Tästä takas "Muu Aasia" sivulle

 Big Buddha (Videolta surkeesti kaapattuna)

Big Buddha

Big Buddha

Myös matkavideoo ois tarjolla (aukeavan sivun alaosassa)

Lamai, pohjoisrantaa, Heavens Gardenilta katsoen

Lamai, etelä-osan katukuvaa, songtaosta katsoen

Alustus

Seuraavat jutut on muokattu matkalla kirjoittamieni nettikeskustelujen pohjalta. Sekaan on lisätty pienimuotoiseen päiväkirjaan tehtyjä merkintöjä. Matkan aikana keskustelinkin aina silloin tällöin Soneran sivuilla, koska communities.msn.com/hotjussi toimi Thaimaasta käsin vetelästi. Kohdematkojen sivut toimisivat parhaiten, mutta sivuilla on tuo merkkirajoitus jutun pituudelle (1024 merkkiä).

Myöhemmin lisättyä (v.2003). Soneran matkalaukun Thaimaa-osio muuttui jo pari vuotta sitten ihmeelliseksi taisteluareenaksi. Onneksemme samaisen puljun kaukomatkat, se yleinen osio on säästynyt pahemmilta ylilyönneiltä.

En keskity tässä jutussa kehumaan Thaimaata, joitain maan hyviä puolia yritin tuoda esiin jo tuossa aiemmassa Phuket jutussa. Jutuissa vilisee noita numeroita, jotka saattavat tietysti ajanmittaan muuttuakin. Kun noita lahjoja on joskus aikoinaan siellä synnytysjonossa jaeltu, numerot on tarttuneen enempi päähäni, no, kielipäätä ei sitten olekaan jaettu aivan sillä isoimmalla kauhalla.

21.12.2000, vielä kotosuomessa.

Menokenkä vipattaa Samuille, katsotaan päästäänkö perille... Näin joulun alla on erityisen vilkasta. Ekaluokkalaiselle tytöllemme pitäisi saada uima-allas, iskän toivelistalla olisi puhtaat lakanat ja suihku.

Ennakkokyselyjen perusteella Krabi on aivan täynnä, Phuket:issa eivät myöntäneet olevan vapaita, halpoja huoneita. Tarjoavatkin noita junior suiteja (liekö vain yritystä myydä etukäteen…), hinnat ovat myös sen mukaiset, 3000 - 5000 Baht/huone… Lisäksi ovat keksineet oivaksi rahastuskeinoksi tuon Christmas Gala Dinnerin, 2000 Baht/persoona, aikovat tienata vielä paremmin New Year Gala Dinnerillä. Samuilla näyttäisi olevan vähän halvempaa. Saatiin varattua etukäteen edullinen hotellikin Samuilta, ilman etukäteismaksua (deposit), mutta hotellin vastaava tuli ilmeisesti katumapäälle ja pyytää nyt uudelleen noita deposiitteja (=esim. luottokorttinumeron luovutusta, velottais mieluusti heti muutaman päivän). No, onpahan jotain juteltavaa sitten perillä. Bangkok:issa olisi tarkoitus yrittää Stand by- lennolla Samuille, katsotaan saisiko tuota 3150 Baht/persoona/suunta, lentohintaa pienennettyä. Jos kyytiin ei pääse, Krabi tai Phuket taitavat olla seuraavalla sijalla, mutta nämä vaihtoehdot tulevatkin sitten loppujen lopuksi kalliimmiksi. Myös Lanta voisi olla yksi vaihtoehto.

23.12.2000

Terveiset Koh Samuilta, tultiin tänne eilen. Matkusteltiin 19 tuntia yhteen putkeen ja päästiin perille lähes ilman kommelluksia. Finskin kone tulee Bangkok:iin niin myöhään, että loppuillan lentoja Samuille oli jäljellä vain viisi kappaletta (yht. 17 päivässä). Koneet on tuollaisia pienehköjä potkurikoneita (ATR, n. 70 matkustajaa/kone).

Mentiin siis kotimaan terminaalin ekakerrokseen ja kyseltiin Bangkok Airways:in (PG) lippuja. Thain (TG) lennot lähtevät kerrosta ylempää, mutta Thai ei lennä Samuille, kylläkin Surat Thaniin. Loppupäivän Samuin lennot (PG) oli jo buukattu, joten päästiin stand by-jonoon. Jonossa oltiin ehkä sijalla 20. Käytiin aina puoli tuntia ennen lentoa tarkastamassa tilanne, olisiko saatu paikat ja tiketti lippujen ostoa varten, yksi lento missattiinkin tuossa lippujonossa. Virkailija olikin pahoillaan virheestään ja buukkasi meidät seuraavaan koneeseen, minä tosin jouduin ekaksi tuohon stand by-jonoon, buukkaus peruttaisiinkin, mikäli lennolla ei olisi yhtään "no-show" paikkaa. Tuon stand by-tiskin tytöllä on kyllä aikamoinen duuni hoidella tuota hässäkkää, kun aina tsekkauksen aikaan tiski turpoaa kansasta, ja kaikki ovat äänessä lähes yhtäaikaa. Loppujen lopuksi päästiin toiseksi viimeiseen koneeseen. Stand by lippujen hinnat eivät olleet sen halvemmat, kuin normaalitkaan liput, maksoi siis 3150 Baht per adultti. Onkohan kukaan saanut lippuja halvemmalla sesongin ulkopuolella matkustellessaan?

Tuo Samuin lentokenttä olikin mielenkiintoinen, palmupuusta tehtyjen runkojen varaan oli rakennettu seinättömiä katoksia, jossa kaikki palvelut tapahtuivat. Eri terminaalit olivat siis seinättömiä, bamburakennetyylisiä isoja katoksia, osastot oli erotettu toisistaan naruilla ja puomeilla, auton vuokrausta, retkien myyntiä... Yhteen karsinaan ilmestyivät laukutkin, josta saimme poimia omamme. Taksia emme varanneet tiskiltä, vaan pihalta, suoraan kuljettajalta, liekkö tapana? 240 Baht Lamaille.

