauppiaan ruokia valittaessa haju ja mahdollinen ruoan kypsennys silmien alla, onkin yksi keino välttää vatsanväänteitä. Nuudeli- tai curry-annokset (kana-, liha- tai katkarapu) ovat halpoja ja hyviä vaihtoehtoja (halvemmissa ravintoloissakin maksavat n.10 mk/annos).

Kun perille saapuu pimeässä, eikä hahmota täysin ympäristöä, muutama gekkokin saattaa kiivetä rakennusten seiniä pitkin (sisiliskon näköinen pikkuotus), ensikertalaisella tulee ehkä hiukan epävarma olotila, mutta kaikki tällainen häviää viimeistään seuraavana päivänä. Nuo itikoita syövät gekotkin tuovat pelkästään "onnea", varsinkin jos sellainen sattuu kävelemään jalkaterän yli, on hyvä "onni" erityisen taattua.

Heräämme seuraavana aamuna ulkoa kuuluvaan sirkutukseen. Kun aukaisen bungalowin (oma pieni mökki, tässä tapauksessa parimökki) oven ja menen pienen pienelle terassillemme, palmut havisevat yläpuolellani, tuulee hiukan kosteasti, tällaista en ole kokenut aiemmin. Kerralla huomaan, pitkän lentomatkan jälkeen, että olen järisyttävän erilaisessa ympäristössä, kuin lähtiessäni, siis lomalla… Aamulla aurinko valaisee vielä viistoon, näköala kukkulalta vastapäiselle kukkulalle on oikeasti rauhoittava. Kata Centeriä ja liikenteen meteliä ei kuule rinteessä olevaan bungalowiin asti.

Tyttömme kuume ei ota laantuakseen, joten käyn hakemassa paikallisesta apteekista lasten kuumelääkettä, lääke tepsii lähes heti. Ensi kertaa matkaava huomaa varmasti huikan roskaiset kadut ja puolenmetrin pituisilla betonikansilla varustetut pitkät viemärit, joku betonikansi saattaa puuttua ja viemärit tuoksuvatkin hiukan. Kaakkois-Aasiassa tällainen on tavallista, asia vain jotenkin unohtuu muutamassa päivässä. Katan rantaan kävellään monta kertaa seuraavien päivien aikana ja käydään tietysti tutustumassa myös muihin rantoihin. Eräänä iltana myös elefanttiäiti ja sen poikanen käyvät vierailemassa hotellimme edessä, meille myydään tietysti banaaneja, joilla me sitten ruokkimme elefantin ja poikasen. Banaanin kuoriminen tuottaa hiukan vaikeuksia poikaselle. Myöhemmin kyseinen katuesitys ei ole sattunut kohdallemme. Tosin aivan viime matkallamme, Katan "kukkulalla", siinä kalliin puoleisen kiviset-soraset ravintolan ja minigolf:in edessä kyllä oli turisteja varten tälläytynyt, hiukan pelokas elefantin poikanen. Pikkasen tuo pisti tietysti mietityttämään, tuo pikkuelefantin kohtalo.

Pohjoisempana, Patong-beach:illa on kyllä säpinää, varsinkin keskustassa. Tosin aivan viimeaikoina myös Kata:n ympäristö on tuntunut hieman vilkkaammalta, ei kuitenkaan Patong:in Songla-kadun vertaiselta. Mikäli haetaan enempi rauhaa, on sitä kyllä etsittävä näiden neljän kuuluisan ja peräkkäisen rannan ulkopuolelta. Mieleiseni ruokapaikka löytyy kata-centeristä (karon- ja kata-beach:ien välissä, kampong kata hill), vain n. 50 m sisämaan suuntaan, vasemmalle ylös kukkulan päälle vie portaat. Kukkulalla sijaitsevasta ravintolasta tarkkanäköinen voi nähdä hivenen maisemia myös lattian ja seinäkoristelautojen väleistä, ainakin tiikerikatkaravut eri kastikkein maustettuna maistuvat makoisilta. Kata-Centerissä yövyimme rauhallisessa ja siistissä Peach hill hotellissa **/*** (v.1996, 1100 Baht / Bungalow, high-season, nykyisin kukkulan päälle on rakennettu uudempi lisärakennus). Kata Noi beach:in eteläpuolella on myös pienempiä rantoja, ainakin pitkähäntäveneellä pääsee näihin rauhallisiin paikkoihin (oma puolipäiväretki kata-beachilta v.1996, 500 Baht).