Ennakkokyselyjen mukaan Lamain Weekender Resort olisi täynnä, joten buukattiin itsemme aiemmin netin kautta Galaxy Resort:tiin (n. puoli kilometriä etelään Weekenderistä). Galaxy on halpa turistiluokan hotelli, tyttöämme varten hotellissa oli myös uima-allas. Vain jääkaappi ja parveke puuttuu, vaimon mielestä kylpyhuone tuoksuu hiukan, mitäs pienistä. 1000 Baht brekkarilla, esim: marraskuussa olisi vain 700 Baht. Huoneessa on A/C (ilmastointi) ja lisäksi vanhoilta ajoilta jäänyt tuuletin (fan), kivilattia, siisti huone. Pesuhuoneessa on hiukan hometta, mutta ei siellä tarvitse kauempaa oleskellakaan. Ensimmäisenä iltana rantaravintolassa nautittu Singha (tuo isompi versio) ja Chili Chicken maistui todella makoisalta, slurps.

Tuon Singhan jälkeen mentiinkin omalla avaimella vahingossa naapurihuoneeseen, ihmetytti tuo valokatkaisijan paikka, joka oli siirtynyt oven toiselle puolelle. Safeboxin varaus on siis ehkä suositeltavaa. Oman riippulukon asentaminen respassa sijaitsevaan safeboxiin, voisi myös rauhoittaa hiukan, vaikka todennäköisyys säästöjen menetykseen on pieni.

Galaxyn hotellihuoneen ovessa on myös hinnasto, rikkoutuneiden esineiden korvaamiseksi, esim: juomalasi, joista yksi hajotettiinkin myöhemmin kokeeksi, maksaisi 30 Bahtia, kävinkin ostamassa kyliltä uuden rikotun tilalle (10 Baht). Mikäli olet ensimmäistä kertaa matkalla, suosittelen tuon huoneen lämpötilan pitämistä 25-27 asteessa, joka tuntuukin aluksi lämpimältä, mutta vilustuminen heti ensimmäisenä aamuna, ei ole loman päätarkoitus.

24.12.2000, aaton aamuna.

Hyvää joulua kaikille.

Joulupukki oli käynyt salaa huoneessamme, oli jättänyt juuttisakillisen lahjoja, sillä aikaa kun kävimme katsomassa Big Buddhaa, tuota saaren pohjois-osassa olevaa "näyttävintä" monumenttia. Itselläni on aika vaikea saada noita joulutunnelmia irtoamaan, ei kuulu joululauluja, eikä ole näkyvissä paljoakaan siihen viittaavaa, vain noita kiiltopaperisia, hapsotettuja, "happy christmas" toivotuksia.

Tämä Galaxy (kuten muutkin rannalla olevat hotellit) tuntuu aivan rauhalliselta, edes mopojen äänet ei kuulu huoneeseen. Pääkadun Will Wait ravinteli oli selvästikin suunnattu länsimaisen ruoan ystäville, tilattiin nimittäin Chicken with cashewnuts, ei maistunut tutulta, chili puuttui kokonaan. Tuossa iltasella, näin sivusilmällä telkkarissa sarjan, haluatko kolme miljonääriksi, telkkari näyttää olevan meidän perheessä auki, vaikkei tarvitsikaan, taas kerran tuli mieleen, että onkohan tässä mitään järkeä.

Tähän vuoden aikaan, on kuuleman mukaan täällä Lamailla kovia virtauksia ja ainakin näinä alkupäivinä aallot ovat olleet niin voimakkaat, ettei ole uskallettu päästää tyttöämme mereen uimaan. Mitäpä siitä, onhan tuo hieno uima-allas.

Kokoajan pyritään pitämään Suomalaisten mainetta yllä, mutta nuo omat tavat tuntuvat olevan niin sitkeässä. Tuossa äskenkin, taksissa osoitin jotain kuningassuvun perheenjäsenen kuvaa sormella, taksikuski hiljeni välittömästi, no, paluumatkalla hymyili taas entiseen tapaan.

Noita Gekkoja on muuten näkynyt todella vähän, ehkä yksi päivässä, pitäisi kai alkaa oikein etsimään, ja asettelemaan jalkaterää sen kulkureitille. Olisikohan paikkoja myrkytetty liikaa, kun gekot on vähissä? No, sääskiä kuitenkin on jonkin verran (vähempi kuin Suomen lapissa), tuo paikallinen suihkutettava hyttyskarkote "sketolene" tuntui auttavan hiukan.

Ensimmäiset yöt ja aamut ovat olleet hiukan sateisia, mutta sade on loppunut sopivasti heti aamupalan jälkeen. Tuo huoneen vessanpönttö on tuollainen tyypillinen "Amerikan standard", kiihdytettävää tyyppiä, kökäleet eivät mene pois näkyvistä ensimmäisellä yrittämällä, pyörivät ympyrää, pöntön veto vaatii oman tekniikan, ja muutaman yrityksen. Tämä huone varattiin alunperin viikoksi, ja päätettiin että ei yritetäkään jatkaa loppulomaksi Krabille, vaan varattiin samasta hotellista, uima-altaan vierestä, meidän mittapuiden mukaan tasokas, rivitalo-deluxe huone, 2200 Baht/yö. Kun meidän perhe saapuu hotelliin, vaimo aina purkaa koko matkalaukun sisällön komeroihin, joten laiskottaa jo alitajuisesti, tuollainen ajatus hotellin vaihdosta… Jos olisin yksin liikenteessä, varmaankin vain raottelisin tuota matkalaukun kantta, ja ottaisin lunkimmin. Muutama päivä yhdessä hotellissa vois jo riittää, tai sitten ei, fiiliksien mukaan.

25-28.12.2000

Lähdin heti aamusella katsomaan kävellen Lamain view point:tia. Ostin litran vettä mukaan, joka loppuikin kesken matkan, koska yhdentoista aikoihin aamulla oli jo sentään aika kuumaa. (lue: muista ostaa vesipullo mukaan, kun lähdet tutustumaan ympäristöön). Kun "keskeltä" Lamaita, sieltä rantatieltä tullaan sille päätielle, on siitä risteyksestä käännyttävä vasemmalle, ja on käännyttävä ennen Anghor:ia ylös johtavalle polulle (siis Anghor:in pohjoispuolelta), polun varrella oli kyllä joitain punaisia "heavens garden" kylttejä, mutta noin yleensä, nuo merkinnät Thaimaassa eivät ole yhtäsuuria kuin suomessa olevat, vastaavat siniset, valkokehyksillä varustetut "punklaidun"-merkit. No joo, kiipeämistä on noin kilometrin verran, ei mikään paha nakki. Polulla on siellä täällä päällystettäkin, mutta ainakin alkumatka on päällystämätön.

Huipulle päästyäni tuli haukkuva ja hiukan muriseva koira vastaan, eikä ristin sielua missään. Pikkuisen pisti mietityttämään, muttei koira kuitenkaan purrut minua, halusi vain tutustua. Ylhäällä oli ravintola ja oikein hienot näkymät. Ravintolaa piti erityisen kohtelias maalari, Hon nimeltään, kaveri oli aika pitkä, noin paikalliseksi asukkaaksi, myöhemmin ihmiset alhaalla kylillä, tunnistivatkin pitkän taiteilijan puheitteni perusteella. Hon vaimoineen sai elantonsa maalaamalla, ravintolan pidolla ja vuokraamalla omatekoisia vaatimattomia bungaloweja. He olivat asuneet huipulla viisi vuotta. Olin päivän ensimmäinen asiakas, kuuleman mukaan tänne huipulle eksyy vain 5-20 ihmistä päivässä. Hon oli tapojensa mukaan omissa puuhissaan, yleensä kun ensimmäiset ihmiset tulevat vasta kahden aikaan iltapäivällä, sen takia koirakin pääsi vähän yllättämään.

Vaikka kello ei ollut vielä yhtätoistakaan, päätin juoda chang-oluen, kaverin elantoa kartuttamaan. Hon jutteli niitä näitä, kellonajoista ei ollut niin väliä, elämä tuntui niin vapaalta. Hon antoi minulle postikortin, joka oli tehty yhdestä hänen maalaamastaan taulusta (Big Buddha), "se oli lahja", hän sanoi. Kun olin lähdössä, päätin "pönttöpää"turistina tietysti maksaa kortista 20 Bahtia, kaveri ei huolinut rahaa, vaan sen sijaan alkoi esitellä elinympäristöään, näytti kaikki vuokrattavat bungalovinsa, (50-150 Baht per yo). Jos olisin yksin liikenteessä, varmaan kokeilisinkin tuota vaatimatonta "leikkimökin" tapaista majoitusta, ehkä hyttysverkko olisi vietävä mukana. Absolut fantastic. Kaveri oli rakentanut kivien päälle tikkaita, josta näki maisemat vieläkin korkeammalta. Bungaloveihin hän oli vetänyt myös vesijohdot ja sähköt (sadevettä). Bungalowien näkymät olisivat parhaimmillaan kuulemma iltasella, pyysikin poikkeamaan uudelleen.

Tämä juttu piristikin minua sopivasti, hotellin eilisen Gala-dinner-rahastuksen jälkeen (juomineen 3000 Baht), Hotelli yrittää ottaa kyllä katteita mistä tahansa, mutta kuka nyt rupeaisi maksamaan meillekin tyrkytettyä viimeöistä Heineken laskua. En ikinä joisi Thaimaassa Heineken olutta, saatika sitten Suomessa. Henkilökunta on niin nuorta ja tekevät sen verran pitkiä päiviä (esim: 17 tuntia), että epäselvyydet ovat ymmärrettäviä. Tytön aamiaisesta haluavat 75 Bahtia lisää joka aamu, sen ymmärtää hyvin, huoneen brekkari kun on tarkoitettu tässä hotellissa vain kahdelle.

Yksi nettivinkki. Kun menet nettibaariin, katso selaimen, tools, internet options, content, auto complete,ota pois raksi kohdasta, use autocomplete for, usernames and password forms, Tällä estät sen, että seuraava kaveri ei pääse lukemaan postiasi. Esim. jos nimesi on Heikki, jos seuraava käyttäjä kirjautuu esim: hotmailiin, ja aloittaa kirjoittamisen h:lla, onkin postisi ja salasanasi jo ehdotettuna selaimessa (mikäli kirjoittelet arkoja asioita, myös välimuistit voisi tyhjentää, tools, internet options, general, delete files, rastita kohta, delete all offline contets, ok)

Alkupäivinä tilattiin vahingossa muutama lievän makuinen ateria, joissa ei ollut tarpeeksi chiliä. Iltasella alkoi vähän kolottamaan ja vatsa oli kuralla, paikkasin vaivan kahdella immodiumilla. Vaimo kehuu aina noita Gefilus maitohappobakteereja, tuntuvatkin tepsivän vaimoon ja tyttäreen. Loppuajan syötiinkin monesti noissa rannan halvoissa ravintoloissa Chili tai Curry aterioita, ja vatsa alkoi pysymään kasassa, jostain syystä tuolla pääkadulla, meille sattui lievänmakuisia aterioita myyviä ravintoloita, valittiin kai liian hienon näköiset paikat. Miedoissa sapuskoissa luulisi pöpöjenkin viihtyvän paremmin.

Pakollisten jäykkäkouristus, polio,… rokotteiden lisäksi mitään muuta suojaa ei ole koskaan otettu. Gammaglobuliinit ois kyllä voinu ottaa. Jos viipyy pitempään, ja liikkuu muualla kuin turistikohteissa, ehkä muutkin "täyspäisen" tohtorin suosittelemat pistokset voisi olla paikallaan.

Paikalliset tykkäävät kovasti tuosta nyrkkeilystä, joulujuhlissakin henkilökunta järjesti nyrkkeilyotteluita tuossa uima-altaan päällä (leikillisesti)... Täällä on siis hiukan erilaista kuin Suomessa, näin joulun alla.