Kotimatkalla jäämme muutamaksi päiväksi myös pääkaupunkiin. Bangkok on vilkas ja erityisen mielenkiintoinen kaupunki. Varattiin hotelli lentoaseman palvelutiskiltä, josta taksikin järjestyi (myöhemmin kuuntelin, että palvelutiskit saattasisivat olla huikka korruptoituneita ja ehkäpä turhan kalliita). Heti lentoasemalta kaupunkiin tullessa huomaa valtavat ruuhkat ja korkeat paisuvaa liikennettä varten rakennetut sillat, joissa autot risteilevät. Kaduilla myydään halpaa purtavaa, piraatteja, vaatteita, mitä vain tarvitsetkin. Elektroniikka ei ollut ainakaan tuolloin erityisen halpaa, eikä uusimpia malleja edes löytynyt, takuullekin kannattaa tietysti laskea jotain arvoa. Yövyimme Sukhumvit-road 22:ssa, siistissä Regency Park hotellissa. Kerran ostoksille mennessämme, otimme tuk-tuk kyydin lennosta (kolmipyöräinen), kuljettaja pysähteli vähän väliä ja yritti väen väkisin (provikat) kuskata meitä matkamuistomyymälässä, räätälillä,… olisi halunnut rahaa myös joihinkin bensakuponkeihin. Maan tapojen vastaisesti piti hermostua ja "menettää kasvot", jotta kaveri vei meidät lopulta paikkaan, minne alun perin halusimmekin. Lopuksi vaati sovittua hintaa kaksinkertaisena, kummastakin aikuismatkustajasta erikseen, maksettiin vain sovittu hinta. Pyörittiin Word Trade Centerin, Erawan alttarin ja Siam Squaren tuntumassa.

Teetin puvun Regency Park hotellin yhteydessä olevalla räätälillä, puvun laatu oli aivan sopivaa meikäläiseen makuun. Kävimme myös Bangkok:in laitamilla olevalla Krokotiilifarmilla (saphran), jossa oli myös tiikereitä, elefanttiesitystä,… Tiikerit oli kiinnitetty paksulla kettingillä valokuvauslavalle ja turistit kuvauttivat itsensä aivan tiikerien takatassujen tuntumassa (100 Baht), tuollainen kuva löytyy siis myös meidän omasta valokuva-albumistamme. Samaisessa puistossa krokotiilien seassa pyörivät esiintyjät työnsivät päänsä myös pariin otteeseen krokotiilien kitaan.

Phuketin Karon-beach:in ranta on valkoista, sopivan kosteahkoa hiekkaa, joka narisi kävellessä, vähän niin kuin lumi kovalla pakkasella. Muualla ei hiekka sattunut pitämään jostain syystä samanmoista ääntä. Iltaisin Karonilla oli kohtalaisen rauhallista, eikä kaupustelijoita ollut aivan niin paljoa kuin patongilla. Karon:in alue oli tasaista ja hiukan karua maastoa, etelämpänä Katan alueella oli vähän enemmän puustoa ja kukkuloita ympärillä. Maista erilaisia hedelmiä esim: rambutan, ananas, mango, vanha ruskea kookospähkinä… seitsemällä markalla sai katukauppiaalta esim: kilon piikikkäitä rambutaneja. Katukauppiaan Ananas maistui yllättäen paljon herkullisemmalta kuin etukäteen arvaisikaan. Testaamamme Phuket Ocean Resort *** hotelli sijaitsee liikenneympyrästä vähän pohjoiseen, hotellissa oli tietysti myös uima-altaat, lapsen kanssa ei ole syytä mennäkään sellaiseen hotelliin, missä ei olisi uima-allasta. Hotellin takaosasta näki aitiopaikalta läheisen elefanttipolun, elefantit löntystelevät kukkulalta alas turisteja selässään. Elefanttikyyti on aika huteraa menoa, elefantin päälle on asennettu tuoli, jonka päällä pysyy kuitenkin hyvin kyydissä. Elefantin päässä on karhean piikikkäitä karvoja, jotka tuntuvat jalkapohjassa, matkan aikana elefantin pään päälle voi myös siirtyä istuskelemaan. Tingattiin retken hinta niin alhaiseksi, että antoivat meille huomattavasti pienemmän elefantin kuin muille vastaan tulleille turisteille. Meidän nuoremmalle elefantille piti huutaa käskyhuutojakin enemmän kuin edessämme menevälle japanilaisia kuljettavalle isommalle yksilölle. "Ocean" hotelli on hieman meluisan Patongille johtavan päätien varrella (v.1998, 1500 Baht /twin room, high-season, hinta näyttää olevan samansuuntainen näin vuonna 2000). Karonilla oli kaksi "keskustaa", ensimmäinen oli Karonin pohjoisen liikenneympyrän lähellä ja toinen vähän etelään rannan keskivaiheilta. Monet katukeittiöyrittäjät ilmestyivät joka päivä rannan pohjoispäähän. Myös Katalla oli tuolloin kaksi keskustaa, joista pohjoisemmalta (thai na kadun risteyksestä) oli rantaan muutama kivenheitto.