29-30.12.2000

Ensimmäinen sadepäivä, joten poikkesin tänne nettikahvilaan, pari tuntia on satanut, mutta juuri nyt kyllä näyttää kirkastuvan. Hotellinpitäjät näyttävät hallitsevan tuon huoneen hinnoittelun. Ainakin ulospäin tuo Weekender näytti pykälää paremmalta, kuin tämä Galaxy.

Songtao kyydillä (katettu lavataksi) on kierrelty saarta ristiin rastiin (esim. Lamai-Nathon, ilman tinkimistä, 50 Baht). Pick-up pakettiauton takaosaan on rakennettu katettu lava, jonka sivuilla on pitkittäin kaksi pitempää penkkiä, lavalla istutaan naamat vastakkain, auton perään on lisätty myös astinlauta, jonka päällä voi seistä, pitäen kiinni takaosan putkirakenteista. Näyttää aiheuttavan vilkasta keskustelua tuo prostituutio (siihen aikaan netissä), totuus on kai se, että sitä on mahdoton kitkeä länsimaisilla arvoilla järkeillen. Paikalliseen kulttuuriin tuo on kuulunut vahvasti jo vuosisatoja. Todennäköisesti paras konsti olisikin koulutuksen lisäys, mikä vaatii taas lisää rahaa, turisteja ja prostituutiota, pitäisi siis keksiä muita mielekkäitä hommia tilalle. Tuo prostituution näkyvä osuus on ollut hyvin vähäinen tätä meidän matkaa ajatellen, kaikkea muuta kokemista kun riittää. Viime yönä kävin katselemassa meininkiä tarkemmin, ainakin silloin kaikilla oli vaatteet päällä ja toiminta tapahtui muutamilla "rajatuilla" alueilla. Jos nyt joku haluaa käyttää palveluja, sallittakoon se hänelle (alaikäisiin sekaantumista ei luonnollisestikaan kuulu sallia). Itse seurasin juttuja sivusta, ja hauskaa oli, kukaan ei tyrkyttänyt itseään liikaa, pelailtiin palikkapelejä ja "ristinollaa". Meninkin yön päätteeksi kiltisti kotiin nukkumaan (pikkusen on pää kipiä, tuosta singhan juonnista). Tuolla tyttöbaarien seassa oli myös Bikers and Rockers Bar, paikallinen Bändi soitti niin hyvin rokkia, että piti mennä oikein pogoilemaan. (70-luvun juttua).

Kun viime päivinä olemme olleet liikenteessä, olen siinä sivussa kysellyt tuota SungTongin gekkolle uhrattavaa "sang ha taan" sankkoa, mutta mistään sitä ei ole vielä löytynyt. Pitänee improvisoida ja ostaa joku oranssi sankko, jonka sisään panen elintarvikkeita ja kyseisen kirjekuoren. SungTong:in aiemmin lähettämä thai-kielinen, munkille tarkoitettu viesti piti koeponnistaa respassa. Kyselinkin, mitähän munkki mahtaa tuumata lapusta. Naureskelivat aikansa ja sanoivat "he think, you are crazy", rohkaisevaa, ehdottomasti mennään sen kirjoituksen ja ämpärin kanssa johonkin noista temppeleistä.

Lamain ja Chawengin rantakadut menevät sen verran sisämaassa, että hotellien takapihat ovat yleisesti ottaen mukavan rauhallisia (Rannan erottava katu puuttuu, vertaa Phuketin Karonilla ja Patongilla). Chawengin ranta tuntuu eksoottisemmalta, koska sen hiekka on hienoa, loiva ja kapea ranta luo omaa tunnelmaa, kun palmut ovat lähes veden ääressä. Chawengin pohjoispäässä ranta on matalampaa kuin eteläpäässä. Tämä Lamain ranta on vahan laajempi (syvyyssunnassa) ja vesi syvenee jyrkemmin, mutta ihmisiä täällä Lamain rannalla on vähemmän kuin Chawengilla. Chawengin rannan hiekka on selvästi hienompaa kuin muilla rannoilla, lisäksi Chawengin rannan pohjoisosaa suojaavat hiukan myös nuo edustan pienet saaret. Vuokraamalla kanootin (100-200 Baht/tunti), voisikin käydä helposti noissa pienissä saarissa. Vilkkaimmissa Chawengin ravintoloissa tapasin myös henkilökuntaa, jotka olivat kyllästyneet hymyilemään tyhmille turisteille, muista että myös meitä Suomalaisiakin on moneen junaan. Rannoilla on yleisesti ottaen jonkin verran roskia, muovipulloja,… mutta monin paikoin, ne siivotaan joka aamu.

31.12.2000-2.1.2001

Songtao:t eivät suostuneet viemään Namuang vesiputouksilta tuonne Butterfly gardeniin, joten otettiin lennosta taksi, joka aivan extrana, vei meidät lähistöllä sijaitsevaa muumioitunutta munkkia katsomaan. Kovasti oli muitakin katsojia, joten missattiin se munkin tarina. Läheltä katsoen muumio oli kuin jostain horror leffasta, , tsoukki, osoitettiin tietysti asianmukaista kunnioitusta. Paikan päällä eräs elävä munkki tivasikin moneen otteeseen kamerani hintaa, en olisi halunnut paljastaa, ja alustinkin asiaa siten, että kerroin laatikon maksavan hyvin paljon, ja olen itsekin säästänyt vuosia kameran hankkimiseksi, lopulta jouduin kirjoittamaan hinnan paperille, 60 000 Bahtia, Munkki laskeskelikin huolellisesti nollia. Myöhemmin laskeskelinkin itse uudelleen ja totesin ettei vehje maksanutkaan poistomyynnissä kuin vaivaiset 40 000. Samalla reissulla käytiin akvaariossa. Pimeästä kalakäytävästä poistuttaessa olisi saanut kuvata itsensä tiikerin kanssa samassa häkissä. Ei käyty, katseltiin vain vierestä, kun jotkut kanadalaiset kuvauttivat itseään. Huumasivatkohan nuo "tiikerinkesyttäjät" tuon tiikerin tuolla maitopullolla, koska se näytti niin leppoisalta?