Phi Phi saaret ovat vaikuttavan näköisiä keskellä avaa merta, pystysuoria kallioseinämiä, varsinkin pienemmällä Phi Phi Ley-saarella. Lasipohjaveneestä näet hiukan koralliakin. Tuommoisella päivämatkalla oltiin perillä vain muutama tunti. "kansainvälinen, halpa, tehokkaasti järjestetty" päiväretki saattaa olla liian rasittava perheen pienimille tai vaativalle aikuisellekin. Itse ostaisin pelkät liput lautalle (+kuljetus satamaan) ja yöpyisin saarella muutaman yön. Pahimpana sesonkina saattaisin varata myös majoituksen etukäteen jostain Phuketin kaduilla sijaisevasta paikallisesta matkatoimistosta.

Tuk-tukit olivat joskus aiemmin metkan näköisiä kolmipyöräisiä, mutta nykyisin Phuketin malli on muuttunut nelipyöräiseksi pikku pakettiautoksi, josta on sahailtu tavaratilan seiniä pois ja taka-osaan on lisätty penkit. Ainakin Duangjitt-hotellin edestä varatuista tuk-tuk hinnoista oli vaikea tingata, jos onnistuikin tinkaamaan, kuski yleensä vaihdettiin ja hinta välitettiin mukamas väärin. Parin epäselvän tapauksen jälkeen keskustelinkin (sivistyneesti) kuljetusvuoroaan odottelevien kuskien kanssa, kyyti kuulemma menee rannan kuskeille, mikäli pientä vilunkia ei harrastettaisi. Katalta, Karonilta ja Paton:gin rannalta varatun tuk tuk:in hinta kuitenkin pysyi aina aiemmin sovittuna. Vilkkaimmissa paikoissa kannattaisikin etsiä toista samaan suuntaan menevää seuruetta, jolloin hinta olisi tietysti nuppia kohden halvempi. Thaimaalaiseen hintatasoon verraten "kallis" tuk-tuk kyyti yhteen suuntaan maksoi v.1999, Patong-Karon 150 Baht, Patong-Kata 200 Baht, Patong-kata Noi 250 Baht, Karon-Kata 50 Baht, Patong-Kamala 200 Baht. Jostain  kumman syystä nuo hinnat ei ole viime vuosina muuttuneet. 

Tammi-helmikuussa 1998 satuimme olemaan Thaimaassa juuri kun Baht:in arvo alkoi taas kerran nousta. Loman alussa yhden taalan arvo oli "huimat" 54 Baht, loman lopussa parin viikon kuluttua yksi taala oli "vaivaiset" 45 Baht. Vuotta aiemmin helmikuussa (Cha-am:issa) ei saatu taalalla kuin 25,5 Baht:ia, nykypäivinä en ole vastaavia kurssivaihteluja havainnut. Matkalle mukaan kannattais hommata Markus Lehtipuun Thaimaa-opus. Myös Hupli (Thaimaa tuhansien hymyjen maa) valottaa maan kulttuuria ja käytöstapoja.

Uima-altaalla varustetut halvat ja siistit hotellit saattavat olla Phuketissa lähes täynnä parhaaseen lomailuaikaan, joulu-…-helmikuussa, koska kysyntää on sen verran paljon. Vuoden 1997 jouluna osa turisteista oli kuuleman mukaan joutunut yöpymään rannalla (omatoimimatkaajat, pelkällä lennolla saapuneet), mutta myöhemmin en ole kuullut vastaavasta tungoksesta. Mikäli tyydyt vain suihkuun ja sänkyyn, majoituksen järjestäminen voi olla hiukan helpompaa ja monta kertaa halvempaa kuin tähdillä varustetuissa hotelleissa. Hotellien hinnat suunnilleen tuplaantuvat aina high-seasonin aikaan, jotkut hotellit nostavat hintojaan joulukuun puolivälissä jopa kolminkertaisiksi low-seasoniin verrattuna.