Tytöllemme iski joku yökkätauti, ainakin tämä päivä menee siis tässä hotellin läheisyydessä. Saattaa olla, uidessa menee suuhun aina vähän tuota uima-allasvettä, ja siitä maha sekaisin. Varsinkin iltapäivällä veden pinnalla on tuollaista lievää aurinkorasvakalvoa. Jäi siis taas pikkusen joutoaikaa, ja siksi kirjoittelen taas täällä. Kirjoitelkaa ihmeessä muutkin, mikäli jää joutoaikaa, ei loma kärsi tästä puolen tunnin nettailusta, vaihtelu virkistää, mutta jos lomanne on mitoitettu hyvin kiireiseksi, unohtakaa koko juttu.

SungTongin, tuon mainion Thaimaassa jo pitkään oleskelleen kaverin innostamana, ostin siis eilen kaupasta oranssin ämpärin ja siihen elintarvikkeita, riisiä, kalakastiketta, viinietikkaa, sokeria, teetä, kahvia, mehuja, suitsukkeita ja kynttilöitä. Ostoksen loppusumma oli parillinen, joten panin sankkoon myös yhden bahtin kolikon. Lisäksi ostin kirjekuoren, johon pistin lisäksi sata bahtia. SungTong oli aiemmin toimittanut Thain kielellä kirjoitetun tekstinpätkän, jossa halusin pyytää joskus neljä vuotta sitten kiusaamaltani gekkolta anteeksi. Uhrasin siis tuon taivaallisen ämpärin huonon onneni kääntämiseksi. Myös kauppias ja yksi vastaan tullut neitokainen luki SungTong:in lappusen ja pitivät hommaa erittäin järkevänä, "Good luck for you". Mentiin munkin luo, tuohon Lamain temppeliin, ei naurattanut ollenkaan, munkki luki lapun naama peruslukemilla, sytytti yhdeksän suitsuketta ja antoi meille kullekin kolme, jotka sitten asetimme (muista Wai, ennen lähestymistä) lasikaapissa olevan munkkipatsaan eteen, tyttömme ei uskaltanut osallistua toimitukseen, joten olisiko tuo aiheuttanut tämän viimeöisen oksentelukohtauksen, tuli nimittäin paljon punaista, veren väristä oksennusta, kunnes huomasimme, että sehän olikin vain päivällä juotua punaista Fanta-limonaadia, tuo juoma onkin muuten erikoisen punaista.

No, asiaan, tämän jälkeen munkki asetti lattialle liinan, johon hän pyysi asettamaan sankomme. Tästä munkki ilostuikin, sanoi "oohh", kiitokseksi. Sen jälkeen hän kasteli meidän päämme, vihtoen meitä pyhällä vedellä, jonka otti metallikulhosta, kulhon pohjalla oli jotain kolikoita. Lopuksi laittoi vasempaan käteeni tämän värikkään nauhan, myös vaimo ja tyttömme sai omansa, mutta munkki ei koskettanut missään vaiheessa vaimooni tai tyttöön, vain minuun. "Tsing tsok", hauska ja pikkuisen värisyttävä kokemus.

Kävin eilen myös Pasin ehdottamassa näköalapaikassa, songtao:lla ja kävellen, hyvät oli maisemat. Itse overlap stone kivelle oli baarin pitäjä tehnyt sillan, joita pitkin olisi päässyt kivelle, maksaen 20 Bahtia, oli tarpeeksi hauskan näköinen pelkästään sivusta katsoen. Tuossa toisessa, hienommassa ravintolassa oli myös joku herbal-höyrysauna, ykkösnäköalalla, enpä kehdannut maksaa 200 Bahtia moisesta, sen sijaan söin riisi aterian, näköalalisällä (170 Baht singhalla). Kivelle pääsee kahta reittiä, tietä pitkin ohi "hienon" ravintolan (tie = reikäbetonilaatat auton renkaiden kohdilla) tai ennen hienoa ravintolaa, vasemmalle, polkua pitkin ylös. Tätä polkua pitkin kävellen, kivi näyttää hauskemmalta.

Kävin kävellen myös tuolla alempana Hua Thanon muslimi kylässä, sen markkinapaikalla. Ei tullut turisteja vastaan, ja mietinkin muutamaan otteeseen, viitsisinkö ottaa tuolla öky-kamerallani kuvia (digititaalivideokamera, ökykallis laatikko). En sen takia, että pelkäisin sen varastettavan, vaan sen takia, että ei ole välttämättä kovinkaan korrektia mennä kuvailemaan toisten vaatimattomia olosuhteita, farangina. Kukaan ei naureskellut, pitivät varmaan tätä kuvaamistani jonkinlaisena "kerron kaverille, mitä kurjuutta olen nähnyt", vaikka yritinkin viestittää eleilläni toisin ja kyselin lupaa kuvaamiselleni. Pienet lapset sen sijaan innostuivat kamerastani ja sainkin monta hyvää "möllistän tässä veljelleni" otosta. Veli tietysti näki samaan aikaan, liikkuvan kuvan kameran takapaneelista.

Ostin nyt ensimmäisen kerran kokeeksi tuota Mehkong viskiä, yllätys olikin positiivinen, kolan kanssa maistui kuin nuoruusvuosien jallu-kola (jaloviina). Innostuin jopa niin, että ostin tuliaisiksi itselleni tuollaisen halvan Mehkong pullon, mielestäni tuossa juomassa on (raakana) jopa pikkuisen makeahkon viskin makua.

Yöllä, muutaman singhan vaikutuksen alaisena, kannattaa katsoa noita kanavartaita ostellessaan, että saa mitä haluaa, pyydettäessä kyllä kerrotaankin sisältö, jos muistaa kysellä. Pientä harjaannustahan tuo valinta vaatii. Saatat halutakin kanojen litistettyjä päitä tai kanojen sisäelimiä ja mahalaukkua. Nuo grillatut kanan- tai kukonkoivethan erottaakin helposti ulkomuodosta (varpaista ja kynsistä).

Kerran kyselin yhdeltä Chawengilla kauppakojuaan pitävältä kaverilta, mitä hän maksaa myyntipaikastaan (5m x 5m), vastasi maksavansa 11 000 Bahtia kuussa ja lisäksi tuon 60 000 Bahtin vuosimaksun. Ulkomaalainen (farangi) kuulemma joutuisi maksamaan enemmän, mikäli ei olisi naimisissa Thain kanssa. Monet samaa maata edustavat ulkomaalaiset ovat kuulemma perustaneet ryhmiä (Ruotsalaiset, Saksalaiset,…) jotka sitten ajavat omia etujaan, noin bisneksen tekomielessä. Kaveri kertoi myös että jos viihtyisin täällä pitempään, hän tietäisi hyvän siistin majoituksen riisiaterioilla varustettuna "250 Baht/day and you are full of eating", paikan nimi jäi puolitiehen.

Kova oli rätinä uutena vuotena tuolla keskustassa. Paukkupommimatot olivat isoja, kun yhden maton "vähintään" tuhat pommia oli paukahtanut, katu olikin punaisena tuosta paukkujen paperista. Muutaman tovin jälkeen tavanomaisempi juhlinta jatkui, kun mitään ei olisi tapahtunutkaan, puuttui nuo amerikkalaisten halailut ja... Bisnes must go on. Tätä juhlintaahan ei ole edes pakko nähdä, koska yleensä ollaan jo nukkumassa hotellissa lasten kanssa. Kun uutena vuotena kömmin hotellille, tuli yksi mopoilijatyttö vastaan yritti yön viimeistä pokaa, olisi maksanut vain 200 Bahtia, no, joo, jätin väliin. Myöhemmin netin välityksellä SungTong opastikin minua, kertoen että todennäköisesti, tuon hintaiset ja tuohon aikaan mopoilevat tytöt, eivät välttämättä olekaan tyttöjä.

Tällä kertaa tykästyin noihin Samui Hot Club-kaupan teepaitoihin (vähän Weekenderistä pohjoiseen), paitojen rintamuksissa on yksi pienehkö otuksen kuva, opossumi tai kilpikonna tai kenguru tai… , selän kuviot on vähän isommat (180 Baht/paita), aivan hyvälaatuisia paitoja, joissa ei ole Nike-merkkejä tai Koh Samui mainoksia. Nuo "Koh Samui" paidat olivat hiukan halvempia, jäivätkin hyllyyn odottamaan seuraavaa turistia.

Kiertelin saaren kaksi kertaa ympäri songtao:lla, pysähdellen siellä täällä. Kerran kävin ostamassa tuon hienon, vaimon himoitseman pienillä elefanttikuvioilla koristellun liinan Nathonista, josta pyydettiin Lamailla 450 Baht:ia. Aamusella voi yrittää tinkiä kauppiaan päivän ensimmäistä kauppaa agressiivisemmin, vedoten huonoon loppupäivän onneen, mikäli kauppoja ei synny. Kauppias pyysikin aluksi liinasta 400 Bahtia, tarjosin 150 Bahtia, pikkuhiljaa hintamme kohtasivat 200 Bahtissa. Silti kaikissa tuotteissa ei ole tällaista marginaalia. "Virallisen oloisissa" kaupoissa hinnoista ei voi edes tinkiä. Toisaalta, tuossa tinkimishuumassa voisi ajatella myös tuon kauppiaan toimeentuloa, jos omasta mielestään omaa viimosen päälle hiotut tinkimislahjat, kannattaisi kai ajatella hiukan myös sen myyjän toimeentuloa, noin toisella silmällä. Muuten, tuo Nathonin paikallisten katettu sisätorikin (päätien varressa) kannattaa käydä katsomassa.

Matkustimme myös kaikki lyhemmätkin matkat Songtao:lla. Turistilta pyydetään monesti tuota 50 Bahtia per aikuinen (lapset ilmaiseksi), myös lyhemmästäkin matkasta. Mikäli kuski ei heti suostu realistiseen hintapyyntöösi, odota seuraavaa Songtao:a. esim: Lamai-Namuang ei maksa 50, vaan pikemminkin 30 Bahtia. Bo Phut-Chaweng 20 Baht, Nathon-Maenam 20 Baht. Summat kuulostavat pieniltä, mutta suomalainen luonne kun ei anna periksi maksaa liikaa. Paikalliset taitavat maksaa Lamai-Nathon kyydistä 20 bahtia. Lamai-Chaweng-songtao on ylihinnoiteltu, ehdottamalla suoraan 40 Bahtia, ajelinkin reittiä useasti, mutta edes 35 Bahtia ei hyväksytty näin sesongin aikaan. Monet songtaot ajavat tuota ympyrän muotoista päätietä ja pysähtyvät tauolle Nathonissa (päälaiturin edessä) sekä Chawengissa (Pääsairaalan vieressä). Myös muitakin linjoja esiintyy, ja näyttävät vievän tyhjempänä olleessaan myös lisämaksusta reittiensä ulkopuolellekin. Kun saapuu Chawengille tai Lamaille, menee ilmansuunnat helposti sekaisin, koska songtao kiertää yleensä keskustan (menee aikansa väärään suuntaan), ottaakseen kyytiin lisää asiakkaita, kääntyy takaisin ja jatkaa menoaan seuraavaan paikkaan.

Loppuloman aikana myös pohjoisosan teillä ja Chawengin keskustan teillä oli pientä tulvaa. Vettä ei ollut vielä kuitenkaan niin paljon, etteikö autot liikkuisi. Pari kertaa käytiin Chawegilla pelaamassa myös mini-golfia, pikkusen tyyristä (180 Baht/adult/18 reikää), kentät eivät ole aivan yhtä hauskoja kuin Phuketissa.