Vaikka suomalaisten matkatoimistojen retkiä arvostellaan hintavina, on kohdalleni osunut hyvin järjestetyt kokopäiväretket (Phang Nga-J.Bond/AM ja Peking-Kiinan muuri/AM), niillä saa helpolla tavalla bussissa istuen tuntuman paikalliseen kulttuuriin. Noillekin retkille siis otetaan mukaan ulkopuolisia, on vaan otettava yhteyttä ko. matkanjärjestäjän paikalliseen toimistoon. Myös reilusti halvempia, kansainvälisiä J.Bond puolipäiväretkiä on tarjolla, meno saattaakin olla aika haipakkaa, saarelle kun on sentään jo jonkin verran pelkästään tuota bussimatkaa. Mikäli lähdet halvemmalle kansainväliselle retkelle, varmista siis, että tulee varattua kokopäiväretki. Historian ja paikallisten tapojen suomenkielinen selostus avarsi ainakin omia käsityksiäni maasta, mm. monet Thaimaalaiset miehet ovat jossain elämänvaiheessa munkkeja, vähän samalla tavalla kuten suomalaiset käyvät rippikoulun, tosin munkkina oloaika vaihtelee ja "hengelliset" ulottuvuudet ovat kuulemma aivan erilaiset kuin meillä,… Mikäli haluat nähdä vilauksen mangrovemetsää, merta ja vaihtelevan korkeaa saaristoa, retki James Bond saarille on oikea valinta. Saarella on paljon turisteja, mutta se sijaitsee mielenkiintoisessa ympäristössä. Samalla retkellä mennään pitkähäntäveneillä myös luolia pitkin parin korkean saaren läpi. Kapeissa, pitkissä ja tiukalla pressukatolla varustetuissa veneissä on voimanlähteenä auton tai kuorma-auton moottori pitkällä kardaanipotkurilla varustettuna. Parempiin retkiin kuuluu myös kelpo ateria paalujen varaan rakennetussa merimustalaiskylässä. Vierailu apinatemppelissä (kesyjä apinoita) ja oppitunti kumin valmistamisesta, valkoisesta eri-keepperiä muistuttavasta mahlasta matoiksi, kuuluivat samaan pakettiin.

Phuketin rannoista vilkkaimman, Patog-beach:in keskivaiheilla sijaitsevan Bangla-kadun läheisyydessä on syytä varautua tyttö- ja poikabaareihin. Mikäli liikutte vain päivisin, ette näe mitään lasten silmille sopimatonta. Vasta illalla Bangla-road:in ympäristö herää, seutu onkin yöaikaan seikkailumielisten "must to see once" paikka "i think". Alueella oli Drag-taiteilijoita, eksoottisia eläimiä kantavia tyyppejä (valokuvausta),… Katutyttöjä varten oli paikalla myös katupappi, joka antoi synnit anteeksi pientä maksua vastaan. Naulojen hakkaaminen pölkkyihin ja palikkapelit on ajateltu luontevaksi tavaksi lähestyä… "Nuorekkaan" suomalaismiehen (yksinään kulkevan) on vaikea edetä baarissa jakkararivistön läpi, koska jokainen tyttö haluasi tutustua juuri sinuun. Tytöt ovat aivan kohteliaita, eikä mihinkään ole silti pakko suostua. Ihmismeressä kulkee "matti meikäläisiä", juutalaisia kaavuissaan, saksalaispariskuntia, aivan tavallisia uteliaita turisteja. Erikoisiin mieltymyksiin erikoistuneiden baarien sisäänheittäjinä toimii myös "talk too much" tyyppejä, joiden arpeutunut poski on joskus viiletty auki liiallisten puhelahjojen takia. Kyseiset kaverit tuntuivat pintapuolisesti aivan huumorintajuisilta, tosin pokerini ei riittänyt lähteä seuraamaan heidän tarjoamiaan "ruokalistan" muotoon kirjoitettuja esityksiä. Varmuuden vuoksi en ottanut koskaan mukaan kuin välttämättömät, muutamaan singhaa (thai-olut) varten riittävät rahat, vaikka mitään vaaraa ei tuntunut olevan, vain iloisia ihmisiä. Istahda ihmeessä katetuissa ulkotiloissa olevalle vapaalle baarijakkaralle, tilaa singha, pelaa muutama "palikanpoistopeli", niin näet juttua vähän lähempää… aviossa elävänä olen itsekin tyytynyt vain katselemaan meininkiä. AIDS on syytä ottaa aina huomioon. Erillisiin "sisätiloissa" oleviin baareihin menevän kannattaa varmistaa paukkujen ja esitysten hinnat, ettei tule yllätyksiä. Jotkut ovat kertoneet tarinoita Bangkok:ista, joiden mukaan varsinkin toisessa kerroksessa sijaitsevasta baarista poistuva olisi saanut isohkon lisälaskun "esityksen seuraamisesta", maksun perintää olisi tehostanut pari kaapin kokoista miestä.

Thai-Boxing näytösesityksiä oli tarjolla Bangla-kadun päässä, sisämaan kadunristeyksen lähellä. Ylihintaisen oluen hinnalla (90 Baht) pääsi aivan kehän viereen aitiopaikalle, kauempaa seuraten esitys oli ilmainen. Myös ottelijat saattavat käydä "valmentajan" avustuksella joskus kättelemässä kehän vierelle istahtanutta katselijaa, älä silti ala lyömään vetoa voittajasta. Mikäli Patong:in hulina alkaa kyllästyttää, mene seuraavana aamuna bussilla (tai tuk-tukilla, pohjoiseen) muutaman kilometrin päässä olevalle Kamala-beach:ille, rannan pohjoispäässä oli ainakin vuosituhannen vaihteessa rauhallisempaa.

Monta kertaa on pitänyt ostaa jokin "jäljennetty" öljymaalaus, mutta se on jäänyt kuitenkin vain haaveilun asteelle (kohtalaisen kokoinen taulu, n.500 mk). Tilaustyönä maalattavat kopiot, esim: Gallen Kallelan hauen pyyntiä esittävä teos, tai joku vastaava voisi säväyttää. Patongin rantakadulla riitti aina kaupustelijoita, riesaksikin asti. Rannalla oli usein tungosta ja ranta oli hieman likaisempi kuin muut rannat, vilinään tottuneelle tuo ranta on kuitenkin aivan kohtalainen. Olemme yöpyneet perheinemme Patong:in laitamilla (eteläpuolella) hiukan ylihinnoitellussa, mutta mainiossa Duangjitt Resort-hotellissa ***/**** (v.1999, 3000 Baht / twin room, high-season). Hotelli kuuluu ainakin ruotsalaisten matkanjärjestäjien tarjontaan (www.ving.se), hotellialue on tarpeeksi laaja ja rauhallinen ympäristö myös öisin. Patongin rantakadulta löytyy pari suurempaa hyvin ilmastoitua markettia, joissa shortseissa kulkevat turistit voivat shoppailla iho "kananlihalla" (lämpötilaero). Kellarissa sijaitsevista mini-mart:eista saattoi täydentää sipsi ja juomavarastojaan. Patongin "sisämaan" rannan suuntaisella pääkadulla on merirosvo- ja/tai viidakkoaiheinen minigolf, josta myös lapset pitävät.