Tuossa viikkoa ennen lähtöpäivää käytiin ostamassa paluulentoliput, tulevan viikon keskiviikoksi, mutta yllätykseksemme todettiin, että vain viimeisellä lennolla oli enää tilaa (PG160, 20.40-22.00), no, jäisi vielä pari tuntia koneen vaihtoon. Kun sitten keskiviikkona mentiin kentälle, varalta hyvin ajoissa, tulikin puheeksi jatkolennot, jonka johdosta selvisikin, että PG160 olisikin perillä Bangkokissa noin yhdentoista aikaan. Matkatoimiston myymä lentoaika oli siis väärin. Kun yleensä kaikki lennot pistetään kiinni puolta tuntia ennen lähtöään (joskus aiemminkin), pitäisi meidän olla Finskin tiskillä 11.45, aika tiukkaa, koska laukutkin pitäisi hakea, mennä ulkomaan terminaaliin tuota puolen kilometrin putkea pitkin ja koneiden myöhästymistäkin sattuu. Joten taas päästiin stand by listalle (viimeinen PG160 oli tietysti varmistettu), ja päästiinkin Bangkok:iin jo yhdeksän aikaan illalla (PG136), taas peliin puuttui siis tuo gekolle uhrattu "hyvän tuurin" paketti.

3.1.2001

Täällä (Lamailla ja Chawengilla) on noita paikallisia matkatoimistoja jopa viiden metrin välein, joissain kohtaa sadan metrin valein, monissa matkatoimistoissa on myös internet yhteydet, joista veloittavat 2 Baht minuutista. Chawengilla tuli vastaan yksi, joka veloittaa 1,5 Baht minuutista. Aamulla ei ole ruuhkaa netinkäytön suhteen. Noille lähisaarille pääsee todella helposti buukkaamalla paikan jostain näistä kymmenistä matkatoimistoista. Hakevat jopa hotellilta ja tuovat takaisin, lisämaksusta. Koh Phanganille maksaa laivalippu 150 Baht / suunta, lisäksi tulee kuluja, jos lähtee täältä lamailta esim: Nathoniin songtaolla, 50 Baht per suunta. Toinen "Ferry boat" vaihtoehto on tuo laituri lähellä Big Buddhaa, Chawengilla on vaihdettava Songtao:a, mutta aikaa todennäköisesti silti säästyy. Tuo 150 Baht on "Ferry boat" hinta, "Speed boat" maksaa enempi, 350 Baht, joita lähtee myös Bo Phutista ja Maenamista... Tuleekohan paikanpäältä ostettu lippu halvemmaksi?

Kun tyttömme vähän kasvaa, käymme varmaan jollain snorklaus- tai "kanootti"-retkella tuolla kansallispuistossa (Ang Thong national marine park) tai yhdistetyllä retkellä Koh Tao ja Koh Nang Yuan (se, jossa on kolme saarta yhdistävä ranta), kokopäiväretki 1200-1700 Baht. Jos on menoa Bangkok:iin, täältäpäin myydään pakettia, Samuilta Nathonista laivalla mantereelle - kuljetus Surat Thanin rautatieasemalle - makuupaikka junassa Bangkokiin, 680 Baht /adultti. Noille vesiputouksille ja muuallekin pääsee helpoiten vuokraamalla skootterin, mutta me ei uskallettu lähteä "kolme päällä" matkaan, joten songtao:lla menemällä joutuu aina kävelemään päätien varresta (mikäli ei saa neuvoteltua, että kuski koukkaa lisähinnalla, valitettavasti tämä hidastaa myös toisten matkantekoa). Taksit velottavatkin sitten jo enemmän, esim: Lievästi tingattu taksikyyti, Lamai - Big Buddha, 300 Baht, onkohan kukaan turisti saanut houkuteltua kuskin ajamaan mittari päällä?

Kerran Phuketissa kokeiltiin tuota elefanttikyytiä, kokeilkaa ihmeessä, yhdistäisin sen kai täällä, menemällä elefantilla tuolle Namuang 2 putoukselle (putouskorkeus n. 80m). Elefanttimiesten mukaan putous 2:lle kävely kestää kuulemma puoli tuntia ja takaisin 15 minuuttia. Mutta jos putous 1 riittää (korkeus n.20m), Songtaolla pääsee päätien varteen, josta joutuu kävelemään noin kilometrin. Ennen putousta on viilentävä tropiikki- ja ravintola-alue, josta saisi myös tuota haisevaa durian-hedelmää, en ole ikinä vielä maistanut. Takaisin tullessa voi käydä päätien vieressä olevassa ravintolassa Singhalla, samaan hintaan saa uida ravintolan uima-altaalla, mikäli hiki pääsi yllättämään.

Kivenheiton päässä Galaxystä on halpoja rantaravintoloita, helpoimmaksi osoittautui tuon tyhjän tontin jälkeinen ensimmäinen ravintola (pohjoiseen, myös paikallisia näki siellä syömässä), jonka edustalla olivat nuo köydestä punotut nyrkkeilysäkit roikkumassa, ei liian vahvaa, eikä liian mietoakaan sapuskaa. (Chicken-rice 35 Baht) Nuudeliannokset ovat lievemmästä mauista pitävälle hyviä vaihtoehtoja. Kokeilin nostaa ilmaan myös yhden kaupustelijan kannettavaa rantakeittiötä (tätä "vaakaa" kannetaan olkapäällä), lomakunnossa piti oikein punnertaa, että sai hökötyksen nousemaan. Tasapainon kanssa on myös oltava hiukan tarkkana. Kovaa hommaa, roudata sitä rantaa pitkin, päästä päähän. Arvioisin että hökötys painaisi jotain 70 kiloa "kaminoineen päivineen". Joillakin kaupustelijoilla oli myös teroitetut etuhampaat, yritin kysellä, mutta en saanut selvää vastauksesta (thaita).

Vaikka olet tuollaisessa "ulkoilma" ravintolassa, ei yleensä katsota pahalla, vaikka sinulla olisikin omat juomat tai ostat lisäsapuskaa ravintolan ohi kulkevalta katukauppiaalta. Cool, I like it.

Myös hiukan etelämpänä Galaxystä on tuo Sand Sea Resort (Ruoka on tuplahintainen, mutta hyvää), olisikin siistin näköinen paikka, mutta uima-allas puuttuu. Aloha Resort näyttikin meidän silmissä jo luksukselta.

4.1.2001

Kuten Pasi kertoi (aiemmin netissä), on Koh Phanganiin menijöille tuo Big Buddhan lautta hyvä vaihtoehto. Big Buddhan lähistöltä lähtevällä lautalla tuo matkanteko vie myös vähemmän aikaa. Päästiin tuossa aikaisin aamusella takaisin Suomeen. Busseja ei iskeytynyt silmääni kuin kerran tuolla Nathonissa, kyltillä: "Surat Thani-Samui" varustettuna, ajelevatkohan Bussit oikein lautan sisään? Itse saaren paikallisliikenne hoituu noilla Songtao:illa. Säätilat kyllä vaihtelivat, Lamailla oli ajoittain korkeatkin aallokot, Chawengia (pohjoisosaa) suojaa pikkuisen nuo muutamat edustan pikkusaaret.

Matkallamme emme käyneet muilla saarilla, nuo lennot söivät nimittäin matkabudjettiamme aika hyvin. Tutustuminen Phangan-saareen olisi kyllä tullut halvaksi, mutta oltiin perillä vain 12 vuorokautta, joten keskityttiin pääsaareen, ensikerralla on sitten lähisaartenkin vuoro. Takaisin lentokentälle voi mennä myös songtao:lla, vaihtaen Chawengissa, katolle saa matkatavaratkin, mutta varasin taksin (kelta-musta henkilöauto) edellisenä päivänä kadulta, 250 Baht, hotellin tiskiltä tilaten pakettiautokyyti olisi maksanut 450 Baht.

Hyvä reissu, kaiken kaikkiaan. Joku heti varmaan kyselee eroja esim: Phukettiin. Paikka on paljonkin samankaltainen, nuorempi ilmapiiri, turisteista joka neljännellä näkyy olevan tatuointeja. Erittäin turvallinen paikka tällaiselle tavalliselle tallaajalle. Omalla tavallaan antoisampi paikka kuin Phuket. Ainakaan vielä, tänne ei ole rakennettu anuttakaan "pilvenpiirtäjä"-hotellia. Iltasella Ilotyttötoimintaa on näkyvillä vain piirun verran enemmän kuin Phuketissa. You have to go there, or here… and look, what’s happening… Heikohkollakin englanninkielellä pärjää oikein hyvin, tuntuupa jopa, että paremmin, kuin hienosti lausutuilla lauseilla. Ja hymyä peliin, vaikka joskus, siis joskus jotkin asiat tuntuvat menevän päin… Smile again, ja jatka juttua…

Jos hakee rauhaa, menisin noille pohjoisen rannoille, Maenam tai Bo Phut, sielu lepää, paikoista löytyvät kuitenkin myös turistin tarvitsemat peruspalvelut. Näissä pikkukylissä näkee myös hiukkasen paikallista elämää. Pienen kylän liepeillä on myös jonkinlaista kilpailua ruoan, elintarvikkeiden, juomien hintojen suhteen, erillään oleva yksinäinen hotelli, voi helposti hinnoitella palvelunsa vapaammin. Tuolla Chawingilla ja Lamailla hotellit ovat melkeinpä kiinni toisissaan, monesti vain aidalla erotettuna toisistaan.

Nyt toisenkin kerran matkoillamme on pientä haittaa noista toisista matkailijoista, Tällä kertaa viereemme ilmestyi yksi tyytymätön perhe, jonka ilmastointi oli toiminut huonosti, ja vaativat tuplahintaista huonetta ilmaiseksi tilalle. Pientä sähköhommaakin joutuivat tekemään sovittaessaan rouvan extra sänkyä uudelleen huoneeseen (eivät olleet suomalaisia). Tällä tavalla kirjoittaessani syyllistynkin ehkä vääriin arvioihin, tuntematta tapausta tarpeeksi tarkkaan, mutta ei voi muuta kun ihmetellä noita valittajia, joiden pihvit ovat liian raakoja. Jos ehdotetaan, että voimme kypsentää lisää, halutaankin yhtä-äkkiä hampurilaista tilalle, tietysti samaan hintaan. Seuraavana päivänä pihvi onkin liian "well done", voi itku sentään. Yrittävät kai hakea koko loma-ajan valituksenaiheita, ettei tarvitsisi maksaa sovittua huoneenhintaa, tiedä häntä? Tämä harmi taas näkyy henkilökunnan suuttumuksena myös meihin naapureihin. Eivät näet oikein muista, kuka on kukin, ja kuka käyttäytyi miten. No, joka tapauksessa yleensä riesa kestää vain päivän pari, jos vain pääsee irtautumaan noista pahanilmanlinnuista. Tämänkin takia joudumme tietysti maksamaan noita ennakkomaksuja,… luotto turistiin heikkenee. Joka tapauksessa poistuessaan hotellista, on tietysti oikeus katsoa tarkemmin laskuaan ja ilmoittaa kohteliaasti esim: ylimääräisista "call over sea" puhelinlaskuista, joita meillekin esitettiin. Aikamme naurettuamme, päästiin jonkinlaiseen kompromissiin, jotain muuta jätettiin laskuttamatta.

Lamai oli hyvä valinta, kaikki jutut oli lähellä, suosittelen. Jos seuraava lomamme kohdistuu Samuille (lentojen hintavertailun jälkeen), todennäköisesti olisimme ensin muutaman päivän Chawengin pohjoisosissa, hospitaalin kieppeillä (songtao päätepysäkin lähistöllä), tai no, tuolla saattaa kuitenkin olla liian matalat vedet, josko sittenkin rannan eteläpäässä, sen jälkeen saattaisimme vaihtaa Maenam:in tai Bo Phut:in rauhallisen keskustan tuntumaan. Mikään loma ei ole selitettävissä paperilla, vain pintaa on raapaistu, ehkä omalla tyylilläni, hiukan sekavastikin.

Copyright and feedback: Hotjussi@hotmail.com

Tästä takas "Muu Thaimaa" sivulle