Patong:in rantakadulla oli myös nuoria, jotka "tekivät gallup tutkimuksia", käytännössä he yrittivät kaupata lomaosakkeita, houkutuksena oli esim: esittelyn aikana tapahtuva ilmainen matka jollekin lähisaarelle, sekä esittelyn jälkeinen epämääräinen lahja. Aivan mielenkiinnosta täytettiin yksi lomake, kirjoittaen nimet vähän pieleen. Kaiken varalta, älä anna koskaan kenellekään huonenumeroasi. Seuraavana aamuna joku hemmo kävikin hakemassa meidät (ilmaiseksi tietty) hotellilta. Perille päästyämme saavuimme jonkun lomaosake-firman klubille, paikan päällä tarkastettiin tietomme ja tietysti vain nyökyteltiin oman väärin kirjoitetun nimen tsekkauksen aikana, nimikirjoitukset onkin syytä kirjoitella esim: pölkkykirjaimin, mikäli et ole aivan tosissasi. Osakkeiden kauppaaminen näytti olevan hyvin henkilökohtaista puuhaa, täyteltiin erilaisia lomakkeita, käytiin välillä ulkona, kunnes painostus jatkui sisällä taas uudelleen. Kaikille etsittiin omaa kieltä puhuva hiostaja, meille ei kylläkään löytynyt suomalaista hiostajaa ja Norjalainen kaveri huomasikin taivuttelumme pian ajanhukaksi. Päästiin pikaveneellä saariretkellekin, ei kylläkään saaren kamaralle, käytiin vain kurvaamassa saaren edustalla. No, lahjan saantia varten ja norjalaisen epäonnistunutta hiostusta varten (kuitti pomoille) piti taas kuitata papereita, lahjana oli viikon hotellipaketti sadalla taalalla, ilman lentoja, piti määritellä kolme matkavaihtoehtoa, joihin vielä kolme vaihtoehtoista ajankohtaa. Kenellähän mahtaa olla niin sujuvasti määriteltävät lomat? Lopuksi saatiin aivan asiallinen ilmainen taksikyyti takaisin hotelliin. Eli siinä meni puolipäivää osittain hukkaan, mutta yhden kokemuksen rikkaampana. Seuraavana aamuna joku kaveri tuli aamiaispöytäämme (oli nähnyt meidät loma-osaketilaisuudessa) ja oli huolestunut kirjaillessaan nimeänsä niin moneen eri paperiin. Hänellä meni sitten sekin päivä hukkaan, oli tullut katumapäälle ja käynyt turistipoliisin kanssa paikanpäällä uudelleen selvittelemässä nimikirjoituksiaan.

Kaikista halvin matkustusmuoto Phuketin rannoilta Phuket towniin on bussi. Matka mistä tahansa minne tahansa v. 1999 maksoi 30 bahtia, eli 4,5 markkaa (sesonkina). Bussilla kannattaa siis periaatteessa (yksin) matkustaa jopa esim: Katalta Karonille. Bussit kulkevat n. 20 min. välein. Valitettavasti Karonilta ei pääse bussilla Patong:ille. Kyseistä linjaa on kokeiltu, jonka seurauksena tuk-tuk kuljettajat kuulemma menivät lakkoon ja linja lakkautettiin. Bussilinjoja oli ainakin seuraavasti: Kata - Karon - Phuket town (tulee katalta rantaa pitkin ja kääntyy karonin liikenneympyrän kohdalla sisämaahan, phuket towniin). Surin - Kamala - Patong - Phuket town tai Patong - Phuket town- linjat vievät (patongin pohjoispuolen kautta) myös Phuket towniin. Phuket Town:issa tuk-tuk-taksit kuljettavat esim: Robinsonin tavarataloon 20 baht maksulla, mikäli käyt matkalla myös heidän lisäelantoansa (provikat) kartuttavalla rihkamatorilla (ei ostopakkoa), takaisin pääsy samaan hintaan saattaa vaatia pientä tinkausta. Parin kilometrin kävely Robinsonille ei ole myöskään mahdoton ajatus. Phuket town:in bussiaseman vieressä oli eksoottisempi sisätori (paikallinen kauppahalli), käy katsomassa. Bussit saattavat olla meikäläisten 60-luvun bussin näköisiä tai sitten matalia kuorma-autonmallisia, joissa on katettu lava. Yleensä bussit on koristeltu sinisen, beigen ja kromin värein, linjat turistikeskuksista on varustettu länsimaisin kirjaimin varustetuilla reittikyltillä, vehkeissä ei ole ikkunoita, joten matkustaminen on aika miellyttävää, bussissa on "mukavan" tiivis tunnelma. Kyytiin voi nousta mistä tahansa kättä heilauttaen ja pois pääsee kelloa soittaen (vetolanka) tai huutaen. Matka maksetaan yleensä poistuttaessa tai maksu kerätään matkan aikana.

Mikäli loma-aikaasi vielä riittää, käärme-esitykset, krokotiili-farmi, temppelit,… kannattaa käydä katsomassa. Patongin Simon Cabaree (transvestic show) ja FantaSea:n historiaa kuvaava show (Kamalalla) on kuuleman mukaan nähtävä.

Loppuun pienet kliseet. Phuket on kiinnostava matkakohde sen monipuolisuuden takia (kaikille löytyy kyllä jotain), aika ei tule pitkäksi kuukaudenkaan kestävän loman aikana. Thaimaa kiinnostaa sen makujen, hajujen, vastakohtaisuuksien, itämaisen erilaisuuden takia. Varhain aamulla yön pimeydestä herättyäsi aurinko näyttäytyy, linnut sirittää… kosteanpuoleinen, lämmin ilma houkuttelee ulos huoneesta. Myös illalla auringon laskiessa ja ympäristön hämärtyessä aavistuksenomainen viileneminen rauhoittaa ja nostaa tunnelmaa. Päivällä paikallisten ihmisten hymy ja kohteliaisuus tarttuu helposti myös länsimaiseen matkailijaan. Thaimaa on vapaa maa, välttämättä ei nipoteta pienistä asioista, ehkä loppujenlopuksi vain huumeet on ehdottomalla kieltolistalla. Tosin uskonto (Buddhalaisuus) tuo omat vaikeasti selitettävät piirteensä ja kuningasta arvostetaan yli kaiken.

Phuket:ia ei pessimistisinkään voi verrata Kanarian saariin, kulttuuri, elämänmeno, herkullinen ruoka, kohteliaat ihmiset ja aina kostean lämmin ilmasto tekevät paikasta aivan erilaisen. Phuket taitaa olla Thaimaan kallein maakunta suuren turismin takia, silti halpa suomalaiselle kukkarolle, ja ehdottoman turvallinen vaihtoehto.

C - Hotjussi@hotmail.com

Phuketin lähellä, Phang Nga:n saaristossa. Matkalla James Bond saarelle, on edessämme taas tyypillinen saari, pystysuora kallio laskeutuu suoraan mereen, aivan kuin iso valtava hiidenkivi olisi tipahtanut taivaasta. Juuri tämän ison vuoren juurella kuitenkin sijaitsee se kuuluisa merimustalaiskylä (kylä on muodostunut vain saaren toiselle puolelle). Paalujen varaan rakennettuun kylään mennään yleensä ravintoloiden kautta. Kelluvilta laitureilta siirrytäänkin suoraan syömään. Valmiisiin retkiin sisältyvä ateria sisältää eri lisukkeita ja yleensä myös uppokalaa. Kokonainen, maustettu kala on keitetty nahkoineen upoksissa, kuumassa rasvassa, njam, njam…

Ravintoloiden takaosista pääsee "kaduille", jotka on tehty puusta. "Pääkadut" on valettu betonista paalujen varaan. Kapeiden kävelykatujen (metrin, puolentoista levyiset) sivustat ovat täynnä turistirihkamaa, kuivattuja mereneläviä, mausteita ja erilaisia käsitöitä myyviä mustalaisia. Mustalaisia tai muslimikalastajia, mitä nimitystä heistä käytetäänkin, matkailijan mielestä ihmiset olivat erehdyttävästi tavallisten thaimaalaisten näköisiä. Kun kävelet vähän etäämmälle, loppuu rihkamakojut ja niiden tilalla näet askeettiset asumukset. Maali on tietysti kallista, joten turha koreilu on jäänyt pois. Montakohan kertaa joku pieni poika on tipahtanut elämänsä aikana alas rakennusten välistä tai "kaduilta" mutaisaan veteen. Asumusten alla pidetään suojassa pieniä veneitä.

Paalujen päälle rakennetut "kadut" ovat kiinni rakennuksissa, siellä täällä on reikiä ja aukkoja, joista on mutaan parin metrin pudotus. Asumusten välissä kukot tepastelevat ja kissat torkkuvat, elämä näyttää verkkaiselta. Myös yksinäinen polkupyöräilijä tai verkkoaan kantava kalastaja saattaa tulla vastaan. Koulun pihalla oli kuusi oppilasta, muut olivat kai oppitunnilla, pihalle jääneet tuntuivat ilahtuvan videoinnistani. Nuoriso kuulemma lähteekin työnhakuun isompiin kaupunkeihin, tulonlähteet kun tuntuvat täällä olevan täysin turistien varassa. Pienet pojat harjoittelevat tulevaa ammattiaan ja kaupittelevat valokuvia läheisestä James Bond saaresta, pienen tiedustelun jälkeen kuvien hinta laskeekin erittäin nopeasti kymmenesosaan. Näet myös keuhkokaloja ja rapuja. Pienillä n.5-10cm pituisilla, ison kiisken näköisillä keuhkokaloilla on "jalat", joiden avulla ne ryömivät alhaalla mudassa, etsien ravintoa. Kylässä oli muslimimoskeijakin, jossa emme valitettavasti ehtineet käymään.

Tästä takas "Muu Thaimaa" sivulle